Anne Berner: Mitä Brexit opettaa meille huomisesta?

Anne BernerBrexit on politiikan hälytyskello. Britannian talous on ollut hyvässä kasvussa, työttömyys laskussa ja politiikka tukenut sääntelyn purkua ja pyrkinyt edistämään uudistumista, niin kansallisesti kuin osana Euroopan Unionia.

Kehityksestä huolimatta Britannian kansalaisissa on syntynyt epäluottamus politiikkaa kohtaan ja kansa on jakautunut – maahanmuutto, puheet kasvavasta integraatiosta sekä politiikan eliitin kansalaisille heittämä haaste ovat synnyttäneet epäluuloa kansalaisissa. Eurooppavastaisuus on kasvussa monessa maassa.

Brexit on synkistä näkymistä ja ennusteista huolimatta myös mahdollisuus. Mahdollisuus Euroopalle herätä huomaamaan muutosten tarpeen olevan Unionille suuri. Tarve uusille pelisäännöille on ilmeinen. Eurooppa tarvitsee yhä vahvan sisämarkkinan, työvoiman ja tavaran vapaan liikkuvuuden, yhteisiä toimia elinvoimaisuuden edistämiseksi sekä yhteisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Rinnalle tarvitaan myös enemmän kansallista liikkumatilaa, jolla mahdollistetaan innovaatioiden syntymistä, teknologian kehittymistä, ihmisten sujuvaa arkea sekä luonnollista kilpailua osaamisesta ja kasvusta.

Tämä on mahdollisuus Suomelle ja Pohjoismaille, jotka ovat olleet edelläkävijöitä digitalisaation ja teknologian kehityksessä. Digitalisaatio murtaa perinteisiä sektoreita ennen näkemättömällä tavalla, usein yritysten ja yhteisöjen toimesta, jotka tulevat perinteisen liiketoiminnan ulkopuolelta. Näin on käynyt medialle, näin on käymässä liikenteelle. Suomen tele- ja finanssisektorit ovat osoittaneet, että siirtymällä edelläkävijänä mobiili palveluihin, voi luoda jatkuvasti uutta kasvua lisääntyvillä palveluilla ja applikaatioilla.

Suomella on käsin kosketeltavissa olevia mahdollisuuksia kasvuun. Digitalisaation myötä mobiiliosaamisen arvo on merkittävä. Alustatalouden syntyminen digitalouden seurauksena mahdollistaa aivan uudenlaisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen mahdollisuuden. Jakamistalous luo mahdollisuuden työllisyyden tasaisemmalla jakautumisella ja harmaata taloutta torjutaan entistä tehokkaammin sähköisillä palveluilla ja maksuvälineillä. Digitalisaation myötä luodaan uusia markkinoita ja mahdollistetaan uutta yrittäjyyttä väljentämällä sääntelyä. Uutta kasvua saadaan uudistamalla perinteiset viranomaisvetoiset toimialat kuten liikenne, sote ja koulutus.

Liikennekaari on Euroopassa ainutlaatuinen lainsäädäntöhanke, joka velvoittaa liikennesektorin avautumaan digitaalisille palveluille avaamalla tietorajapintoja julkiselle ja yksityiselle palvelun tuottajalle, asettaen asiakkaan ja asiakkaan tarpeet palvelun lähtökohdaksi. Liikennekaaren tavoite on luoda alustatalouden kautta yhteiset pelisäännöt ja markkinat sekä mahdollistaa uudenlaisten liikenteen palveluoperaattoreiden syntymistä.
Tavoitteena ovat myös edellytykset, jossa jokainen meistä voi halutessaan siirtyä itsepalvelusta (autoilusta) palveluiden (joukkoliikenteen) piiriin. Näin mahdollistamme uutta yrittäjyyttä, työllisyyttä, kasvua, kilpailukykyä ja parempia palveluita koko maahan. Kutsuliikennettä, tavaroiden, henkilöiden ja postin yhteiskuljetuksia.

Liikennekaari onnistuessaan vähentää liikenteen päästöjä vuoteen 2030 mennessä merkittävästi ja synnyttää uutta toimintaa toimialalle, jolla ei ole juurikaan nähty merkittäviä palveluinnovaatioita ja jossa sääntely on estänyt liikennemuotojen välistä kehitystä.

Lainsäädäntöhankkeena Liikennekaari pyrkii jättämään riittävästi tilaa innovaatioille, teknologian kehitykselle ja osapuolten keskinäisille sopimisille.

Tavoitteena on uudenlainen lainsäädäntö kulttuuri, joka antaa kasvulle tilaa, eikä ylisääntele toimialaa. Samalla huolehditaan tiukalla yleislainsäädännön noudattamisvelvoitteella vastuista kolmansia osapuolia, ympäristöä ja turvallisuutta kohtaan, esimerkiksi kuluttajasuojan osalta.

Liikenne tuo yhteiskunnalle merkittävän määrän tuloja, joista vain osa kohdistuu liikenteen tarvitsemiin investointeihin. Liikenne palveluna konsepti mahdollistaa siirtymisen veroista maksuihin, asiakas maksaa saamastaan palvelusta. Tämä mahdollistaa uusia rahoitusmalleja infrainvestoinneille. Kasvavat investointitarpeet verkkoihin, väylien ja viestinnän osalta ovat yhteinen tavoite Euroopassa. Vain riittävillä investoinneilla voimme turvata tulevaisuuden kilpailukykymme logistiikassa, tavaravirroissa, ihmisten liikkuvuudessa ja viestinnässä.

Luomalla innovaatioita joilla rahoitusmalleja yhteiskunnassa voidaan uudistaa, voimme osaltamme olla luomassa uudenlaista Eurooppaa.
Brexit jättää Eurooppaan pitkäksi aikaa jälkiä tuleville sukupolville. Meidän on nyt kuitenkin kannettava vastuuta ja tehtävä uudistuksia, jotka vievät Suomea, Pohjoismaita ja Eurooppaa eteenpäin, kunnioittaen viestiä jonka olemme saaneet. Se vaatii meiltä kaikilta rohkeutta.

Nyt ei ole aika laittaa kapuloita rattaisiin, vaan ottaa kaikki osaaminen käyttöön ja tehdä viisaita päätöksiä. Siihen tarvitsemme luottamusta ja sen vastineeksi meidän on annettava läpinäkyvyyttä ja jatkuvaa dialogia.

Suomen tie ei ole Brexitin tie, mutta me voimme oppia siitä – tarve uusille pelisäännöille on ilmeinen!

Anne Berner
liikenne- ja viestintäministeri

Anne Berner: Walk the talk – Sanoista tekoihin

Anne BernerViime viikolla sain tilaisuuden esitellä Norjan hallituksen järjestämässä tilaisuudessa Liikennekaari-uudistusta norjalaisille liikenteen ja ympäristön sidosryhmille. Liikennekaaren yksi kantavista ajatuksista on edistää liikenne palveluna -ajattelua.

Liikkumisen vähentäminen ei ole vaihtoehto, mutta liikkumista voidaan ohjata entistä enemmän joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn sekä uusien palveluiden piiriin. Liikenteen uudet palvelut voivat parhaimmillaan vähentää autojen määrää merkittävästi.

Noin 90 prosenttia Suomen liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tieliikenteessä ja noin 60 prosenttia näistä päästöistä aiheutuu henkilöautoista.

Meillä on valmisteilla kansallinen energia- ja ilmastostrategia, jossa linjataan toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi eri sektoreilla vuoteen 2030. Liikennesektorilla nähdään, että keinovalikoiman pitää olla laaja: tarvitaan sekä liikenteen energiatehokkuutta parantavia toimia että uusia käyttövoimia. Meidän tulee edistää biopolttoaineiden ja vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttöä. Tämä tarkoittaa sähkö-, vety- ja kaasuautojen käytön lisäämistä.

Norjan hallitus on lähestynyt liikenteen päästötavoitteita edistämällä ennen kaikkea sähköautojen käyttöä. Sähköauto saa mm vapautusta pysäköintimaksusta, käyttää ns bussikaistaa, hyödyntää maata kattavaa jakeluverkostoa ja merkittävää verotukea. Myös Hollannissa ja Ruotsissa on tehty menestyksellistä työtä sähköautojen lisäämiseksi.

Vertailin Norjan, Hollannin ja Ruotsin kokemuksia omiin Suomessa saamiini varsin tuoreisiin kokemuksiin.

Yritykseemme on vuoden 2015 aikana hankittu kaksi hybridiautoa. Käyttämäni auton tullessa hiljattain vaihtoikään, halusin seurata puheitani käytännössä, oman esimerkin ja kokemuksen kautta. Hankin diesel-käyttöisen BMW:n tilalle täyssähköauton.

Vaikka käytössäni on myös virka-auto, niin olen aina viihtynyt myös ratin takana. Yksi ensimmäisiä opetuksia sähköauton kanssa on ollut toimintasäde ja akkujen lataaminen, mikä on ollut kaikkien sähköajoneuvojen käytön jarruna.

Valitsemani sähköauto tarjoaa hyvän toimintasäteen, mutta akkujen lataus normaalista valovirtapistokkeesta ja ilman suuritehoista latausasemaa on käytännössä varsin hidasta. Omassa työssäni pitkät työpäivät ja runsas matkustaminen asettavat todellisen haasteen sähköauton vaivattomaan käyttöön.

Huomaan omakohtaisesti kuinka tärkeää on panostus kasvavaan latausinfraan, jota sekä autovalmistajat että mm. energiayhtiöt rakentavat. Sähköauton käytön yleistymisen tueksi on olemassa TEM:n ”Sähköautojen ja niiden latauslaitteiden energiatukiohjelma 2011-2017”. Olemme hakeneet myös Vallilalle tukea yleistä latauspistettä varten, jotta sekä omat että asiakkaiden autot voitaisiin ladata aiempaa tehokkaammin. Huomaan, että energiatukiratkaisut eivät välttämättä kaikilta osin tue sähköautohankintaa, sillä hybridiautoille ja täyssähköautolle ei välttämättä tukea myönnetä esimerkiksi autokohtaisten kiintiöiden täytyttyä tai auton hankinnan ajoituksesta johtuen.

Vielä meillä on matkaa kuljettavana, mikäli haluamme olla Suomessa edelläkävijämaa autokantamme suhteen. Hallitus onkin linjannut, että bioenergian ja muiden vaihtoehtoisten teknologioiden ja käyttövoimien kuten sähköautoteknologioiden osuutta lisätään kustannustehokkaasti.

Liikenne- ja viestintäministeriö kantaa kortensa kekoon pohtimalla jakeluinfran kehittämistä työryhmässä, jonka on tarkoitus saada työnsä valmiiksi ensi syksynä.

Liikennekaaren toteutuessa meillä on käsissämme aito mahdollisuus – ympäristön, asiakaslähtöisyyyden, yrittäjyyden ja työllisyyden näkökulmasta. Syksyllä kehitämme kakkosvaiheessa junaliikennettä osana liikenne palveluna kokonaisuutta.

Aion jatkaa työtäni, tehdä mistä puhun, ja yrittää löytää parhaat ratkaisut, jotta saamme pysyvää muutosta aikaan. Ehkä vuoden päästä voin jo luopua autosta – ainakin osittain.

Aurinkoista Helatorstaita!

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Anne Berner: Harmaa talous on tuomittavaa, rikollista ja yhteiskunnalle haitallista

Anne BernerPanaman papereiden vuoto on hyvä asia ja pidän tärkeänä, että suomalainen media on osallistunut valtavaan työhön, joilla papereiden luomaa tietoa veroparatiiseistä on saatu julkisuuteen. Julkisuus tulee vauhdittamaan kansainvälisesti verotietojen vaihtosopimusten syntymistä. Varojen piilottelu ja harmaa talous on tuomittavaa rikollista ja yhteiskunnalle haitallista toimintaa.

Osa suomalaisesta keskustelusta on rohkeasti antanut kasvoni aggressiiviselle verosuunnittelulle. Tämän haluan oikaista. En ole omistanut enkä omista liiketoimintaa veroparatiisimaissa, en ole koskaan saanut palkkioita tai henkilökohtaista hyötyä veroparatiisiyhtiöstä.

Suomalaisena perheyrittäjänä olen aina puolustanut omistajuutta Suomessa, yrittäjyyttä, oikeudenmukaista ja yhdenvertaista mahdollisuutta kilpailuun ja omistajuuteen sekä yrittäjyyteen kannustavaa verotusta.

Vuonna 2012 Toimin Hartwall Capitalin omistuksessa olevan Karelia-Upofloor Oy:n hallituksessa, kun yhtiö fuusioitiin ruotsalaisen Kährs Ab:n kanssa. Jatkoin Hartwall Capital Oy Ab:n pyynnöstä uuden konsernin emoyhtiön, ruotsalaisen Kährs Holding AB:n hallituksessa fuusion jälkeen. Ruotsissa maksetusta hallituspalkkiosta, n 15 000 €/vuosi olen maksanut palkkaveron Suomeen. Omistusta minulla ei ole ollut yhdessäkään konserniin liittyvissä yhtiöissä.

Ruotsalaisen Kährs Ab:n omistaa kansainvälinen pääomasijoitusyhtiö Triton. Kährs Holding Ab:n hallituksen jäsenistä merkittiin Hartwall Capitalin edustajat Bertel Langenskiöld ja minut hallitukseen myös emoyhtiöön, joka sijaitsee Luxemburgissa. Näin voitiin varmistaa, että enemmistöomistaja Triton ei tehnyt yhteisen yhtiön Kährs Holding Ab:n osalta päätöksiä ilman Hartwall Capitalin tietoa. Luxemburgin yhtiöstä en saanut hallituspalkkiota.

Kaikissa tehtävissäni olen aina toiminut itsenäisesti, omien arvojeni mukaisesti, osallistunut päätöksentekoon osaamiseni ja tietojen pohjalta, jättänyt tarvittaessa myös eriäviä lausuntoja. Periaatteeni on ollut ja tulee aina olemaan, että verot maksetaan sinne mihin ne lakien ja säädösten mukaan kuuluu maksaa.

Suomella on lakiin perustuvat keinot puuttua lainvastaisiin ja lain tulkinnan rajamailla oleviin järjestelyihin. Suomen verolakeihin sisältyvät määräykset kiinteästä toimipaikasta, väliyhteisölaki ja veronkiertopykälä ovat jo nykyisellään tehokkaita keinoja veroparatiisien väärinkäytön estämiseen. Niiltä välttyy vain piilottamalla veroparatiisijärjestelyjään lainvastaisesti, ja sitä salaisuuden muuria Panaman paperit nyt murtavat.

Aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttuminen vaatii ennen kaikkea kansainvälistä yhteistyötä, lisäksi tarvitaan myös kotimaisia toimia. Sellainen on luottamuksen ja ennakoitavuuden rakentaminen Suomen talous- ja verotusjärjestelmään. Tarvitsemme kansallista tahtotilaa sille, haluammeko olla omistava yhteiskunta ja olemmeko valmiita sallimaan yhteiskunnan vaurastumista kannustamalla pääomia sijoittamaan kotimaahan ? Tarvitsemme paluuta pian 100-vuotiaan Suomen syntymisen aikaan, jolloin työn ja pääoman välillä oli liitto. Siitä syntyi Suomen teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kasvu. Näistä kysymyksistä on ollut vaikea synnyttää yhteiskunnassamme rakentavaa ja avointa keskustelua.

Tätä keskustelua haluaisin käydä. Olen avoinna teidän ehdotuksillenne.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Anne Berner: Perheyrityksen kvartaali on neljännesvuosisata

Anne BernerPerheyritys saadaan lahjana edelliseltä sukupolvelta, ja se on lainassa tulevalta sukupolvelta. Perheyrityksen kvartaali on neljännesvuosisata. Perheyrityksen keskeisiin arvoihin kuuluu vahva, yli sukupolvien kestävä sitoutuminen pitkäjänteiseen omistajuuteen. Pikavoittoja ei ole.

Perheyrityksen kasvattina olen oppinut katsomaan tavoitteita ja visioita, jotka kantavat seuraavaan sukupolveen. Omistajuuteen kuuluu huolenpito siitä mitä omistaa. Isoisäni opetti minulle arvojärjestyksen – ensin tulee perheyritys, sitten perhe ja viimeiseksi yksilön oman tarpeet.

Yrittäjänä olen oppinut vastuunkannon. Päätöksiä tulee tehdä ja niistä tulee myös vastata. Omistajuuteen ja yrittäjyyteen kuuluu vastuunkanto yhteisöstä, henkilöstöstä, omasta porukasta. Henkilöstö on yrittäjälle osa tasetta – ei osa tuloslaskelmaa. Yrityksen arvo on sen ihmisissä.

Suomi elää nyt vaikeita aikoja, talouden ahdinkoa, kilpailukyvyn menetystä, ilmastonmuutosta, sosiaalisia vaikeuksia. Suremme tekemättä jääneitä päätöksiä.

Halusin vastata myönteisesti kutsuun osallistua Suomi nousuun -talkoisiin. Tiedän voivani omalta osaltani olla tekemässä muutosta, jota Suomi nyt tarvitsee. Sydämeni ja sanani olen tehtävälle antanut.

Ennen päätöstäni perehdyin, kuten tapanani aina on. Haluan muodostaa valistuneen kannan.

Luin kaiken Maalaisliitosta, luin kaiken Santeri Alkiosta – omaksuin ajatukset ja sitouduin.

”Santeri Alkio aikana ennen itsenäisyyttämme ’odotti aikaa, jolloin kansallistunnetta ei enää kiihota ylpeys tai vallanhimo, eivätkä kansat kilpaile vallasta ja eduista. Kukin kansa virittää oman äänensä ihmiskunnan suuressa konsertissa, innostuneena oman tehtävänsä tärkeydestä ja yhteissoinnun viehättävästä ihanuudesta’. Santeri Alkio uskoi kansanvaltaan, kunhan kansa on ’sivistyksen kautta koulutettu tajuamaan kansakunnan edun kansalaisharrastuksensa korkeimmaksi päämääräksi’.” (Seppo Niemelä: Ajankohtainen Alkio).

Santeri Alkio taisteli uudistusten puolesta vanhoillisuutta vastaan. Vaikeiden uudistusten edessä jokainen tarvitsee ”lujaa uskoa ihanteelliseen tulevaisuuteen”. Jokaisen tulee pitää korkealla edistyksen lippua, ilman että köyhän asia unohtuu.

Suomi nousee reformeilla, uudistamalla rakenteita ja toimintamalleja. Jokaisesta veroeurosta, jota kansalainen maksaa, tulee saada oikea vastine, paras mahdollinen palvelu hyvin perusteltuna. Uudistukset ovat alussa kipeitä, mutta pitämällä tavoitteet kirkkaana ja toimimalla johdonmukaisesti parempi huominen on kiitoksena edessä.

Olen etuoikeutettu saadessani tarttua elämäni varrella olleisiin luottamustehtäviin. Jokainen niistä on muokannut osaamistani ja syventänyt arvojani. Jokainen niistä on syventänyt vastuunkantoani.

Yksikään tehtävä ei ole ollut helppo. Vaikeita päätöksiä on aina ollut edessä. En ole niitä väistänyt, vaan toteuttanut oikeaksi ja tärkeäksi näkemäni ratkaisut. Olen aina tuntenut kussakin tehtävässä vastuuta ja omistajuutta.

Alkion tapaan uskon edistykseen ja yhteisöllisyyteen. Uskon voiman syntyvän yhteisestä tahdosta. Johtajana tiedän myös sen, että jokaisella johtajalla on tehtävänsä – yhden tehtävä on uudistaa, seuraavan tehtävä on rakentaa. Suomi ansaitsee erilaisia ihmisiä, erilaisilla vahvuuksilla tekemään työtä puolestaan.

Toivotan jokaiselle lukijalle hyvää loppiaista.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Anne Berner: Vuosi 2016 on mahdollisuus kääntää ruoria

Anne BernerKulunut vuosi on ollut intensiivinen, opettavainen – kasvattava. Kuva Suomesta, historiasta ja tulevaisuudennäkymistä on täsmentynyt. Laivamme matkaa juuri nyt varsin myrskyisellä merellä.

Historiastamme löytyy muitakin synkkiä hetkiä: sisällissodan synnyttämät pitkäkestoiset ristiriidat jättivät syvät jäljet kansakuntaamme. Jakauduimme kahtia.

Eheytymisen mahdollisti maailmansodan tulos. Sen myötä ahkeruus sekä maltillinen, laaja-alainen, viisas ja visionäärinen ajattelu mahdollistivat teollisen, sivistykseen uskovan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Yhteiskunnan, jossa heikommista pidettiin huolta, uskottiin jatkuvaan uudistamiseen, hyväksyttiin rohkeus tehdä vaikeitakin päätöksiä. Niillä päätöksillä Suomi kallistui länteen henkisesti ja pohjoismaisen yhteistyön myötä liittyi osaksi Eurooppaa.

Olen saanut tämän syksyn olla etuoikeutetussa asemassa. Ensikertalaisena kansanedustajana olen saanut ministerinaitiosta seurata salin keskustelua. Olen kokenut eduskunnan Suomen arvokkaimmaksi instituutioksi, jossa saamme edustaa kansaa ja toimia päättäjinä kansakunnan yhteisen tulevaisuuden hyväksi.

Hetkittäin olen kokenut suurta surua seuratessani keskustelua. Siitä on puuttunut ratkaisuja luova yhteistyö, joka olisi yhteisen vision johdattama, keskinäisen luottamuksen mahdollistama ja aidon debatin synnyttämä.

Debatin ja keskustelun tulisi tuottaa aina vain parempaa ja parempaa tulosta. Kaikki viisaus ei ole yhdessä ministerissä, yhdessä edustajassa tai yhdessä puolueessa – mutta jokaisessa meissä on jokin osaaminen, jokin näkemys, jokin kokemus joka tekee meistä jokaisesta välttämättömän palan ratkaisua. Suomi tarvitsee ja ansaitsee jokaisen panostuksen ja Suomi ansaitsee meidän tekevän parhaan mahdollisen päätöksen, kuultuamme kaikkia osapuolia.

Maallamme ja sen lapsilla ei ole aikaa jakautumiseen.

Olen ihmettyneenä huomannut, että kansaamme on tullut vääränlainen valmius. Olemme valmiita vetämään nopeita johtopäätöksiä toisesta ihmisistä, vaikka pohjalla olisi pelkkä vihje tai oletus, väittämä tai kuiskattu tarina.

Meidän ei pitäisi tuomita ihmistä, jota emme ole henkilökohtaisesti kuulleet tai jolle emme ole antaneet aikaa oman versionsa kertomiseen. Sivistynyt ja oppinut yhteiskunta kasvaa kunnioittamalla toista.

Laivamme kannelta kuitenkin näkee, että myrskystä on mahdollista selvitä.

Katsoessani kohti vuotta 2016 en voi olla kuin innoissani. Internet kaksinkertaistuu parin vuoden välein. Älyliikennemarkkinat kasvavat 20 prosenttia vuodessa. EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden toteutuessa voimme saavuttaa 415 miljardin euron kasvun bruttokansantuotteeseen.

Hallituksen kärkihankkeessa digitalisaatiolla luodaan elinkeinoelämälle kasvuympäristö. Hanke etenee hyvin, ja se tulee luomaan nopeasti aitoja mahdollisuuksia kasvulle. Suomessa on erinomaista mobiiliosaamista, markkinoita avataan, kokeiluja ja pilottihankkeita käynnistetään. Kehitämme Suomeen maailman parasta tietoturvaa sekä kapasiteettia siirtää isoja tietomääriä luotettavasti.

Maailmalla liikkuvat suuret trendit jakamistaloudesta, ympäristöarvojen vahvistumisesta, liikkumisen muotojen monipuolistumisesta ja globaalista taloudesta. Samalla Pariisin ilmastosopimus rajoittaa päästöjä myös liikenteen osalta. Tästä kaikesta syntyy suuri säädöshankekokonaisuus, liikennekaari.

Liikennekaari luo Suomesta edelläkävijän liikennesektorilla, joka on nyt noin reilun 30 miljardin euron kokonaisuus. Kasvupotentiaali on tällä vahvasti säännellylle sektorilla huikea.

Joskus tarvitaan sääntelyä, jotta markkina toimii ja kehittyy. Tavoitteemme on joukkoliikenteen ja kaikkien liikennemuotojen merkittävä kehittäminen ja matkustajamäärien kasvattaminen – myös junaliikenteen.

Työmme on herättänyt laajasti kiinnostusta. Helmikuun alussa Suomeen saapuvat EU:n liikennepolitiikasta vastaava komissaari, Alankomaiden, Ruotsin, Viron liikenneministerit sekä Norjan hallituksen edustaja. Yhteistyöllä luomme uudet palvelumallit kuluttajille ja kehitämme rahoitusmalleja, joilla saamme yhteisiä, merkittäviä liikenneinfrahankkeita liikkeelle.

Ruori on nyt otteessamme. Kuinka paljon onkaan meille itsellemme mahdollista tehdä kasvun, työn ja hyvinvoinnin eteen. Kuinka paljon onkaan rohkeudestamme kiinni tehdä päätöksiä. Kuinka paljon onkaan kysymys kyvystämme nähdä arvovaltakynnysten ohi ja ojentaa käsi.

Olen vahvasti sitoutunut hallitusohjelman visioon. Sen mukaan Suomi on vuonna 2025 uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus.

Lupaukseni vuodelle 2016 on tehdä päätöksiä, jotka tukevat yhteistä tavoitetta työllisyydestä ja kasvusta. Lupaukseni on perehtyä, syventyä ja tehdä päätökset arvojeni, osaamiseni ja kokemukseeni nojaten ja muita kuunnellen. Lupaukseni on kantaa vastuu päätöksistäni eduskunnalle, Suomen kansalle ja jokaiselle lautakunnalle ja viranomaiselle.

Lupaukseni vuodelle 2016 on olla suoraselkäinen, rehellinen sekä ministerinvalani mukaisesti oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Suomi tarvitsee jokaisen laittamaan itsensä peliin – aina ja vuoden jokaisena päivänä. Vain yhteistyöllä ja yhteisessä tahdolla rakennamme maastamme ehyen kodin tuleville sukupolville.

Tähän tekemiseen tarvitsen apua. Olemme yhteisessä laivassa – jokainen meistä on ansainnut matkalippunsa ja jokaista meitä tarvitaan.

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Anne Berner: Taustoitus Finaviasta ja valtionohjauksesta

Anne Berner Viime päivien uutisointi on ollut vilkas ja monivivahteinen. Harmillisesti huomasin, että uutisoinnissa on ollut joitain asiavirheitä, joita olen eilen oikonut. Näin aamun myötä päätin koota kaikki huomioni yhteen blogipostaukseen.

Ensinnäkin liikenne- ja viestintäministeriö on Finavian omistajaohjauksesta vastaava taho, joten olemme pitäneet valtiontalouden tarkastusvirastoa VTV:tä ajan tasalla koko syksyn ajan. Jatkossakin tulemme tekemään samoin.

Olemme pitäneet yhteisen palaverin, jossa olivat läsnä VTV, Finavian hallituksen puheenjohtaja sekä LVM omistajaohjauksesta. Siellä sovimme, että päätökset tekee yhtiön hallitus.

Toisekseen Finavian hallitus oli erimielinen päätöksestä nostaa kanteita vuoden 2010 hallitusta ja toimitusjohtajaa vastaan. Osa hallituksen jäsenistä jätti eriävän kannan. Näiden mielipide-erojen vuoksi omistajaohjaus edellytti yhtiön hallitukselta huolellista toimintaa, ja edellytimme myös puuttuvien selvitysten hankkimista. Päätöksenteon jätimme yhtiön hallitukselle, kuten oli sovittu.

Tilatuissa selvityksissä on tutkittu muun muassa huolellisuuden ja toteutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä. Tämän selvityksen tulosten myötä Finavian hallitus totesi, että vuoden 2010 osalta ei voida todeta merkittäviä tappioita syntyneen, vaan isoimmat tappiot ovat syntyneet vuoden 2011 jälkeisenä aikana. Viimeiset päätökset johdannaiskauppoihin liittyen on tehnyt vuoden 2015 hallitus.

Kolmannekseen Finavian hallitus on käynnistänyt poliisitutkinnan, joka kohdistuu johdannaispäätöksistä vastanneihin henkilöihin. Lisäksi hallitus on esittänyt selvityspyynnön Finanssivalvonnalle pankkien toiminnan osalta.

Nyt tehdyillä päätöksillä yhtiö on säilyttänyt itsellään tappioiden osalta kanneoikeuksiaan.

Neljännekseen väite, että Finavia luopui korvausvaatimuksistaan koska minä puutuin asiaan, ei pidä paikkaansa. Yhtiö on sopinut asian Deloitten kanssa. Tilintarkastuslautakunnan antama lausunto Deloitten toiminnasta tukee yhtiön tekemää päätöstä.

Finavia ei luopunut mistään taloudellisesti merkittävästä kanneoikeudesta. Yhtiö selvittää asiaa poliisin, Finanssivalvonnan, tilintarkastuslautakunnan ja VTV:n kanssa. Me omistajana olemme tätä nimenomaan edellyttäneet.

Minulla on liikenne- ja viestintäministerinä huolellisuusvelvoite. Se on edellyttänyt kiinnittämään vastaavasti huomiota hallituksen päätöksentekoon, koska eriävän kannan esittäneet hallituksen jäsenet kyseenalaistivat, onko huolellisuus toteutunut. Tämä asia käy ilmi useista asiasta annetuista tiedotteista, joissa korostetaan huolellisen tutkimisen tärkeyttä.

Viidennekseen väite, että olisin rikkonut hyvää hallintotapaa, ei pidä paikkaansa. Omistajaohjaus perustuu LVM:n hallinnointiohjeeseen ja osakeyhtiölakiin. Omistajan kuulukin olla aktiivinen ja edellyttää hallitukselta huolellisuutta. En ole puuttunut yhtiön tai sen hallituksen päätöksentekoon. Hallitus on tehnyt kaikki päätökset, eikä hallitus ole pyytänyt yhtiökokoukselta linjausta. Yhtiökokouksen päätöksille ei myöskään ole vielä tullut tarvetta.

Kaikessa päätöksenteossa on tärkeää, että vastuu ja valta ovat samassa paikassa. Hallitus vastaa yhtiön kokonaisvaltaisesta tuloksesta, ja omistaja kantaa vastuuta antamalla yhtiön hallitukselle vastuuvapauden.

Kuudennekseen väite, että olisin estänyt veronmaksajien edun toteutumisen, ei pidä paikkaansa. Finavia toimii markkinaehtoisesti, eikä se ei saa valtiolta tukea toimintaansa. Tapahtumien selvitys on vielä kesken, ja VTV ottanee lopulta kantaa siihen, onko veronmaksajien kokonaisedusta riittävällä tavalla huolehdittu.

Seitsemänneksi väite, etteivät yhtiö ja ministeriö olisi ryhtyneet toimiin VTV:n aikaisempien vaatimusten ja vuoden 2013 raportin perusteella, ei pidä paikkaansa. Yhtiö on tarkistanut hallinnointiohjeitaan ja prosessejaan, ja lisäksi on tehty useita selvityksiä. Johdannaisten positiot on suljettu ja on tehty kanteluita ja jopa rikosilmoitus.

Lisäksi yhtiö ja ministeriö ovat tehneet jatkuvaa yhteistyötä VTV:n kanssa. Finavian hallitus sai johdannaisiin liittyvistä ongelmista ensimmäisen viittauksen keväällä 2012.

Tässä vaiheessa haluan myös antaa yhtiön hallitukselle työrauhan. Asiat etenevät, kun VTV saa selvityksensä valmiiksi. Kaiken kaikkiaan uskon, että nämäkin asiat selviävät.

Toivotan kaikille lukijoilleni iloista joulua ja erityisesti turvallisuutta joululiikenteeseen.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Jarno Limnéll: Digitalisaation mahdollistaja

Professori Jarno LimnéllTänä vuonna tuli täyteen 30 vuotta ensimmäisestä Paluu Tulevaisuuteen -elokuvasta, yhdestä lapsuuteni suosikkielokuvista. Elokuvatrilogiassa esitetyt tulevaisuuden visiot kiinnostivat minua, ja osa niistä onkin osoittautunut myöhemmin todeksi – ja osa ei. Tämän päivän elokuvista parhaimman pilkahduksen tulevaisuudesta ja sen teknologiasta saanee uusimmasta James Bondista, joka jo vuonna 1981 ilmestyneessä ”Erittäin salainen” -elokuvassa käytti kelloa, joka otti vastaan kirjoitettuja viestejä ja jonka avulla pystyi käymään keskusteluja.

Tulevaisuus on aina haastava aihe pohdittavaksi. Mietimme tulevaa aikaa, jota meidän pitäisi nykyhetkessä osata rakentaa oikealla ja kestävällä tavalla. Pohdintaa on kuitenkin tarpeellista tehdä luodessamme kilpailukykyistä ja menestyvää Suomea.

Aikamme ehkä merkittävin muutosvoima on digitalisaatio, mikä pakottaa meitä katsomaan niin nykyhetkeen kuin ennen kaikkea tulevaisuuteen. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman visiossa vuonna 2025 Suomi on ottanut tuottavuusloikan julkisissa palveluissa ja yksityisellä sektorilla tarttumalla digitalisaation mahdollisuuksiin. Kyse on isosta asiasta: miten voimme muuttaa toimintaamme jopa radikaalisti toisenlaiseksi teknologian avulla. Teknologia toimii jo nyt yhteiskunnan keskeisenä moottorina ja mahdollistajana, ja tulevaisuudessa yhä merkittävämmin. Teknologian kehitys muokkaa yhteiskuntaamme ja elämäämme yhä nopeammin ja laajemmin, kun muun muassa laajennettu todellisuus ja robotiikka mahdollistavat uudenlaisen ihmisten ja koneiden välisen yhteistyön.

Yhteiskuntamme, liiketoimintamme ja arkipäivämme digitalisoituessa on välttämätöntä kiinnittää huomio sen yhteen keskeiseen digitalisaation mahdollistajaan – turvallisuuteen. Digitaalinen turvallisuus, useimmin kyberturvallisuudeksi kutsuttu asia, voi olla joko merkittävä digitalisaation hidastaja ja epävarmuutta synnyttävä tekijä tai vaihtoehtoisesti vahva etu Suomelle. Digitaalisen toimintaympäristön toimivuuden ja luotettavuuden merkitys tulee entisestään kasvamaan, ja tällöin on huomioitava seuraavat kolme asiaa.

Ensinnäkin turvallisuuden tulee olla digitaalisaation kaikissa vaiheissa ja kehityksessä mukana. Turvallisuus ei voi olla (kuten ei digitalisaatiokaan) pelkkä ”päälle liimattu” asia vaan sen on oltava sisäänrakennettuna kaikkiin rakenteisiin, laitteisiin, palveluihin ja järjestelmiin. On hyvä, että Liikenne- ja viestintäministeriö laatii parhaillaan tietoturvastrategiaa, jolla pyritään turvallisuuden näkökulmasta lisäämään luottamusta digitaaliseen kehitykseen. Yhtenä haasteena jo nyt on niin sanottu esineiden internet, kun esimerkiksi useissa erilaisissa päivittäin käyttämissämme internet-yhteydessä olevissa laitteissa (joita yhä enemmän huomaamattamme hankimme) turvallisuusominaisuudet ovat heikkoja. Turvallisuuden näkökulmasta ne ovat siis haavoittuvia ja hyväksikäytettäviä.

Toiseksi, kun digitaalinen maailma ulottuu jo nyt lähes kaikkialle, on digitaalinen turvallisuus oltava meille suomalaisille kansalaistaito. Digitaalinen turvallisuus on vahvasti myös arkipäivän turvallisuutta ja koskettaa meitä jokaista. Pidän erinomaisena, että ensi vuonna koodaus tulee koulujen opetusohjelmiin, puolustusvoimat kouluttaa kyberperustaidot jokaiselle varusmiehelle ja yrityksissä on alettu lisääntyvissä määrin kiinnittämään huomiota henkilöstönsä digiturvallisuuden perusasioiden kouluttamiseen. Toivoisin myös, että kuluttajina alkaisimme vaatia enemmän turvallisuus-näkökohtien huomioonottamista, kun esimerkiksi hankimme älytelevisioita, älylamppuja tai älyitkuhälyttimiä. Tällöin valmistajien on pakko kiinnittää enemmän huomiota älytuotteidensa turvallisuuteen, jossa turvallisuuden ei tarvitse olla käyttäjäystävällisyyttä poissulkeva este.

Kolmanneksi, Suomessa ei voi olla uskottavaa digitaalista turvallisuutta ja siihen yhdistyviä ratkaisuja, jollei meillä ole uskottavaa tämän alan kotimaista liiketoimintaa ja kotimaisia osaajia. Digiturvallisuuden nopea muutosvauhti pakottaa meitä pohtimaan joustavia tapoja kouluttaa osaavia ihmisiä turvallisuusratkaisuiden tuottamiseen. Kun digitaalinen turvallisuusympäristön kehittyy nopeasti, on osaamisenkin kehityttävä jatkuvasti. On myös huolehdittava, että kotimainen omavaraisuusaste säilyy esimerkiksi yhteiskuntamme kriittisimpiin kohteisiin turvallisuusratkaisuja hankittaessa. Tämä edellyttää jatkuvaa ja entistäkin syvällisempää yhteistoimintaa valtionhallinnon, oppilaitosten ja suomalaisten yritysten välillä. Uskon itse, että suomalaisille yrityksille ja osaajille digitaalinen turvallisuus on merkittävä mahdollisuus kasvavilla kansainvälisillä markkinoilla. Turvallisuus-liiketoiminnassa on aina pohjimmiltaan kyse luottamuksesta, ja parhaillaan maailmalla kysytään yhä enemmän, että kehen ja mihin voi digitaalisissa turvallisuusratkaisuissa luottaa. Tällöin on mukava sanoa tulevansa Suomesta.

Turvallisuus on digitalisaatiossa sekä välttämättömyys että mahdollistaja. Turhaan ei kyberuhkia tule lähteä liioittelemaan ja luomaan pelon ilmapiiriä, mutta samanaikaisesti on tiedostettava lisääntyvä riippuvuutemme ja haavoittuvuutemme digitaalisen maailman toimivuudesta. Turvallisuus on positiivinen asia – se mahdollistaa teknologian ja digitalisaation hyötyjen täysimääräisen hyödyntämisen – nyt ja tulevaisuudessa.

Jarno Limnéll
Kirjoittaja on kyberturvallisuus-alan professori Aalto-ylipistossa ja johtaja Insta DefSec Oy:ssä.

Anne Berner: Vapaaehtoistyö ja kolmannen sektorin murros on mahdollisuus

Anne BernerKuntien tai valtionhallinnon käytettävissä olevin keinoin on yksin kovin vaikea ja usein mahdotontakin vastata hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen lisääntyviin vaatimuksiin ja haasteisiin. Sopimusyhteiskunta-arvot näkyvät mm. ulkoistamisissa: palvelun tarjoaja tekee vain ja ainoastaan sen mitä sopimukseen on kirjattu. Yhteisöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa tehtäisiin se mitä tarve vaatii. Näiden kahden ajattelutavan eroon törmää jatkuvasti kun huomaa, että on asioita, joista vastuu ei kuulu kenellekään.

Kolmas sektori, jolla tarkoitetaan yksityisen sektorin ja julkisen sektorin väliin jäävää yhteiskunnallista sektoria, vastaa yhteiskunnassamme usein juuri tähän haasteeseen, täydentäen yksityistä ja julkista palvelutuotantoa. Lähes jokainen tuntee jonkin vapaaehtoispalvelun, esimerkiksi SPR:n veripalvelun tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton. Kolmannen sektorin tunnuspiirteitä ovat eettisyys, kansalaistoiminta, voittoa tavoittelematon talous ja palkattomuus.

Suomi olisi pulassa ilman vapaaehtoistyötä

Ruralia-insituutin tutkimuksen mukaan pelkästään Mannerheimin Lastensuojeluliiton, 4H-liiton, Pelastusalan Keskusjärjestön ja Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistyöstä koituu kansantaloudelle vuosittain yhteensä noin 130 miljoonan euron säästö.

Sopimuspalokunnilla on tärkeä rooli pelastustoimen järjestelmässä. Ne huolehtivat pelastustehtävistä noin 90 prosentin alueella maamme pinta-alasta. Poliisin apuna kadonneiden etsintätilanteissa taas toimii SPR:n kautta laaja joukko vapaaehtoisia. Rikosten uhrien auttamisessa toimii useita eri järjestöjä, samoin lasten ja nuorten auttamisjärjestelmissä. Tarvitsemme myös jatkossa osaavia ja sitoutuneista vapaaehtoisia.

Entä tulevaisuus?

Suomessa järjestöjen toiminta on laajentunut myös palkkatyön suuntaan palvelutuotannon kasvun myötä. Vuonna 2011 järjestökentässä tehtiin palkkatyötä noin 77 000 henkilötyövuoden verran. Vapaaehtoistyön suurimpia haasteita tulevaisuudessa on palkkatyön ja vapaaehtoistoiminnan yhdistäminen siten, että työelämän ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmat tulevat huomioiduksi. Järjestötoiminnan tulisi palvelutoiminnassa toimia samojen työolojen piirissä kuin muukin palkkatyö. Samalla tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että toiminnasta ei tule liian byrokraattista ja järjestöille tyypillinen moniäänisyys säilyy.

Nyt on tärkeää tarkastella palvelutuotannon kenttää kokonaisuutena. Kaikilla toimijoilla tulee olla oma selkeä roolinsa, joka tunnistetaan ja jota kunnioitetaan. Tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän kaikkien sektoreiden yhteistyötä. Julkisella sektorilla meillä on vahva osaamispohja, yksityisellä sektorilla puolestaan vahvuutemme on kyky dynaamiseen päätöksentekoon ja vapaampien ratkaisumallien hakemiseen. Arvopohjaa, jota tarvitaan, löytyy puolestaan tarkastelemalla kolmannen, voittoa tavoittelemattoman sektorin toimintaa ja sen vuorovaikutussuhdetta sekä julkiseen että yksityiseen sektoriin.

Julkisen sektorin vastuuta ei saa kaataa kolmannen sektorin toimijalle, vaan vastuu on säilytettävä viranomaisella. Kolmannen sektorin toimijoiden resurssit on myös varmistettava. Ilman tarvittavia resursseja vapaaehtoistyön onnistunut järjestäminen ja vapaaehtoisista huolehtiminen ei ole mahdollista.

Ihmisten halu auttaa on suuri. Se kanavoituu järjestötoiminnan kautta organisoidusti ja laadukkaasti. Haasteemme on kehittää viranomaisten, yksityisen sektorin ja järjestöjen välisiä toimintatapoja entistä joustavammiksi ja motivoivimmiksi. Vapaaehtoisten tulee kokea mukana olonsa kannustavaksi. Tällä tavalla saamme osapuolten osaamisen ja osallistumisen kohtaamaan yhteiskuntamme hyväksi.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Anne Berner: Henkilöliikennettä on arvioitava kokonaisuutena

Anne BernerHallitusohjelmassa digitalisaation tavoitteina ovat älykkään liikenteen, Mobility-as-a-Service eli Liikenne palveluna -konseptin sekä infrainvestointien uusien rahoitusmallien kehittäminen.

Bordeaux’ssa juuri päättymässä olevan älyliikennekongressin aikana Suomen näyttelyosastolla on vieraillut tungokseen saakka monien maiden hallitusten, yritysten ja järjestöjen edustajia. Kiinnostusta herättivät muun muassa Lappiin perustettava älyliikenteen testialue Aurora sekä Heren kanssa yhdessä kehitetty Nordic Way, jossa testataan autojen keskinäistä viestintää ja liikenteen ohjausta karttateknologiaa hyödyntämällä.

Maamme mielletään liikenteen liikkuvuuden ja mobiilien mallien edelläkävijäksi. Edelläkävijyys onkin tarpeen, koska Suomen kaltaisessa maassa tarvitaan eri liikennemuotojen yhteensovittamista.

Asiakas vaatii yhteisiä kuljetuksia, ympäristöystävällisiä ratkaisuja, valinnanvaraa aikoihin ja hintoihin. Ratkaisu löytyy mobiileista palveluista, jotka sovittavat yhteen aikatauluja, hintoja ja arvioita hiilijalanjäljestä – ja vieläpä suunnittelevat matkan ovelta ovelle. Haja-asutusalueilla palvelujen rakentaminen vaatii valtion tukea, mutta ratkaisut ovat sielläkin digitaalisia.

Meidän on pystyttävä antamaan kansalaisille asiakaslupaus liikennepalvelujen saatavuudesta, palvelusta, kilpailukykyisistä hinnoista ja oikeudesta tehdä itse valintoja. Ollaksemme sanamme mittaisia, meidän on selvitettävä, miten ihmiset Suomessa haluavat liikkua ja arvioitava henkilöliikennettä kokonaisuutena.

Henkilöliikenteen sujuvuuden edistämiseksi ja elinkeinoelämän logistiikkakustannusten alentamiseksi tarvitaan myös uusia ja merkittäviä infrahankkeita, joihin haemme aidosti uusia rahoitusmalleja. Rahoitusjärjestelmäratkaisut valmistuvat ennen vuodenvaihdetta. Uusia hankkeita olisi tarpeen käynnistää jo vuoden 2016 aikana.

Liikenne- ja viestintäministeriössä me rakennamme henkilöliikenteen kokonaiskuvaa. Voidaksemme kehittää palveluja ja luoda kasvua sekä yrittäjyyttä liikenteen sektorille, tulee meidän arvioida kriittisesti rakenteitamme, sääntelyämme ja uskaltaa uudistaa lainsääsäädäntöämme – kaikkia osapuolia kuullen ja kuunnellen.

Olen valmis esittelemään suunnitelmaa loka-marraskuun vaihteessa.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Ulla-Maija Urho: Lasten sote

Ulla-Maija UrhoLasten sairauksien hoito, yliopistollinen opetus ja tutkimus tarvitsevat uudet tilat. Tämän tietävät kaikki. Tärkeintä minulle on, että hoitoa saavat kaikki uusmaalaiset lapset tasa-arvoisesti. Vaikeiden harvinaisten sairauksien hoito on koko maassa keskitettävä, jotta osataan hoitaa hyvin. Jos lääkärijärjestelmä ei toimi mielenterveystyön, sosiaalitoimen, lastensuojelun ja koulujärjestelmän kanssa synkronoidusti, hoito ei tapahdu oikea-aikaisesti. Meillä ei ole varaa kuntakohtaiseen lasten sairaanhoitoon. Se lisää eriarvoisuutta. Tarvitaan vahvan lastensairaalan väki parantamaan sairastuneita lapsia.

Meilahdenmäelle ei rakennettaisi vielä pitkään aikaan uutta lastensairaalaa, jos Anne ei olisi ryhtynyt toimeen. Hänellä on uskomaton kyky yhdistää ihmisiä hyvän tekemiseen.

Yhteiskunnan asioihin vaikuttaminen ja julkinen päätöksenteko ovat oma osaamisensa laji. Uuden Lastensairaalan rakentaminen on ollut myös kovan tahdon asia. Anne Berner on ollut näkijä ja tekijä. Hänen johdollaan käynnistettiin säätiömuotoinen rakennushanke ja yksityinen rahankeräys. Yhdessä sairaalahoidosta vastaavien osaajien kanssa on säätiö saanut nopeasti toiminnan suunnitelmat etenemään. Valtiovallan ja kuntayhtymän budjettipäättäjät ovat sitoutuneet valtakunnallisen sairaalan rahoitukseen. Tämä hanke on ainutkertainen meidän ajassamme. Tämä on ollut mahdollista, kun hanke on laajasti kansalaisten hyväksymä. Tahtotilan vahvuus on nojannut Anne Bernerin sitkeyteen ja uskoon Uuden Lastensairaalan valmistumisesta vuonna 2017.

 

Ulla-Marja Urho

Hallituksen puheenjohtaja, HUS