On 2017 –  kukaan ei ole ollut täällä ennen

Kreikkalainen filosofi Herakleitos (535-475 eaa.) oli viehtynyt katselemaan joen virtaamista. Hän pelkisti havaintonsa kuuluisaan kiteytykseen: ”Panta rhei” –  ”kaikki liikkuu, kaikki muuttuu”. Herakleitoksen mukaan kukaan ei voinut astua samaan virtaan kahdesti. Virta ei ole enää koskaan sama. Eikä virtaan astujakaan ole enää toista kertaa täsmälleen sama.

Toisin sanoen: vain muutos on todellista, pysyvää. Ja kaikki pysyvyys on vastaavasti harhaa.

Näin päätteli ja todisteli mies, jota aikalaiset usein kutsuivat lempinimellä ´Hämärä´ – ennen muuta siksi että miestä ja hänen puheitaan pidettiin kovin vaikeaselkoisina. Kaikkea vielä: voisiko muutoksen ytimen tavoittaa enää yhtään selkeämmin? Tokkopa vain.

Myös presidentti Barack Obama käsitteli jäähyväispuheessaan muutosta. Hän kuvasi, kuinka yhteiskunnalliseen muutokseen päästään usein vain suuren murroksen kautta, suuren voimien kokoamisen ja yhteisen ponnistamisen reittiä.

Muutos on väline, meidän demokraattisen järjestelmämme työväline. Vain muutoksen avulla on mahdollista löytää kulkutie, tunneli, johonkin uuteen. Ja nimenomaan sellaiseen uuteen, jonka me, yhteiskunta, voimme demokraattisesti hyväksyä.

Obama kehotti meitä uskomaan. Ei päättäjien kykyyn luoda muutosta – vaan meidän kaikkien.

Omalta osaltani voin avoimesti tunnustaa: monena iltana, pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen, tunnen oloni joskus hyvin surulliseksi. Kauas totuudesta harhautuneet otaksumat tai huhupuheet eivät suinkaan valu kuin vesipisarat hanhen selästä. Politiikan toimijatkaan eivät ole muovia.

Monen vuosikymmenen yrittäjäkokemukseni on kasvattanut minut totuudellisuuteen ja konkretiaan. Vakiintunut ja hyväksi havaittu toimintamalli on hyvin suoraviivainen. Ensin määritetään tavoitteet: mihin halutaan päästä. Sitten suunnitellaan toimet ja reitti: mitä on tehtävä, että asetettuihin tavoitteisiin on mahdollista päästä. Ja sitten kääritään hihat ja pistetään toimeksi: kaikella tarmolla mutta myös kaikella valppaudella!

Paraskaan suunnitelma ei voi eikä saa olla tunnoton reitin varrella syntyville kehityshavainnoille. Tässä tulee yhteiskunnallinen keskustelu, demokratiamme ydin, hyvin tärkeään rooliin.

Sosiaalinen media ja nopeat uutissyklit ovat luoneet meille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Sama kehitys uhkaa kuitenkin tehdä meidät malttamattomiksi ja laiskoiksi. On helpompi vetäytyä omiin kupliimme kuin käydä aitoa keskustelua. Vuoropuhelua ei monestikaan saada edes alkuun, kun kaikki jo –  jääkiekkotermein –  torpataan, taklataan vasten laitaa.

Tarvittaisiin malttia kuunnella, loppuun asti. Tarvittaisiin malttia odottaa selvityksiä, kokonaiskuvan selkeään hahmottumiseen asti – informaatiota, josta voimme muodostaa valistuneita mielipiteitä.  Ja tarvittaisiin malttia ja sallivuutta ääneen ajatteluun, erilaisten äänenpainojen ja näkökantojen esittämiseen ja kuunteluun, kelpo dialogiin. Vain tällä tavoin on mahdollista päästä näkemään riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Ja vain tällä tavoin on edellytykset tehdä ratkaisuja, jotka kestävät muutosta, muovautuvat ajan muutosten mukana.
Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Yrittäjä yhteiskunnallisena päättäjänä. Kuin tuli ja vesi? Vaiko kuin lanka ja loimi?

Anne BernerÄitini vanhemmat olivat pienyrittäjiä, leipuri ja kaupanpitäjä, Sveitsissä. Perhe asui leipomon ja kaupan yläpuolella, ja elämä oli työtä kellon ympäri.

Isänpuoleinen isoisäni tuli Sveitsistä Suomeen ja perusti tänne pienen kutomon. Yrittäjyys oli ainoa tapa työllistyä ihmiselle, joka ei ollut saanut käydä kouluja ja joka ei osannut uuden kotimaansa kieltä. Oman yrityksen käynnistäminen 1930 -luvun Suomessa oli iso päätös. Perustamiseen tarvittiin pääomaa, eikä yrityksiä perustettu pop up -hengessä, lyhyen elinkaaren ajatuksissa. Päinvastoin: yritys nähtiin elämäntyöksi, jonka tuli kantaa yli sukupolvien.

Yrittäjä-isovanhemmat ja isäni, omat esikuvani, opettivat minulle työn tärkeyden. Isoisäni ja myöhemmin isäni olivat sitä mieltä, että yrittäjyyteen – siihen liittyvään päätöksentekoon, vastuunkantoon ja riskinottoon – tulee kasvaa nuorena. Itsekin sain vastuuta kantaakseni jo varhain ja tehtäväkseni olla omalta osaltani mukana rakentamassa aikaa kestävää, yli sukupolvien kantavaa kasvupohjaa.

Kun sitten aikanaan otin vastaan pienen yrityksemme toimitusjohtajan tehtävät, meitä vallilalaisia oli kymmenkunta. Kun kohtasimme 90-luvun alun laman, joukkomme määrä oli kasvanut pariin kymmeneen. Työtä teimme isän kanssa yötä päivää. Itse tein myös kiivastahtista kenttätyötä, myyntireppurina, jossa roolissa kiersin maata yli 70 000 ajokilometrin vuositahtia.

Vaihe vaiheelta yrityksemme kasvoi, ja mahdollisti uusia työpaikkoja Suomeen. Isältäni ja minulta ei liiennyt aikaa sen enempää harrastuksiin kuin lomiinkaan. Tärkeintä oli varmistaa yrityksen toimivuus, huolehtia sen toimintaedellytysten ja tulevaisuuden turvaamisesta seuraaville sukupolville. Yrittäjyyteni onkin opettanut minulle, miten tärkeää on kyetä tekemään päätöksiä, jotka perustuvat kauaskantoiseen visioon, huolella selvitettyihin ja valmisteltuihin faktoihin sekä tarkkaan havainnointiin ympäröivästä maailmasta. Päätösten tulee aina perustua perehtyneisyyteen, ymmärrykseen rakenteiden muuttumisesta sekä tulossa olevien muutosten huolellisesta ennakoinnista – niin kansallisella kuin kanainväliselläkin tasolla. Erityisen tärkeää on myös olla selvillä esimerkiksi teknologisesta kehityksestä.

Yrittäjyyteni on edellyttänyt minulta uteliaisuutta, jatkuvaa kiinnostusta uusiin asioihin, rohkeutta ja sitoutuneisuutta. Ylimpänä vaikuttimena on ollut halu tehdä mahdollisimman hyvää työtä, yltää korkeaan laatuun kaikessa mitä tehdään. Tärkeää on myös kärsivällisyys, pitkäjänteisyys. Olenkin usein sanonut, että minun kvartaalini ei ole vuosineljänneksen vaan sukupolvien mittainen.

Suomi on ollut viime vuosikymmenien aikana erittäin riippuvainen yrittäjien kyvystä luoda työpaikkoja. Merkittävä määrä uusista työpaikoista onkin syntynyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Juuri näiltä yrittäjiltä me tarvitsemme tänäkin päivänä vahvaa uskoa huomisen Suomeen. Suomeen joka uskaltaa ja osaa tehdä tarvittavia rakennemuutoksia kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla: muutoksia jotka luovat kantavan perustan kehitykselle niin julkisen, yksityisen kuin ns. kolmannenkin sektorin piirissä.

Suomi ansaitsee sitoutuneita yrittäjiä. Ja tarvitsee heitä mukaan myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Omalta osaltani toivon voivani tuoda yhteiskunnalliseen päätöksentekoon eritoten kaksi asiaa: a) kyvyn visioida tulevaa; sekä b) kyvyn viedä asioita tavoiteltuun maaliinsa asti. Päätösten joita teemme tänään, tulee kantaa kymmeniä vuosia eteenpäin. Vain näin voidaan luoda uusia mahdollisuuksia nouseville sukupolville ja varustautua niihin vääjäämättömiin muutoksiin, joita tiedämme olevan edessä.

Tämän päivän työ vaatii meiltä rakenteiden uudistamista, kehitystä kahlitsevien normien purkamista sekä mahdollistavan yhteiskunnan rakentamista. Tämän päivän työ vaatii meiltä terveen kilpailuympäristön, jossa innovaatioilla ja teknologisella kehityksellä on edellytykset luoda meille uutta työtä ja uutta yrittäjyyttä. Tämän päivän työ vaatii meiltä kykyä ennakoida voimistuvan digitalisaation tuomaa suurta murrosta, kykyä luoda tilaa uusille palveluille.

Ihminen tekee päätöksiä viime kädessä aina tunteella. Sekin on osa ihmisyyttämme. Uuden synnyttäminen ja kehittäminen vaativat vastavoimaa, oppositiota. Yhteiset tavoitteemme – esimerkiksi työllisyysasteemme nostaminen, hyvinvointimme turvaaminen, turvallisuutemme varmistaminen, yhtenäisyytemme säilyttäminen sekä ympäristömme suojeleminen – ovat niin arvokkaita asioita, että ne eivät saa vaarantua missään olosuhteissa. Ja juuri siksi on niin tärkeää luoda kansallinen ilmapiiri, joka takaa tärkeille ratkaisuillemme parhaat mahdolliset edellytykset.


Anne Berner

Liikenne- ja viestintäministeri

Liikenneverkon kehittämistä ja rahoittamista on mietittävä uudella tavalla

  • Valtion liikenneverkkoyhtiötä koskevan selvityksen käynnistymisestä tiedotettiin huhtikuussa 2016.
  • Valtion liikenneverkkoyhtiöllä on tarkoitus edistää uusia liikennepalveluja ja taata liikenneinfrastruktuurin ylläpidolle sekä kehittämiselle kestävä rahoitus. Nykymuodossaan väylät ovat budjetin kuluerä, joka kilpailee valtion muiden välttämättömien menojen kanssa.
  • Jos emme tee mitään muutosta nykytilaan kasvaa korjausvelka, uudet liikennehankkeet jäävät toteuttamatta ja kykymme saada EU rahoitusta Suomen väyläinvestointeja varten heikkenee entisestään.
  • Tarkoitus ei ole luoda uusia maksuja olemassa olevien päälle. Käyttömaksuilla korvattaisiin nykyisisiä veroja ja maksuja. Liikenteen käyttäjien taloudellinen kokonaisrasitus ei kasva.
  • Tarkoitus ei ole seurata kansalaisia, vaan ajettuja kilometrejä. Jos käytössä on esimerkiksi aikaan perustuva maksu, se ei vaatisi välttämättä edes ajon seurantalaitetta.
  • Valtion liikenneverkkoyhtiö ei olisi demokraattisen kontrollin ulkopuolella, vaan sen toiminnasta säädettäisiin laissa.
  • Valmistunut selvitys on tarkoitus julkaista pian alkuvuodesta. Aikaa laajalle keskustelulle tulee olemaan riittävästi ennen päätöksiä.

Anne BernerJulkisessa keskustelussa on huolestuttu liikenteen tulevista muutoksista. Haluan blogissani vastata muutamiin esillä olleisiin kysymyksiin selvityksestä ja sen aikataulusta.

Lähtökohta on se, että julkinen raha ei riitä ylläpitämään tai kehittämään Suomen liikenneverkkoa. Jotta väyläverkoston ylläpito pysyisi kestävällä pohjalla, on sitä kehitettävä osana laajempaa palveluiden kokonaisuutta ja liiketaloudellisin perustein.

Suomen hallituksen tavoitteena on luoda suotuisa ympäristö digitaalisille palveluille ja uusille liiketoimintamalleille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtio edesauttaa lainsäädännön ja kokeilujen avulla innovaatioiden, palvelujen ja yritysten syntyä niillä markkinoilla, joiden toiminnassa julkishallinnolla on rooli. Tällainen on esimerkiksi liikenne.

Liikennekaarella pyritään edistämään erityisesti digitaalisten liikenteen palveluidensyntymistä Suomeen. Jotta uusia liikennepalveluja voi syntyä, tarvitsemme laadukkaan ja hyväkuntoisen väyläverkoston, joka vastaa kuluttajien ja elinkeinoelämän tarpeita ja muuttuu tarpeiden mukana.

Käynnistimme hallituksen linjauksen mukaisesti huhtikuussa 2016 hankkeen, jossa selvitetään, voisiko valtion maantie-, rata- ja vesiväyläverkon ylläpidosta ja kehittämisestä vastata valtion yhtiö.

Hyötyjä kansalaiselle ja julkistaloudelle

Keskeinen hyöty kansalaisille mallissa on, että se tarjoaa toivottavasti laajan kirjon erilaisia liikenteen palveluja tai palvelupaketteja, joista voi valita mieleisensä.  Hyöty on myös se, että asiakas maksaa siitä, mitä käyttää.

Markkinoille syntyvä kilpailu pitää palvelujen hinnat kurissa. Palveluntarjoajat laskuttaisivat palveluista oman hinnoittelunsa mukaisesti. Oli se sitten kilometrikohtainen hinnoittelu, kiinteähintainen kuukausipaketti tai esimerkiksi palvelupaketti, joissa yhdistyvät liikennevakuutus ja tienkäyttöoikeudet.

Edellytys on, että palvelut ovat asiakkaan kannalta tietoturvallisia, helppokäyttöisiä ja yksityisyydensuojan turvaavia. Lisäksi asiakkaan tulisi kyetä vaivattomasti vaihtamaan palvelun tarjoajaa, jolloin mahdollisuus esimerkiksi ylihinnoitteluun kaventuu.

On täysin mahdollista, että liikennemarkkinoilla käy kuten telemarkkinoilla aikoinaan. Markkinoiden luominen ja kilpailun avaaminen lisäsivät palveluntarjoajien määrää, monipuolisti tarjolla olevien palveluiden kirjoa ja hinnoittelumalleja. Nykyisin suomalaiset voivat valita itselleen sopivan telepalvelun maailman edullisimpiin kuuluvilla hinnoilla. Myös palveluntarjoajan vaihtaminen on helppoa.

Yhtiömuotoinen toiminta hyödyttäisi myös valtion taloutta. On järkevää pyrkiä ratkaisemaan miten voisimme rahoittaa yhteiskunnan toimintaa, tässä tapauksessa liikenneverkon ylläpitoa, tuloilla eikä veroilla tai velalla.

Nykymuodossaan valtion liikenneinfrastruktuuri on budjetissa pääosin kuluerä, joka kilpailee valtion muiden välttämättömien kulujen kanssa. Yhtiönä liikenneverkko olisi omaisuuserä, jolla on sekä konkreettinen mutta myös laskennallinen arvo. Tämä merkitsisi budjetin alijäämän pienenemistä ja vähentäisi verojen keräystarvetta eli kokonaisveroaste laskisi.

Ajatuksena on, että yhtiö rahoittaisi toimintansa pääosin asiakkailta keräämillä maksuilla ja ulkopuolisilta investoijilta saamallaan rahoituksella. Tarkoitus ei missään tapauksessa ole luoda uusia maksuja olemassa olevien päälle. Maksuilla korvattaisiin osa liikenteen nykyisistä veroista ja maksuista. Liikenteen käyttäjien taloudellinen kokonaisrasitus ei kasva.

Esimerkkinä toimivasta valtion yhtiöstä on Finavia. Yhtiö on pystynyt ylläpitämään ja jopa kehittämään toimintaansa. Finavia esimerkiksi laajentaa Helsinki-Vantaan lentoasemaa liki miljardilla eurolla ja kohentaa muitakin asemiaan pääosin itse hankkimallaan rahoituksella.

Oleellista on, että kustannukset tulevat luupin alle ja niistä käydään keskustelua. Tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen ja ratkaisuun joka hyödyttää mahdollisimman monia ja vahingoittaa mahdollisimman harvoja.

Ei kansalaisten, vaan kilometrien seurantaa

Liikenteen maksujen välityksellä ei ole tarkoitus seurata kansalaisia, vaan ajettuja kilometrejä. Jos käytössä on aikaan perustuva maksu, se ei välttämättä vaadi seurantalaitetta, ajokilometreihin perustuva sen sijaan vaatii.

Vaikka asiakas hankkisi paikannukseen perustuvan palvelun, varmistetaan hänen yksityisyydensuojansa lailla. Näin tapahtuu jo telepuolella. Teleyritys saa käsitellä asiakkaidensa tietoja vain sen verran kuin on tarpeellista. Toiminnalla ei saa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä, ellei asiakas toisin halua.

Seurannan teknisen toteuttamisen tapaa ei ole vielä lyöty lukkoon.  Periaate kuitenkin on, että tekniikoita ei rajoiteta lainsäädännöllä. Ja vaatimus on, että laitteet ja niihin liittyvät palvelut ovat helppokäyttöisiä, tietoturvallisia ja yksityisyydensuojan turvaavia.

Esimerkkinä, että tiedonsiirtoyhteydellä toimiva laitteisto liitettäisiin ajoneuvon toimintaa ja vikoja valvovaan OBD-järjestelmään (On-Board Diagnostics), joka on jo kaikissa uusissa autoissa ja vanhoihin se on helppo ja halpa asentaa.

Laitteiden asennuksesta vastaisivat ensisijaisesti palveluoperaattorit. Niiden tulee olla valtion liikenneverkkoyhtiön hyväksymiä, jotta laitteiden ja kilometrilaskutuksen hinnan oikeellisuudesta voidaan varmistua.

Toiminnan reunaehdot riittävällä sääntelyllä, ei turhalla byrokratialla

Liikenneverkkoyhtiö ei olisi demokraattisen kontrollin ulkopuolella, vaan sen toiminnan reunaehdoista säädettäisiin lailla. Liikenneverkkoyhtiöstä muodostuisi luonnollinen monopoli, joka tuottaa yhteiskunnalle välttämättömiä palveluita. Sen on oltava valtion ohjauksessa, jotta yhteiskunnallisten tavoitteiden, kuten riittävän peruspalvelutason toteutuminen koko maassa, turvataan.

Yhtiö ei vaatisi lisää byrokratiaa. Yhtiötä toki ohjattaisiin sääntelyllä, mutta erityisesti kannustimien kautta. Kannustimilla yhtiötä ohjataan yhteiskuntaa hyödyttäviin investointeihin, esimerkiksi ympäristöystävällisiin ratkaisuihin.

Yhtiön valvonta ei myöskään vaatisi uuden viranomaisen perustamista. Valvonta hoituisi Liikenteen turvallisuusviraston Trafin toimesta. Järjestely olisi samanlainen kuin esimerkiksi sähkömarkkinoilla, jossa markkinoiden valvonta on Energiaviraston vastuulla.

Kaiken kaikkiaan tavoitteena on sääntely ja ohjausmalli, jolla voidaan varmistaa yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutuminen vaarantamatta yhtiön liiketoimintaa.

Muutos on tarpeellinen myös ympäristön näkökulmasta

En malta olla nostamatta esille myös ympäristönäkökulmaa. Liikenteessä tavoitellaan noin 3,6 miljoonan tonnin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite ei toteudu yksittäisillä toimilla tai puhtaammalla energialla, vaan tarvitaan myös järjestelmätason muutoksia.

Tarvitsemme ajattelu- ja toimintatavan muutoksen, jotta pystymme vähentämään henkilöautolla yksin ajettavien matkojen määrää ja siirtymään uudenlaisille liikenteen palvelumarkkinoille. Tavoite on, että tietorajapintoja avaamalla ja olemassa olevia resursseja jakamalla syntyy uusia liikenteen palvelumuotoja. Tässä välineitä ovat liikennekaari, liikennesuunnittelu ja liikenneverkon kehittäminen kestävälle tasolle.

Selvitystyön jälkeen avoin keskustelu

Hallitus antoi ministeriölle luvan selvittää mahdollisen liikenneverkkoyhtiön perustamista, sen etuja ja haittoja. Tätä työtä teemme juuri nyt, jotta voimme puntaroida hankkeen toteuttamista ja tehdä oikeita ratkaisuja.

Olemme käyneet läpi kotimaisen ja muiden maiden liikenneverkkojen tilaa ja palvelutasoa, tehneet selvityksiä muun muassa yhtiön perustamiseen, toimintaan ja liikennehallintoon liittyen sekä selvityksiä liikenteen kustannuksista ja veroista.

Työtä on tehty yhteistyössä muun muassa valtiovarainministeriön ja useiden sidosryhmien kanssa.

Tarkoitus on julkaista selvitys pian alkuvuodesta, toivottavasti jopa tammikuun aikana. Tämän jälkeen on aika avoimelle keskustelulle, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan.

Hallituksen päätös hankkeen valmistelun jatkosta on tarkoitus tehdä huhtikuun lopun kehysriihessä. Tavoitteena on, että valtionyhtiö aloittaisi vuoden 2018 alussa, mikäli hallitus erikseen näin päättää.  Aikataulu on haastava, mutta ei mahdoton.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Totuus ei pala tulessakaan

Anne BernerJulkisuudessa on esitetty väitteitä minun ja Deloitten välisistä kytköksistä. Olen kaikkien Finavian liittyvien selvitysten yhteydessä pyrkinyt avoimuuteen, kuitenkin huolehtien siitä, ettei yhtiön mahdolliset tulevat kanteet vaarantuisi oikeusprosessissa.

Finavian hallitus päätti tammikuussa 2015 nostaa vahingonkorvauskanteen 70 M € arvioiduista vastuista tilintarkastusyhteisöä Deloittea vastaan. Tämän jälkeen yhtiön hallitus teki kaksi täysin erisisältöistä päätöstä siitä, tulisiko johdannaisvastuista nostaa kanteita yhtiön entistä johtoa vastaan. Yhtiön hallitus päätti yksimielisesti 6.3.2015 olla nostamatta kanteita. Puolen vuoden päästä 25.9.2015 yhtiön hallitus puolestaan päätti täpärän äänestyksen jälkeen nostaa kanteet.

Finavian hallituksen erimieliset ja ristiriitaiset päätökset edellyttivät yhtiön omistajalta lisäselvitysten käynnistämistä. Lisäselvitysten yhteydessä tarkentuivat myös yhtiölle syntyneiden vahinkojen ja toimien välinen yhteys.

Deloitten ja Finavian välinen sopimus neuvoteltiin yhtiöiden toimitusjohtajien toimesta ja hyväksyttiin molempien yhtiöiden hallituksessa. Sopimus todettiin salaiseksi. Sopimus koski muutakin kuin kanteen perumista minulle kerrotun mukaan, itse sopimusta en ole nähnyt.

Deloitte Touche Tohmatsu Ltd on maailmanlaajuinen organisaatio, joka työllistää yli 244 000 ihmistä. Kotimaassaan, Yhdysvalloissa, 171 vuoden ikäinen Deloitte lukeutuu maansa suurimpiin yksityisiin yrityksiin.

Seuraavassa luettelen ne yhteyden, joita julkisuudessa on väitetty kytkevän minut Deloitten toimintaan Suomessa.

Joakim Rehn on ollut monia vuosia perheyhtiömme ja perheyhtiöömme liittyvien yritysten tilintarkastajana. Hänet on valittu Deloitte tilintarkastusyhteisön varatilintarkastajaksi vuonna 2001. Varatilintarkastajalla ei ole roolia yhtiössä, niin kauan kuin varsinainen tilintarkastaja on virassaan. Joakim Rehn ei ole koskaan toiminut tilintarkastajana tai saanut palkkioita Deloittelta. Hänellä ei ole henkilökohtaista intressiä suhteessa Deloitteen. Liitteenä Joakim Rehnin vakuutus asiasta.

Teppo Rantanen on entinen Deloitten toimitusjohtaja. Hän jätti tehtävänsä 31.5.2014 ja toimi sen jälkeen kaksi vuotta Deloitten palveluksessa asemapaikkana Lontoo. Deloitten Teppo Rantanen on jättänyt 31.5.2016. Toimin Teppo Rantasen kanssa Lasten ja Nuorten Säätiön hallituksessa. Jäin tehtävästä virkavapaalle tultuani valituksi eduskuntaan, enkä ole osallistunut hallitustyöhön.

Hanna Siegfried on tullut perheyhtiömme palvelukseen talousjohtajaksi Deloittelta 1.10.2007. Siitä on nyt yhdeksän vuotta aikaa. Meidän runsaan sadan hengen tiimissä on ihmisiä eri yrityksistä, eri historialla. Emme muistele entisiä työpaikkoja vaan panostamme yhteiseen työhön nykyisen työnantajan hyväksi.

Olen saanut toimia upeiden ihmisten kanssa monessa eri luottamustehtävässä. Olen myös tuomarin valan vannonut ministeri, jolle oikeudenmukaisuus, perehtyminen ja tietojen perusteella tehtävät päätökset ovat kunnia-asia.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 


TIEDOTE

Julkisuudessa esintyy väärää informaatiota siitä, että olisin suorittanut tilintarkastusta Deloitte & Touche Oy:lle. Yhtiön kaupparekisterimerkintöjen mukaan minut on rekisteröity Deloitten varatilintarkastajaksi 12.12.2001.

Tilintarkastuslain mukaan yhtiön tulee valita varatilintarkastaja, jos yhtiö on valinnut vain yhden varsinaisen tilintarkastajan ja tämä ei ole tilintarkastusyhteisö.

Varatilintarkastaja osallistuu tilintarkastukseen vain mikäli varsinainen tilintarkastaja on estynyt suorittamasta tilintarkastusta. Koko varatilintarkastajana oloni aikana näin ei ole kertaakaan käynyt. Mikäli näin kävisi minun tulisi vielä ennen toimeksiannon hyväksymistä suorittaa riippumattomuusarviointi.

En ole koskaan osallistunut Deloitten tilintarkastukseen ja Deloitte voi varmasti vahvistaa asian.

Helsingissä 19.9.2016

Joakim Rehn
KHT tilintarkastaja

Tiedote asiakirjana: Kim Rehn 19.9.2016

On aika mahdollistaa 100 000 uutta työpaikkaa

Anne Berner Kirjailija Baltasar Gracian on sanonut: ”Viisas aloittaa aina siitä mihin tyhmä lopettaa. Molemmat tekevät saman työn, mutta eri aikaan.” Oikeaan aikaan toimiminen erottaakin voittajat häviäjistä ja hyötyjät hyödyntäjistä.

Oikea-aikaisuus ei kuitenkaan aina ole helppoa. Uudistuminen vaatii voimavaroja ja rohkeutta. Muutos herättää monissa vastarintaa. Epämukavuusalueillamme tasapainotellessamme tiedämme kuitenkin, että kuljemme oikeaan suuntaan.

Niin kuluneita kuin sanat digitalisaation merkityksestä kasvulle ja kilpailukyvylle kuin ovatkin, niin joudun niiden vaikutusta edelleen omassa työssäni jatkuvasti perustelemaan. Vastauksia digitalisaation haasteisiin kannattaa myös ehdottomasti hakea oman toimialan ulkopuolelta. Toimialat ovat voimakkaassa liukumassa. Teleoperaattorit hakevat liiketoimintaa liikenteestä. Google kehittelee automaattiautoja. Pankki- ja vakuutussektori hakee liiketoimintaa terveydenhuollosta. Kuten näissäkin esimerkeissä digitaaliset palvelut toimivat liukuman mahdollistajan roolissa.

Liikenne on erittäin hyvä esimerkki, kun mietimme alueita, joissa vanhojen toimintatapojen on nopeasti mukauduttava uudenlaiseen toimintakulttuuriin. Automatisaatio, sähköistyminen ja palveluistaminen ovat liikenteen kolme mega-trendiä, jotka muovaavat samanaikaisesti tulevaisuuden liikennettä. Uudet liikkumisen palvelut rakentuvat ajatukselle, jossa asiakas on keskiössä. Jakamistalouden yleistymisellä ja liikenteen sähköistymisellä mahdollistetaan myös päästöjen väheneminen. Nämä ovat muutoksia, jotka koskettavat meitä kaikkia.

Robotisaatio ja automatisaatio on väistämätön kehityskulku, joka etenee nopeasti ja luo edetessään lukemattomasti liiketoimintamahdollisuuksia. Liikennesektorilla saadaan kuulla uusista kokeiluista, jollei nyt ihan viikoittain niin ainakin lähes joka kuukausi. Viimeisimpänä esimerkkinä siitä ovat muutaman viikon takaiset uutiset siitä, että automaattibussit testaavat teitä Hernesaaressa ja ensimmäinen lennokki on jo lennätetty Helsingistä Tallinnaan.

Uudet palvelut ja niiden yhdistelmät perustuvat pitkälti tiedon älykkääseen ja tietoturvalliseen hyödyntämiseen. Valtion roolina on luoda dataperusteiselle liiketoiminnalle edellytyksiä ja poistaa turhia sitä koskevia kasvun rajoitteita. Tässä ajassa olisi tärkeää, että elinkeinoelämä, hallinto, tutkimus ja yksilöt tiedostavat paremmin mahdollisuutensa ja roolinsa datataloudessa.

Uuden teknologian vaikutuksia työpaikkojen määrään nostetaan usein esiin negatiivissävytteisessä hengessä. On toki niin, että vanhat työtehtävät ja työpaikat saattavat hävitä, mutta tilalle syntyy uusia. Digitalisaatio voisikin Digitizing Europe raportin (BCG) mukaan tuoda jopa 100 000 uutta työpaikkaa Suomeen jo vuoteen 2020 mennessä. Yhtenä ehdottomana edellytyksenä tälle on kuitenkin teknologioiden ennakkoluuloton hyödyntäminen.

Meillä on yhteinen vastuu mahdollistaa jokainen uusi työpaikka Suomeen, tarjonnan lisäämisen lisäksi meidän on myös huolehdittava työn kysynnän kasvun luomisesta.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Liikennekaarella tavoitellaan myös vähäpäästöisempää tulevaisuutta

Anne BernerEU-komissio julkaisi kesäkuussa ehdotuksensa yhteisön maiden päästövähennystavoitteiksi. Suomen tavoite on 39 prosentin kasvihuonekaasupäästöjen vähennys vuoden 2005 tasosta. Koska Suomen päästökaupan ulkopuolisista päästöistä huomattava osa tulee liikenteestä, on meillä, liikenteen päättäjillä, ammattilaisilla ja käyttäjillä, työtä edessämme.

Liikenteen päästöt ovat pysyneet viime vuosina kurissa muun muassa liikenteen maltillisen kasvun myötä. Hyvää suuntaa on mahdollista edelleen vauhdittaa esimerkiksi lisäämällä biopolttoaineiden ja sähköautojen osuutta liikenteessä, mutta myös toteuttamalla liikennekaaren mahdollistamia uudistuksia liikenteen palveluihin.

Liikennekaari muuttaa liikennettä koskevaa ajattelu- ja toimintatapaa. Liikennekaari avaa tietoa ja poistaa rajoituksia liikennepalvelujen tuottamiselta. Se luo mahdollisuuksia uusille palvelumuodoille, jotka perustuvat liikenteen digitaalisuuteen, tehokkuuteen ja olemassa olevien resurssien jakamiseen. Lisäksi se tarjoaa kehittymismahdollisuuksia nykyisille palveluille. Kun tiedon saaminen eri liikennepalveluista helpottuu, helpottuu palvelujen vertailu, yhdistäminen ja tuottaminen.

Liikennekaaressa tavoitteena on myös lisätä joukkoliikenteen käyttöä yhtenäistämällä ja yksinkertaistamalla lainsäädäntöä ja tarjoamalla tässäkin uusia yrittämisen mahdollisuuksia. Valmistelussa halutaan myös turvata julkisen ohjauksen keinot niihin tilanteisiin, joissa markkinaehtoiset liikennepalvelut eivät riitä. Ketään ei ole tarkoitus jättää palvelujen ulkopuolelle.

Toimivat liikennemarkkinat sekä liikenteen uudet palvelut lisäävät koko liikennejärjestelmän tehokkuutta ja siten pitkällä tähtäimellä vähentävät liikennettä ja päästöjä.

Liikennepalveluiden kehittäminen antaa yksittäiselle kansalaiselle lisää valinnanmahdollisuuksia oman auton käytön ja olemassa olevien liikennepalvelujen rinnalle. Tutkimusten mukaan yksi yhteiskäyttöauto saattaisi korvata jopa 8-25 yksityisomisteista autoa. Myös joustavat kutsuohjattuun liikenteeseen perustuvat palvelut voisivat olla tehokas keino vastata joukkoliikenteen niin sanottuun ensimmäisen ja viimeisen kilometrin ongelmaan.

Liikennepalveluiden päästövähennysvaikutusta on vaikea arvioida, sillä vaikutukset vaihtelevat sen mukaan, mistä liikennemuodoista luovutaan ja millaisia uusia palveluita käytetään. Parhaimmillaan päästövähennykset voivat olla merkittäviä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa noin 1,5 prosenttia henkilöautolla tehdyistä pitkistä matkoista siirtyisi joukkoliikenteeseen, päästöt vähenisivät noin 0,5 miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä. Jos taas henkilöautojen keskimääräinen kuormitus nousisi 5 prosenttia vaikkapa kimppakyytien ansiosta, liikenteen päästöt pienenisivät arviolta noin 0,2 miljoonaa tonnia vastaavana aikana. Kun taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöjä pitää jo olemassa olevien toimenpiteiden lisäksi vähentää noin 6 miljoonaa tonnia, on kysymys isosta vähennyksestä.

Mutta miten liikennekaari liittyy alussa mainittuihin päästövähennyksiin? Vastaan, että asenteen ja rohkeuden kautta. Toimintamme ympäristöystävällisyys ja hyvinvointimme eivät parane vanhasta kiinni pitämällä, vaan hakemalla uusia ratkaisuja ja vaihtoehtoja.

Tarkoitus on, että liikennekaari luo kasvua synnyttämällä uusia innovaatioita, panee vauhtia tuotekehitykseen ja luo uusia työpaikkoja jo olemassa oleville toimialoille – mutta myös kokonaan uutta toimintaa. Voimme valinnoillamme vaikuttaa tulevaisuuteemme ja ympäristöömme.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Mitä Brexit opettaa meille huomisesta?

Anne BernerBrexit on politiikan hälytyskello. Britannian talous on ollut hyvässä kasvussa, työttömyys laskussa ja politiikka tukenut sääntelyn purkua ja pyrkinyt edistämään uudistumista, niin kansallisesti kuin osana Euroopan Unionia.

Kehityksestä huolimatta Britannian kansalaisissa on syntynyt epäluottamus politiikkaa kohtaan ja kansa on jakautunut – maahanmuutto, puheet kasvavasta integraatiosta sekä politiikan eliitin kansalaisille heittämä haaste ovat synnyttäneet epäluuloa kansalaisissa. Eurooppavastaisuus on kasvussa monessa maassa.

Brexit on synkistä näkymistä ja ennusteista huolimatta myös mahdollisuus. Mahdollisuus Euroopalle herätä huomaamaan muutosten tarpeen olevan Unionille suuri. Tarve uusille pelisäännöille on ilmeinen. Eurooppa tarvitsee yhä vahvan sisämarkkinan, työvoiman ja tavaran vapaan liikkuvuuden, yhteisiä toimia elinvoimaisuuden edistämiseksi sekä yhteisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Rinnalle tarvitaan myös enemmän kansallista liikkumatilaa, jolla mahdollistetaan innovaatioiden syntymistä, teknologian kehittymistä, ihmisten sujuvaa arkea sekä luonnollista kilpailua osaamisesta ja kasvusta.

Tämä on mahdollisuus Suomelle ja Pohjoismaille, jotka ovat olleet edelläkävijöitä digitalisaation ja teknologian kehityksessä. Digitalisaatio murtaa perinteisiä sektoreita ennen näkemättömällä tavalla, usein yritysten ja yhteisöjen toimesta, jotka tulevat perinteisen liiketoiminnan ulkopuolelta. Näin on käynyt medialle, näin on käymässä liikenteelle. Suomen tele- ja finanssisektorit ovat osoittaneet, että siirtymällä edelläkävijänä mobiili palveluihin, voi luoda jatkuvasti uutta kasvua lisääntyvillä palveluilla ja applikaatioilla.

Suomella on käsin kosketeltavissa olevia mahdollisuuksia kasvuun. Digitalisaation myötä mobiiliosaamisen arvo on merkittävä. Alustatalouden syntyminen digitalouden seurauksena mahdollistaa aivan uudenlaisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen mahdollisuuden. Jakamistalous luo mahdollisuuden työllisyyden tasaisemmalla jakautumisella ja harmaata taloutta torjutaan entistä tehokkaammin sähköisillä palveluilla ja maksuvälineillä. Digitalisaation myötä luodaan uusia markkinoita ja mahdollistetaan uutta yrittäjyyttä väljentämällä sääntelyä. Uutta kasvua saadaan uudistamalla perinteiset viranomaisvetoiset toimialat kuten liikenne, sote ja koulutus.

Liikennekaari on Euroopassa ainutlaatuinen lainsäädäntöhanke, joka velvoittaa liikennesektorin avautumaan digitaalisille palveluille avaamalla tietorajapintoja julkiselle ja yksityiselle palvelun tuottajalle, asettaen asiakkaan ja asiakkaan tarpeet palvelun lähtökohdaksi. Liikennekaaren tavoite on luoda alustatalouden kautta yhteiset pelisäännöt ja markkinat sekä mahdollistaa uudenlaisten liikenteen palveluoperaattoreiden syntymistä.
Tavoitteena ovat myös edellytykset, jossa jokainen meistä voi halutessaan siirtyä itsepalvelusta (autoilusta) palveluiden (joukkoliikenteen) piiriin. Näin mahdollistamme uutta yrittäjyyttä, työllisyyttä, kasvua, kilpailukykyä ja parempia palveluita koko maahan. Kutsuliikennettä, tavaroiden, henkilöiden ja postin yhteiskuljetuksia.

Liikennekaari onnistuessaan vähentää liikenteen päästöjä vuoteen 2030 mennessä merkittävästi ja synnyttää uutta toimintaa toimialalle, jolla ei ole juurikaan nähty merkittäviä palveluinnovaatioita ja jossa sääntely on estänyt liikennemuotojen välistä kehitystä.

Lainsäädäntöhankkeena Liikennekaari pyrkii jättämään riittävästi tilaa innovaatioille, teknologian kehitykselle ja osapuolten keskinäisille sopimisille.

Tavoitteena on uudenlainen lainsäädäntö kulttuuri, joka antaa kasvulle tilaa, eikä ylisääntele toimialaa. Samalla huolehditaan tiukalla yleislainsäädännön noudattamisvelvoitteella vastuista kolmansia osapuolia, ympäristöä ja turvallisuutta kohtaan, esimerkiksi kuluttajasuojan osalta.

Liikenne tuo yhteiskunnalle merkittävän määrän tuloja, joista vain osa kohdistuu liikenteen tarvitsemiin investointeihin. Liikenne palveluna konsepti mahdollistaa siirtymisen veroista maksuihin, asiakas maksaa saamastaan palvelusta. Tämä mahdollistaa uusia rahoitusmalleja infrainvestoinneille. Kasvavat investointitarpeet verkkoihin, väylien ja viestinnän osalta ovat yhteinen tavoite Euroopassa. Vain riittävillä investoinneilla voimme turvata tulevaisuuden kilpailukykymme logistiikassa, tavaravirroissa, ihmisten liikkuvuudessa ja viestinnässä.

Luomalla innovaatioita joilla rahoitusmalleja yhteiskunnassa voidaan uudistaa, voimme osaltamme olla luomassa uudenlaista Eurooppaa.
Brexit jättää Eurooppaan pitkäksi aikaa jälkiä tuleville sukupolville. Meidän on nyt kuitenkin kannettava vastuuta ja tehtävä uudistuksia, jotka vievät Suomea, Pohjoismaita ja Eurooppaa eteenpäin, kunnioittaen viestiä jonka olemme saaneet. Se vaatii meiltä kaikilta rohkeutta.

Nyt ei ole aika laittaa kapuloita rattaisiin, vaan ottaa kaikki osaaminen käyttöön ja tehdä viisaita päätöksiä. Siihen tarvitsemme luottamusta ja sen vastineeksi meidän on annettava läpinäkyvyyttä ja jatkuvaa dialogia.

Suomen tie ei ole Brexitin tie, mutta me voimme oppia siitä – tarve uusille pelisäännöille on ilmeinen!

Anne Berner
liikenne- ja viestintäministeri

Walk the talk – Sanoista tekoihin

Anne BernerViime viikolla sain tilaisuuden esitellä Norjan hallituksen järjestämässä tilaisuudessa Liikennekaari-uudistusta norjalaisille liikenteen ja ympäristön sidosryhmille. Liikennekaaren yksi kantavista ajatuksista on edistää liikenne palveluna -ajattelua.

Liikkumisen vähentäminen ei ole vaihtoehto, mutta liikkumista voidaan ohjata entistä enemmän joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn sekä uusien palveluiden piiriin. Liikenteen uudet palvelut voivat parhaimmillaan vähentää autojen määrää merkittävästi.

Noin 90 prosenttia Suomen liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tieliikenteessä ja noin 60 prosenttia näistä päästöistä aiheutuu henkilöautoista.

Meillä on valmisteilla kansallinen energia- ja ilmastostrategia, jossa linjataan toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi eri sektoreilla vuoteen 2030. Liikennesektorilla nähdään, että keinovalikoiman pitää olla laaja: tarvitaan sekä liikenteen energiatehokkuutta parantavia toimia että uusia käyttövoimia. Meidän tulee edistää biopolttoaineiden ja vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttöä. Tämä tarkoittaa sähkö-, vety- ja kaasuautojen käytön lisäämistä.

Norjan hallitus on lähestynyt liikenteen päästötavoitteita edistämällä ennen kaikkea sähköautojen käyttöä. Sähköauto saa mm vapautusta pysäköintimaksusta, käyttää ns bussikaistaa, hyödyntää maata kattavaa jakeluverkostoa ja merkittävää verotukea. Myös Hollannissa ja Ruotsissa on tehty menestyksellistä työtä sähköautojen lisäämiseksi.

Vertailin Norjan, Hollannin ja Ruotsin kokemuksia omiin Suomessa saamiini varsin tuoreisiin kokemuksiin.

Yritykseemme on vuoden 2015 aikana hankittu kaksi hybridiautoa. Käyttämäni auton tullessa hiljattain vaihtoikään, halusin seurata puheitani käytännössä, oman esimerkin ja kokemuksen kautta. Hankin diesel-käyttöisen BMW:n tilalle täyssähköauton.

Vaikka käytössäni on myös virka-auto, niin olen aina viihtynyt myös ratin takana. Yksi ensimmäisiä opetuksia sähköauton kanssa on ollut toimintasäde ja akkujen lataaminen, mikä on ollut kaikkien sähköajoneuvojen käytön jarruna.

Valitsemani sähköauto tarjoaa hyvän toimintasäteen, mutta akkujen lataus normaalista valovirtapistokkeesta ja ilman suuritehoista latausasemaa on käytännössä varsin hidasta. Omassa työssäni pitkät työpäivät ja runsas matkustaminen asettavat todellisen haasteen sähköauton vaivattomaan käyttöön.

Huomaan omakohtaisesti kuinka tärkeää on panostus kasvavaan latausinfraan, jota sekä autovalmistajat että mm. energiayhtiöt rakentavat. Sähköauton käytön yleistymisen tueksi on olemassa TEM:n ”Sähköautojen ja niiden latauslaitteiden energiatukiohjelma 2011-2017”. Olemme hakeneet myös Vallilalle tukea yleistä latauspistettä varten, jotta sekä omat että asiakkaiden autot voitaisiin ladata aiempaa tehokkaammin. Huomaan, että energiatukiratkaisut eivät välttämättä kaikilta osin tue sähköautohankintaa, sillä hybridiautoille ja täyssähköautolle ei välttämättä tukea myönnetä esimerkiksi autokohtaisten kiintiöiden täytyttyä tai auton hankinnan ajoituksesta johtuen.

Vielä meillä on matkaa kuljettavana, mikäli haluamme olla Suomessa edelläkävijämaa autokantamme suhteen. Hallitus onkin linjannut, että bioenergian ja muiden vaihtoehtoisten teknologioiden ja käyttövoimien kuten sähköautoteknologioiden osuutta lisätään kustannustehokkaasti.

Liikenne- ja viestintäministeriö kantaa kortensa kekoon pohtimalla jakeluinfran kehittämistä työryhmässä, jonka on tarkoitus saada työnsä valmiiksi ensi syksynä.

Liikennekaaren toteutuessa meillä on käsissämme aito mahdollisuus – ympäristön, asiakaslähtöisyyyden, yrittäjyyden ja työllisyyden näkökulmasta. Syksyllä kehitämme kakkosvaiheessa junaliikennettä osana liikenne palveluna kokonaisuutta.

Aion jatkaa työtäni, tehdä mistä puhun, ja yrittää löytää parhaat ratkaisut, jotta saamme pysyvää muutosta aikaan. Ehkä vuoden päästä voin jo luopua autosta – ainakin osittain.

Aurinkoista Helatorstaita!

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Harmaa talous on tuomittavaa, rikollista ja yhteiskunnalle haitallista

Anne BernerPanaman papereiden vuoto on hyvä asia ja pidän tärkeänä, että suomalainen media on osallistunut valtavaan työhön, joilla papereiden luomaa tietoa veroparatiiseistä on saatu julkisuuteen. Julkisuus tulee vauhdittamaan kansainvälisesti verotietojen vaihtosopimusten syntymistä. Varojen piilottelu ja harmaa talous on tuomittavaa rikollista ja yhteiskunnalle haitallista toimintaa.

Osa suomalaisesta keskustelusta on rohkeasti antanut kasvoni aggressiiviselle verosuunnittelulle. Tämän haluan oikaista. En ole omistanut enkä omista liiketoimintaa veroparatiisimaissa, en ole koskaan saanut palkkioita tai henkilökohtaista hyötyä veroparatiisiyhtiöstä.

Suomalaisena perheyrittäjänä olen aina puolustanut omistajuutta Suomessa, yrittäjyyttä, oikeudenmukaista ja yhdenvertaista mahdollisuutta kilpailuun ja omistajuuteen sekä yrittäjyyteen kannustavaa verotusta.

Vuonna 2012 Toimin Hartwall Capitalin omistuksessa olevan Karelia-Upofloor Oy:n hallituksessa, kun yhtiö fuusioitiin ruotsalaisen Kährs Ab:n kanssa. Jatkoin Hartwall Capital Oy Ab:n pyynnöstä uuden konsernin emoyhtiön, ruotsalaisen Kährs Holding AB:n hallituksessa fuusion jälkeen. Ruotsissa maksetusta hallituspalkkiosta, n 15 000 €/vuosi olen maksanut palkkaveron Suomeen. Omistusta minulla ei ole ollut yhdessäkään konserniin liittyvissä yhtiöissä.

Ruotsalaisen Kährs Ab:n omistaa kansainvälinen pääomasijoitusyhtiö Triton. Kährs Holding Ab:n hallituksen jäsenistä merkittiin Hartwall Capitalin edustajat Bertel Langenskiöld ja minut hallitukseen myös emoyhtiöön, joka sijaitsee Luxemburgissa. Näin voitiin varmistaa, että enemmistöomistaja Triton ei tehnyt yhteisen yhtiön Kährs Holding Ab:n osalta päätöksiä ilman Hartwall Capitalin tietoa. Luxemburgin yhtiöstä en saanut hallituspalkkiota.

Kaikissa tehtävissäni olen aina toiminut itsenäisesti, omien arvojeni mukaisesti, osallistunut päätöksentekoon osaamiseni ja tietojen pohjalta, jättänyt tarvittaessa myös eriäviä lausuntoja. Periaatteeni on ollut ja tulee aina olemaan, että verot maksetaan sinne mihin ne lakien ja säädösten mukaan kuuluu maksaa.

Suomella on lakiin perustuvat keinot puuttua lainvastaisiin ja lain tulkinnan rajamailla oleviin järjestelyihin. Suomen verolakeihin sisältyvät määräykset kiinteästä toimipaikasta, väliyhteisölaki ja veronkiertopykälä ovat jo nykyisellään tehokkaita keinoja veroparatiisien väärinkäytön estämiseen. Niiltä välttyy vain piilottamalla veroparatiisijärjestelyjään lainvastaisesti, ja sitä salaisuuden muuria Panaman paperit nyt murtavat.

Aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttuminen vaatii ennen kaikkea kansainvälistä yhteistyötä, lisäksi tarvitaan myös kotimaisia toimia. Sellainen on luottamuksen ja ennakoitavuuden rakentaminen Suomen talous- ja verotusjärjestelmään. Tarvitsemme kansallista tahtotilaa sille, haluammeko olla omistava yhteiskunta ja olemmeko valmiita sallimaan yhteiskunnan vaurastumista kannustamalla pääomia sijoittamaan kotimaahan ? Tarvitsemme paluuta pian 100-vuotiaan Suomen syntymisen aikaan, jolloin työn ja pääoman välillä oli liitto. Siitä syntyi Suomen teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kasvu. Näistä kysymyksistä on ollut vaikea synnyttää yhteiskunnassamme rakentavaa ja avointa keskustelua.

Tätä keskustelua haluaisin käydä. Olen avoinna teidän ehdotuksillenne.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Perheyrityksen kvartaali on neljännesvuosisata

Anne BernerPerheyritys saadaan lahjana edelliseltä sukupolvelta, ja se on lainassa tulevalta sukupolvelta. Perheyrityksen kvartaali on neljännesvuosisata. Perheyrityksen keskeisiin arvoihin kuuluu vahva, yli sukupolvien kestävä sitoutuminen pitkäjänteiseen omistajuuteen. Pikavoittoja ei ole.

Perheyrityksen kasvattina olen oppinut katsomaan tavoitteita ja visioita, jotka kantavat seuraavaan sukupolveen. Omistajuuteen kuuluu huolenpito siitä mitä omistaa. Isoisäni opetti minulle arvojärjestyksen – ensin tulee perheyritys, sitten perhe ja viimeiseksi yksilön oman tarpeet.

Yrittäjänä olen oppinut vastuunkannon. Päätöksiä tulee tehdä ja niistä tulee myös vastata. Omistajuuteen ja yrittäjyyteen kuuluu vastuunkanto yhteisöstä, henkilöstöstä, omasta porukasta. Henkilöstö on yrittäjälle osa tasetta – ei osa tuloslaskelmaa. Yrityksen arvo on sen ihmisissä.

Suomi elää nyt vaikeita aikoja, talouden ahdinkoa, kilpailukyvyn menetystä, ilmastonmuutosta, sosiaalisia vaikeuksia. Suremme tekemättä jääneitä päätöksiä.

Halusin vastata myönteisesti kutsuun osallistua Suomi nousuun -talkoisiin. Tiedän voivani omalta osaltani olla tekemässä muutosta, jota Suomi nyt tarvitsee. Sydämeni ja sanani olen tehtävälle antanut.

Ennen päätöstäni perehdyin, kuten tapanani aina on. Haluan muodostaa valistuneen kannan.

Luin kaiken Maalaisliitosta, luin kaiken Santeri Alkiosta – omaksuin ajatukset ja sitouduin.

”Santeri Alkio aikana ennen itsenäisyyttämme ’odotti aikaa, jolloin kansallistunnetta ei enää kiihota ylpeys tai vallanhimo, eivätkä kansat kilpaile vallasta ja eduista. Kukin kansa virittää oman äänensä ihmiskunnan suuressa konsertissa, innostuneena oman tehtävänsä tärkeydestä ja yhteissoinnun viehättävästä ihanuudesta’. Santeri Alkio uskoi kansanvaltaan, kunhan kansa on ’sivistyksen kautta koulutettu tajuamaan kansakunnan edun kansalaisharrastuksensa korkeimmaksi päämääräksi’.” (Seppo Niemelä: Ajankohtainen Alkio).

Santeri Alkio taisteli uudistusten puolesta vanhoillisuutta vastaan. Vaikeiden uudistusten edessä jokainen tarvitsee ”lujaa uskoa ihanteelliseen tulevaisuuteen”. Jokaisen tulee pitää korkealla edistyksen lippua, ilman että köyhän asia unohtuu.

Suomi nousee reformeilla, uudistamalla rakenteita ja toimintamalleja. Jokaisesta veroeurosta, jota kansalainen maksaa, tulee saada oikea vastine, paras mahdollinen palvelu hyvin perusteltuna. Uudistukset ovat alussa kipeitä, mutta pitämällä tavoitteet kirkkaana ja toimimalla johdonmukaisesti parempi huominen on kiitoksena edessä.

Olen etuoikeutettu saadessani tarttua elämäni varrella olleisiin luottamustehtäviin. Jokainen niistä on muokannut osaamistani ja syventänyt arvojani. Jokainen niistä on syventänyt vastuunkantoani.

Yksikään tehtävä ei ole ollut helppo. Vaikeita päätöksiä on aina ollut edessä. En ole niitä väistänyt, vaan toteuttanut oikeaksi ja tärkeäksi näkemäni ratkaisut. Olen aina tuntenut kussakin tehtävässä vastuuta ja omistajuutta.

Alkion tapaan uskon edistykseen ja yhteisöllisyyteen. Uskon voiman syntyvän yhteisestä tahdosta. Johtajana tiedän myös sen, että jokaisella johtajalla on tehtävänsä – yhden tehtävä on uudistaa, seuraavan tehtävä on rakentaa. Suomi ansaitsee erilaisia ihmisiä, erilaisilla vahvuuksilla tekemään työtä puolestaan.

Toivotan jokaiselle lukijalle hyvää loppiaista.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri