Liikenneverkon kehittämistä ja rahoittamista on mietittävä uudella tavalla

  • Valtion liikenneverkkoyhtiötä koskevan selvityksen käynnistymisestä tiedotettiin huhtikuussa 2016.
  • Valtion liikenneverkkoyhtiöllä on tarkoitus edistää uusia liikennepalveluja ja taata liikenneinfrastruktuurin ylläpidolle sekä kehittämiselle kestävä rahoitus. Nykymuodossaan väylät ovat budjetin kuluerä, joka kilpailee valtion muiden välttämättömien menojen kanssa.
  • Jos emme tee mitään muutosta nykytilaan kasvaa korjausvelka, uudet liikennehankkeet jäävät toteuttamatta ja kykymme saada EU rahoitusta Suomen väyläinvestointeja varten heikkenee entisestään.
  • Tarkoitus ei ole luoda uusia maksuja olemassa olevien päälle. Käyttömaksuilla korvattaisiin nykyisisiä veroja ja maksuja. Liikenteen käyttäjien taloudellinen kokonaisrasitus ei kasva.
  • Tarkoitus ei ole seurata kansalaisia, vaan ajettuja kilometrejä. Jos käytössä on esimerkiksi aikaan perustuva maksu, se ei vaatisi välttämättä edes ajon seurantalaitetta.
  • Valtion liikenneverkkoyhtiö ei olisi demokraattisen kontrollin ulkopuolella, vaan sen toiminnasta säädettäisiin laissa.
  • Valmistunut selvitys on tarkoitus julkaista pian alkuvuodesta. Aikaa laajalle keskustelulle tulee olemaan riittävästi ennen päätöksiä.

Anne BernerJulkisessa keskustelussa on huolestuttu liikenteen tulevista muutoksista. Haluan blogissani vastata muutamiin esillä olleisiin kysymyksiin selvityksestä ja sen aikataulusta.

Lähtökohta on se, että julkinen raha ei riitä ylläpitämään tai kehittämään Suomen liikenneverkkoa. Jotta väyläverkoston ylläpito pysyisi kestävällä pohjalla, on sitä kehitettävä osana laajempaa palveluiden kokonaisuutta ja liiketaloudellisin perustein.

Suomen hallituksen tavoitteena on luoda suotuisa ympäristö digitaalisille palveluille ja uusille liiketoimintamalleille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtio edesauttaa lainsäädännön ja kokeilujen avulla innovaatioiden, palvelujen ja yritysten syntyä niillä markkinoilla, joiden toiminnassa julkishallinnolla on rooli. Tällainen on esimerkiksi liikenne.

Liikennekaarella pyritään edistämään erityisesti digitaalisten liikenteen palveluidensyntymistä Suomeen. Jotta uusia liikennepalveluja voi syntyä, tarvitsemme laadukkaan ja hyväkuntoisen väyläverkoston, joka vastaa kuluttajien ja elinkeinoelämän tarpeita ja muuttuu tarpeiden mukana.

Käynnistimme hallituksen linjauksen mukaisesti huhtikuussa 2016 hankkeen, jossa selvitetään, voisiko valtion maantie-, rata- ja vesiväyläverkon ylläpidosta ja kehittämisestä vastata valtion yhtiö.

Hyötyjä kansalaiselle ja julkistaloudelle

Keskeinen hyöty kansalaisille mallissa on, että se tarjoaa toivottavasti laajan kirjon erilaisia liikenteen palveluja tai palvelupaketteja, joista voi valita mieleisensä.  Hyöty on myös se, että asiakas maksaa siitä, mitä käyttää.

Markkinoille syntyvä kilpailu pitää palvelujen hinnat kurissa. Palveluntarjoajat laskuttaisivat palveluista oman hinnoittelunsa mukaisesti. Oli se sitten kilometrikohtainen hinnoittelu, kiinteähintainen kuukausipaketti tai esimerkiksi palvelupaketti, joissa yhdistyvät liikennevakuutus ja tienkäyttöoikeudet.

Edellytys on, että palvelut ovat asiakkaan kannalta tietoturvallisia, helppokäyttöisiä ja yksityisyydensuojan turvaavia. Lisäksi asiakkaan tulisi kyetä vaivattomasti vaihtamaan palvelun tarjoajaa, jolloin mahdollisuus esimerkiksi ylihinnoitteluun kaventuu.

On täysin mahdollista, että liikennemarkkinoilla käy kuten telemarkkinoilla aikoinaan. Markkinoiden luominen ja kilpailun avaaminen lisäsivät palveluntarjoajien määrää, monipuolisti tarjolla olevien palveluiden kirjoa ja hinnoittelumalleja. Nykyisin suomalaiset voivat valita itselleen sopivan telepalvelun maailman edullisimpiin kuuluvilla hinnoilla. Myös palveluntarjoajan vaihtaminen on helppoa.

Yhtiömuotoinen toiminta hyödyttäisi myös valtion taloutta. On järkevää pyrkiä ratkaisemaan miten voisimme rahoittaa yhteiskunnan toimintaa, tässä tapauksessa liikenneverkon ylläpitoa, tuloilla eikä veroilla tai velalla.

Nykymuodossaan valtion liikenneinfrastruktuuri on budjetissa pääosin kuluerä, joka kilpailee valtion muiden välttämättömien kulujen kanssa. Yhtiönä liikenneverkko olisi omaisuuserä, jolla on sekä konkreettinen mutta myös laskennallinen arvo. Tämä merkitsisi budjetin alijäämän pienenemistä ja vähentäisi verojen keräystarvetta eli kokonaisveroaste laskisi.

Ajatuksena on, että yhtiö rahoittaisi toimintansa pääosin asiakkailta keräämillä maksuilla ja ulkopuolisilta investoijilta saamallaan rahoituksella. Tarkoitus ei missään tapauksessa ole luoda uusia maksuja olemassa olevien päälle. Maksuilla korvattaisiin osa liikenteen nykyisistä veroista ja maksuista. Liikenteen käyttäjien taloudellinen kokonaisrasitus ei kasva.

Esimerkkinä toimivasta valtion yhtiöstä on Finavia. Yhtiö on pystynyt ylläpitämään ja jopa kehittämään toimintaansa. Finavia esimerkiksi laajentaa Helsinki-Vantaan lentoasemaa liki miljardilla eurolla ja kohentaa muitakin asemiaan pääosin itse hankkimallaan rahoituksella.

Oleellista on, että kustannukset tulevat luupin alle ja niistä käydään keskustelua. Tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen ja ratkaisuun joka hyödyttää mahdollisimman monia ja vahingoittaa mahdollisimman harvoja.

Ei kansalaisten, vaan kilometrien seurantaa

Liikenteen maksujen välityksellä ei ole tarkoitus seurata kansalaisia, vaan ajettuja kilometrejä. Jos käytössä on aikaan perustuva maksu, se ei välttämättä vaadi seurantalaitetta, ajokilometreihin perustuva sen sijaan vaatii.

Vaikka asiakas hankkisi paikannukseen perustuvan palvelun, varmistetaan hänen yksityisyydensuojansa lailla. Näin tapahtuu jo telepuolella. Teleyritys saa käsitellä asiakkaidensa tietoja vain sen verran kuin on tarpeellista. Toiminnalla ei saa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä, ellei asiakas toisin halua.

Seurannan teknisen toteuttamisen tapaa ei ole vielä lyöty lukkoon.  Periaate kuitenkin on, että tekniikoita ei rajoiteta lainsäädännöllä. Ja vaatimus on, että laitteet ja niihin liittyvät palvelut ovat helppokäyttöisiä, tietoturvallisia ja yksityisyydensuojan turvaavia.

Esimerkkinä, että tiedonsiirtoyhteydellä toimiva laitteisto liitettäisiin ajoneuvon toimintaa ja vikoja valvovaan OBD-järjestelmään (On-Board Diagnostics), joka on jo kaikissa uusissa autoissa ja vanhoihin se on helppo ja halpa asentaa.

Laitteiden asennuksesta vastaisivat ensisijaisesti palveluoperaattorit. Niiden tulee olla valtion liikenneverkkoyhtiön hyväksymiä, jotta laitteiden ja kilometrilaskutuksen hinnan oikeellisuudesta voidaan varmistua.

Toiminnan reunaehdot riittävällä sääntelyllä, ei turhalla byrokratialla

Liikenneverkkoyhtiö ei olisi demokraattisen kontrollin ulkopuolella, vaan sen toiminnan reunaehdoista säädettäisiin lailla. Liikenneverkkoyhtiöstä muodostuisi luonnollinen monopoli, joka tuottaa yhteiskunnalle välttämättömiä palveluita. Sen on oltava valtion ohjauksessa, jotta yhteiskunnallisten tavoitteiden, kuten riittävän peruspalvelutason toteutuminen koko maassa, turvataan.

Yhtiö ei vaatisi lisää byrokratiaa. Yhtiötä toki ohjattaisiin sääntelyllä, mutta erityisesti kannustimien kautta. Kannustimilla yhtiötä ohjataan yhteiskuntaa hyödyttäviin investointeihin, esimerkiksi ympäristöystävällisiin ratkaisuihin.

Yhtiön valvonta ei myöskään vaatisi uuden viranomaisen perustamista. Valvonta hoituisi Liikenteen turvallisuusviraston Trafin toimesta. Järjestely olisi samanlainen kuin esimerkiksi sähkömarkkinoilla, jossa markkinoiden valvonta on Energiaviraston vastuulla.

Kaiken kaikkiaan tavoitteena on sääntely ja ohjausmalli, jolla voidaan varmistaa yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutuminen vaarantamatta yhtiön liiketoimintaa.

Muutos on tarpeellinen myös ympäristön näkökulmasta

En malta olla nostamatta esille myös ympäristönäkökulmaa. Liikenteessä tavoitellaan noin 3,6 miljoonan tonnin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite ei toteudu yksittäisillä toimilla tai puhtaammalla energialla, vaan tarvitaan myös järjestelmätason muutoksia.

Tarvitsemme ajattelu- ja toimintatavan muutoksen, jotta pystymme vähentämään henkilöautolla yksin ajettavien matkojen määrää ja siirtymään uudenlaisille liikenteen palvelumarkkinoille. Tavoite on, että tietorajapintoja avaamalla ja olemassa olevia resursseja jakamalla syntyy uusia liikenteen palvelumuotoja. Tässä välineitä ovat liikennekaari, liikennesuunnittelu ja liikenneverkon kehittäminen kestävälle tasolle.

Selvitystyön jälkeen avoin keskustelu

Hallitus antoi ministeriölle luvan selvittää mahdollisen liikenneverkkoyhtiön perustamista, sen etuja ja haittoja. Tätä työtä teemme juuri nyt, jotta voimme puntaroida hankkeen toteuttamista ja tehdä oikeita ratkaisuja.

Olemme käyneet läpi kotimaisen ja muiden maiden liikenneverkkojen tilaa ja palvelutasoa, tehneet selvityksiä muun muassa yhtiön perustamiseen, toimintaan ja liikennehallintoon liittyen sekä selvityksiä liikenteen kustannuksista ja veroista.

Työtä on tehty yhteistyössä muun muassa valtiovarainministeriön ja useiden sidosryhmien kanssa.

Tarkoitus on julkaista selvitys pian alkuvuodesta, toivottavasti jopa tammikuun aikana. Tämän jälkeen on aika avoimelle keskustelulle, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan.

Hallituksen päätös hankkeen valmistelun jatkosta on tarkoitus tehdä huhtikuun lopun kehysriihessä. Tavoitteena on, että valtionyhtiö aloittaisi vuoden 2018 alussa, mikäli hallitus erikseen näin päättää.  Aikataulu on haastava, mutta ei mahdoton.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri