Blogi

Suuret infrahankkeet haastavat ajattelemaan toisin

Anne BernerUudet yhteydet synnyttävät uutta ajattelua. Sillat, tunnelit, raiteet ja kanavat ovat aina luoneet uuden yhteyden lisäksi kasvaneita kaupunkeja ja uutta liiketoimintaa.

Hankkeiden kokonaiskustannukset ovat huimaavia, mutta niiden hyödyt ja arvo realisoituvat vasta pidemmällä aikavälillä ja laajemmalla tarkasteluperspektiivillä. Suuria infrahankkeita suunniteltaessa on järkevää katsoa kauas.

Juutinrauman silta Malmön ja Kööpenhaminan välillä avattiin kesällä 2000. Saman vuoden lokakuussa The Economist kirjoitti sillan olevan taloudellinen epäonnistuminen, sen käyttäminen liian kallista ja käyttäjämäärätkin ennakoituun nähden vähäiset. Nykyään silta on menestystarina, joka on hyödyttänyt molempia sen yhdistämiä maita ja metropolialueita. Sen rakentamiseen otettu laina pystytään maksamaan suunniteltua nopeammin ja liikennemäärät ovat jatkuvassa kasvussa.

Rautatie- ja maantiesilta ei olekaan pelkkä liikenneyhteys, vaan uuden kasvun mahdollistaja. Ruotsista on kiinteä yhteys Eurooppaan, joka mahdollistaa uudenlaisen asumisen, yrittämisen ja elämisen. Yhteyden yhteiskunnalle koituvaa taloudellista hyötyä ei mitata vain kertyvien käyttömaksujen summalla.

Samanlaisia uusien yhteyksien luomista me voisimme edistää myös Suomessa, ei vain fyysisesti vaan myös ajattelussamme. Satojen tuhansien aasialaisten mielissä ja matkavarauksissa Suomi on jo pohjoinen portti ja nopein reitti saavuttaessa Eurooppaan. Voisimmeko olla sitä myös muissa liikennemuodoissa?

Tulevaisuudessa raideliikenne on keskeisessä roolissa, kun Suomi kaupungistuu ja integroituu entistä enemmän muuhun Eurooppaan. Sekä ihmiset että tavarat tarvitsevat nopeita, turvallisia, ennakoitavia ja ympäristöystävällisiä liikennemuotoja.

On Suomen ja koko Euroopan etu, että rataverkko ulottuu Pariisista Suomen kautta Jäämerelle ja Turusta Pietariin. Kansainväliset yhteydet ovat kilpailukyvyn kannalta keskeisiä ja niitä on myös suunniteltava kansainvälisesti. Lähivuosina on erityisen tärkeää pyrkiä vaikuttamaan Euroopan laajuisen TEN-T -liikenneverkon määrittelyyn, jotta merkittävien yhteyksien kehittäminen ei jäisi yksittäisten maiden harteille.

Uudet arviointimenetelmät tukemaan infrahankkeiden suunnittelua 

Suurten hankkeiden kannattavuuden arviointiin perinteinen infrarakentamisessa käytetty hyötykustannussuhdelaskenta sopii huonosti. Hyötykustannussuhde ei yksin anna riittävää kuvaa hankkeen kannattavuudesta, koska se ei huomioi laajempia kerrannais- ja heijastusvaikutuksia esimerkiksi työpaikkojen ja yritysten toimintaedellytyksiin tai kannattavuuteen. Myös maankäyttöön liittyvät vaikutukset jäävät tarkastelun ulkopuolelle.

Hankkeita valmistelevien on otettava rohkeasti käyttöön uusia arviointimenetelmiä. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnista voi ottaa oppia esimerkiksi Englannissa käytössä olevista arviointimenetelmistä. Lontoon Crossrail-hankkeessa aluetaloudellisia vaikutuksia on arvioitu hyötykustannussuhdelaskentaa laajemmin.  Lontoon joukkoliikennettä parantavan hankkeen arvioinnissa on huomioitu muun muassa vaikutukset työvoiman tarjontaan ja siirtymiseen sekä maankäyttöön.

Raideliikenne vaatii mittavia investointeja ja rahoitusta näille hankkeille on vaikea löytää valtion budjetista. Hankkeiden toteutuminen on myös hidasta. Isojen hankkeiden osalta kuluu helposti kymmenen vuotta ennen kuin suunnittelun aloittamisesta on päästy liikennöimään uudella radalla.

EU:n säädökset asettavat myös omat reunaehtonsa investointimaksujen keräämisen rautatieoperaattoreilta. Mahdolliset investointimaksut on pidettävä tasolla, jolla ne eivät aiheuta siirtymää muihin liikennemuotoihin. Toisaalta ilman merkittäviä investointeja ei ole myöskään merkittävää mahdollisuutta kasvattaa matkustaja- ja tavaramääriä raideliikenteessä.

Jotta yhteiskunnan kannalta tärkeitä investointeja voidaan nopeuttaa tai ylipäätään tehdä, niin on löydettävä uusia rahoitusmalleja. Hankkeiden toteuttaminen voidaan antaa esimerkiksi yksityisille hankeyhtiöille tai hakea mahdollisuuksia liikelaitosmallista.

Ajatteluumme on juurtunut sanonta, jonka mukaan Suomi on saari. Tämä sanonta ei kuitenkaan saisi hallita ajatteluamme ja kykyämme nähdä tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Ehkä voisimme ottaa mallia yhteyksien rakentamisesta ja uusista ajattelutavoista maalta, joka koostuu lähes pelkistä saarista. Tiedättekö mitä tanskalaiset tekevät? Suunnittelevat jo seuraavaa suurhanketta, tunnelia Saksaan.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Perusoikeudet eivät toteudu ilman tietosuojaa

Anne BernerTietosuoja on tänä keväänä kaikkien huulilla. Euroopan 30-vuotias tietosuojadirektiivi saatetaan nykyaikaan, kun 25. päivä toukokuuta aletaan soveltaa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta, GDPR:ää. Aihe on muutenkin ajankohtainen. Tietosuojan merkitys on noussut globaalisti esille, kun meistä kerättyjen tietojen väärinkäytöksiä on paljastunut.

Henkilötietojen käsittelyn perusperiaatteet valettiin EU:ssa vuoden 1995 henkilötietodirektiivillä. Uuden tietosuoja-asetuksen tekee kuitenkin erityiseksi se, että Eurooppa alkaa soveltaa yhteistä lainsäädäntöä. Se takaa korkean yksityisyydensuojan ja luo puitteita uudenlaiselle ja vastuulliselle liiketoiminnalle koko Euroopassa. Digitaaliset palvelut eivät pysähdy maiden rajoille. Myöskään yksilön suoja ei saa heiketä, kun liikutaan maasta toiseen Euroopan yhteisillä sisämarkkinoilla. Tietosuoja-asetus ulottuu käytännössä myös Euroopan ulkopuolelle, sillä asetus koskee jokaista yritystä, joka toiminta ulottuu Euroopan alueelle.

Oikeus yksityisyyteen on eurooppalainen arvo

Uuteen tietosuoja-asetukseen liittyy useita myyttejä. Perusperiaate on kuitenkin yksinkertainen: Euroopan tietosuoja-asetuksen keskeisin ajatus on turvata luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia tietojenkäsittelyn yhteydessä. Lista on kattava.

Tietosuoja-asetus mainitsee erikseen oikeuden yksityis- ja perhe-elämään, oikeuden kodinrauhaan ja viestintäsalaisuuteen. Henkilötietojen määritelmä on laaja. Meillä tulee olla oikeus muodostaa oma mielipide, joka on toisen oikeuden, sananvapauden edellytys. Meillä on myös oikeus vapaaseen tiedonvälitykseen. Meillä tulee olla oikeus harjoittaa elinkeinoa, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Euroopassa vallitsee omantunnon ja uskonnon vapaus.  Oikeuksiin kuuluu myös vapaus kulttuuriseen, uskonnolliseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen.

Yritysten on syytä kehittyä näiden yhteiskunnan vaatimusten mukaan. Digitaaliset palvelut on rakennettava ihmisiä varten, yksityisyyttä ja käyttäjien tarpeita kunnioittaen.

Euroopan pitää voida kehittää digitaalista liiketoimintaa omista lähtökohdistaan ja eurooppalaisten arvojen pohjalta. Uuden teknologian ja palvelujen kehitys edellyttää vastuullisuutta, joka kumpuaa eurooppalaisista arvoista ja perusoikeuksista. Yksilön digitaalista jalanjälkeä ei saa kohdella kuin kauppatavaraa!

Tietosuoja-asetus on tässä kehityksessä ratkaisevassa asemassa. Tunnemme jo varoittavat esimerkit siitä, mitä tapahtuu liiketoiminnalle, jos sen eettisyydestä ja yksilöiden oikeuksista yksityiselämän suojaan ei huolehdita riittävästi.

Tulevaisuutta rakennetaan luottamuksella

Tietosuoja-asetus koskettaa myös tekoälysovelluksia. Tekoälyä tulee kehittää sellaisen kasvun ja kehityksen selkärangaksi, joka palvelee meitä ihmisiä. Teknologiaan liitetään usein suurten datamassojen analysointia. Tämä tarkoittaa sitä, että yksityisyyden suojaamiseen tulee suhtautua toiminnan ehdottomana perusedellytyksenä. Tietosuoja-asetus linjaa tässäkin oikean suunnan.

Dataa hyödyntävät ratkaisut on aina kehitettävä vastuullisesti ja yksilölähtöisesti. Asia on siksikin tärkeä, että kysymys on Suomelle kansantaloudellisesti merkittävä. Joidenkin arvioiden mukaan Suomen bruttokansantuote voi kasvaa 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä tekoälyn ja alustatalouden kehittämisen avulla.

Tietosuoja-asetus edellyttää paljon työtä ja valmistautumista, mutta kun työ on tehty, on pohja entistä vastuullisemmalle toiminnalle rakennettu. Vastuullinen digitaalinen liiketoiminta on edellytys menestykselle niissä ympäristöissä, joissa me tänä päivänä toimimme. Tiesuoja-asetus turvaa perusoikeuksia ja arvoja, jotka ovat meille kaikille yhteisiä.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Viestintäviraston sivuilta voit lukea tietosuoja-asetuksen suhteesta muuhun yksityisyyttä suojelevaan lainsäädäntöön.

Uusi liikennepalvelulaki helpottaa meidän liikkumista

Kuva Tomi Parkkonen

Alkavalla viikolla kaikki ministeriöt tulevat nostamaan esiin sitä työtä, mitä säädösten sujuvoittamiseksi on norminpurkuhankkeen puitteissa tehty. Hankkeella on tavoiteltu parempaa sääntelyä ja hyvää lainvalmistelukulttuuria. Tuloksena on ollut selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä lakeja, nopeampaa asiointia sekä kansalaisille että yrityksille ja kaiken kaikkiaan ohuempaa byrokratiaa.

Liikenteen ja viestinnän sektorilla kuluvalla hallituskaudella on sujuvoitettu säädöksiä ja purettu normeja valtava määrä. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä voimaan tuleva liikennepalvelulaki on yksi isoimmista norminpurkuhankkeista.

Liikenteen sääntelykokonaisuuteen kuuluu myös joukko muita lakeja, joita olemme uudistaneet; postilakia, ajoneuvolakia, ajokorttilakia, katsastuslakia sekä useita niiden nojalla annettuja asetuksia on kehitetty norminpurun lähtökohdista. Tällä olemme halunneet helpottaa kansalaisten arkea, yritysten toimintaa ja tavoitelleet näin tehokkaampaa yhteiskuntaa.

Sääntelyn sujuvoittamisessa on ollut keskeistä tarkastella sitä, tarvitaanko jotakin normia tässä ajassa. Kaikille säännöille on toki syynsä, mutta tarvitaanko näitä sääntöjä tämän päivän toimintaympäristössä. Onko esimerkiksi viranomaisen myöntämä, etukäteen haettava lupa todella perusteltu tämän päivän yhteiskunnassa? Saavutetaanko lupamenettelyllä sellaisia hyötyjä, jotka ylittävät sen haitat vai voitaisiinko lupamenettelystä luopua kokonaan ja siirtyä vaikkapa ilmoitusmenettelyyn?

Liikennepalvelulaki uudistaa ajattelua ja selkeyttää sääntelyä

Liikennepalvelulaki kokoaa yhteen erillisistä laeista löytyvät liikennemarkkinoita koskevat säännökset. Uuden lain myötä kumotaan neljä muuta lakia ja muutetaan useita liitelakeja.

Liikennepalvelulaki tuo mukanaan myös merkittäviä sisältömuutoksia. Yhtenä esimerkkinä nostan esiin edellytysten keventämisen linja-autoliikenteen harjoittamiselle. Tähän asti yrittäjällä on pitänyt olla joukkoliikennelupa toiminnanharjoittamiseen ja vielä erikseen reittilupa. Jatkossa reittiluvat jäävät historiaan. Riittää, että yrittäjällä on yksi henkilöliikennelupa.

Uudet palveluratkaisut mahdollisiksi

Myös taksiliikenteen sääntelyä uudistetaan merkittävästi. Tavoitteena on ollut luoda tasapuolinen sääntely niin, että taksipalveluja voidaan kehittää joustavasti eri asiakasryhmille. Myös osa-aikainen toiminta on jatkossa helpompaa. Alalle tuleminen helpottuu, kun taksikiintiöistä luovutaan.

Yksi konkreettisista muutoksista on se, että taksiliikennettä harjoittavalla yrityksellä on yksi taksilupa eikä jokaista liikenteessä olevaa yksittäistä ajoneuvoa varten enää tarvita jatkossa erillistä lupaa. Samalla huolehditaan palvelun laadusta, turvallisuudesta ja siitä, että kuluttaja saa riittävästi tietoa palvelusta.

Sääntelyn sujuvoittaminen liikennepalvelulaissa merkitsee myös, että jatkossa taksiliikennettä voi harjoittaa myös henkilö- tai tavarankuljetusluvalla. Henkilö- ja tavaraliikenteen luvan edellytykset ovat taksilupaa tiukemmat, joten ei ole mitään syytä haetuttaa joka asiaan eri nimellä kulkevaa lupaa.

Mainitsemisen arvoista on myös uuden lain suoma mahdollisuus yhdistellä kuljetuksia: jatkossa taksi ja linja-auto voivat molemmat kuljettaa myös tavaraa. Tämä voi luo uusia mahdollisuuksia erityisesti maaseutujen palvelutarjontaan ja yritystoimintaan. Aiempaa tehokkaammat kuljetukset heijastuvat positiivisesti myös päästötavoitteisiin. Tavaraliikenteen harjoittamisen mahdollisuuksia edistää myös se, että tavaraliikennelupaa ei enää tarvitse, jos kuljetus tapahtuu alle 3,5 tonnin painoisella pakettiautolla. Tavara- ja henkilöliikenteessä siirrytään myös osaamisen mittaamiseen pakollisen yrittäjäkoulutuksen jäädessä pois.

Tulevaisuuden liikenne rakentuu tiedon varaan

Uusi liikennepalvelulaki sisältää kansainvälisesti katsoen uudenlaista mahdollistavaa sääntelyä. Sen avulla liikkumisen palveluiden tarjonta muuttuu asiakaskeskeiseksi “liikkuminen palveluna” -ajattelun edetessä. Tavoitteena on, että palveluiden käyttäjät saavat aiempaa helpommin hyvää ja ajantasaista tietoa palveluista sekä käyttöönsä saumattomia matkaketjuja lähtöpisteestä määränpäähänsä saakka.

Samoin mahdollistetaan yhdistettyjen palveluiden tarjonta. Eri liikenneoperaattorit voivat tarjota kuluttajalle kaikki tämän tarvitsemat liikkumisen muodot yhden palvelun kautta. Parhaassa tapauksessa tarve investoida oman auton tai kakkosauton hankintaan poistuu, kun palveluista saadaan riittävän helppokäyttöisiä ja kattavia.

Tiedon saatavuus pohjaa rekisterisäännöksiin

Liikennepalvelulain toisessa vaiheessa jatketaan sääntelyn sujuvoittamistyötä muun muassa rekisterisäännöksiä uudistamalla. Yli kymmenessä eri laissa hajallaan oleva rekisterisääntely kootaan yhteen. Tuloksena on aiempaa selkeämpi kokonaisuus, joka luo aivan uusia mahdollisuuksia tiedon hyödyntämisen. Muutos ei palvele yksinomaan vain viranomaisia, vaan uudistus mahdollistaa digitaalisen tiedon hyödyntämisen tuotteiden ja palveluiden kehitys- ja innovaatiotoiminnassa.

Ajankohta tähän on ihanteellinen nyt, kun olemme samalla panemassa täytäntöön EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Haluamme rekisterisääntelyn, joka on läpinäkyvää, tarjoaa korkean tietosuojan tason ja mahdollistaa tietojen hyödyntämisen modernilla tavalla.

Olen iloinen siitä, että johdollani valmisteltu liikennepalvelulaki voi toimia suunnannäyttäjänä ja mahdollistajana uudenlaiselle ajattelulle. Tätä työtä jatkamme vielä liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa, jossa uudistamme muun muassa logistiikan säännöksiä.

Normeja on purettu ja säädöksiä sujuvoitettu kaikilla hallinnonaloilla ja toivon, että tätä työtä jatketaan. Säädösten sujuvoittaminen on jatkuvaa kyseenalaistamista. Lainsäädäntöä, määräyksiä ja linjauksia tulee tarkastella kriittisesti ja kysyä: palvelevatko olemassa olevat säännöt suomalaisen yhteiskunnan päämääriä? Onko jotakin turhaa? Voidaanko jotakin tehdä paremmin? Usein voidaan.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Tietoa norminpurun hankkeista jaetaan valtioneuvoston ja ministeriöiden sosiaalisen median kanavissa ja norminpurku.fi-sivustolla.

Kävely ja pyöräily korvaamaan lyhyitä automatkoja

Anne Berner

Liikenteen päästöjä on vähennettävä vuoteen 2030 mennessä 50 prosenttia. Tällä hetkellä valtaosa liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteestä. Yksi tapa vähentää päästöjä on parantaa kävelyn ja pyöräilyn mahdollisuuksia ja houkuttelevuutta, etenkin lyhyillä matkoilla.  Tämä ei tarkoita, että ihmisten liikkumisen vapautta tulisi rajoittaa, vaan erityisesti liikenteen kasvu tulisi kaupungeissa ohjautua muihin liikennemuotoihin kuin henkilöautoihin.

Tuoreen kansallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2016 keskimäärin 2,7 matkaa vuorokaudessa, kulkivat 41 kilometriä ja käyttivät aikaa liikkumiseen tunnin ja 13 minuuttia vuorokaudessa. Kulkuvälineenä oli usein auto. 45 % matkoista tehtiin auton kuljettajana, auton kyydissä matkustajana tehtiin 15 % matkoista. Kävellen tai pyörällä tehtiin 30 % matkoista.

Lasten ja nuorten jalankulku- ja pyörämatkojen määrät ovat suurimmat, mutta matkojen määrä on ollut aavistuksen laskeva aiempaan tutkimukseen verrattuna. Mopon ja mopoauton käyttö on vähentänyt erityisesti 15–17-vuotiaiden nuorten jalankulkua ja pyöräilyä. Aikuisten jalankulku ja pyöräily ovat kummatkin keskimäärin laskeneet. Nuorten eläkeläisten jalankulku ja pyöräily ovat hieman kasvaneet.

Tutkimuksen tuloksista näkyy, että henkilöauton osuus kaikista matkoista kasvaa huomattavan suureksi jo aivan lyhyillä matkoilla. Alle kilometrin matkoista noin kolmannes tehdään henkilöautolla. Kahden kilometrin matkoista henkilöautolla tehtyjen matkojen osuus on yli 50 % ja kolmen kilometrin matkoista jo yli 60 %.

Terveyshyötyjä koko yhteiskunnalle

Samaan aikaan väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja yhä kasvavia haasteita yhteiskunnalle. Liikkumaton elämäntapa lisää monia kansansairauksia, ikääntymisestä aiheutuvia ongelmia ja kansantalouden kustannuksia. Se heikentää myös työelämän tuottavuutta ja koko kansakunnan kilpailukykyä.

Useissa selvityksissä on todettu, että jo puoli tuntia reipasta liikuntaa useampana päivänä viikossa, vähintään 10 minuutin jaksoissa vähentää sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja korkean verenpaineen kehittymisen riskiä sekä auttaa veren rasvakoostumuksen ja kehon painon säätelyssä. Jos ajan löytyminen erilliseen liikuntasuoritukseen esimerkiksi kuntosalilla tuntuu vaikealta, ratkaisu voisi löytyä arkiliikunnan lisäämisestä.

Työ- ja koulumatkojen taittaminen kävelemällä tai pyörällä lisäisi päivittäistä liikuntaa lapsilla, nuorilla ja työikäisillä. Myös ostos- ja asiointimatkoja on aivan mahdollista hoitaa kävellen tai pyörällä autoilun sijaan, jos palvelut ovat saatavilla kohtuullisen etäisyyden päästä. Sähköpyörien ja erilaisten tavarankuljetukseen soveltuvien pyörien tulo markkinoille antaa mahdollisuuden hoitaa pyörällä myös sellaisia matkoja, jotka aiemmin olisivat vaatineet auton käyttöä.

Lyhyiden automatkojen korvaaminen kävellen tai pyörällä on paitsi mahdollista, myös erittäin järkevää. Jatkossa on vain löydettävä ne keinot, joiden kautta valtio yhdessä kuntien ja muiden toimijoiden kanssa voi tehdä kävelystä ja pyöräilystä mahdollisimman helpon, houkuttelevan ja suositun tavan liikkua. Tästä syystä johtuen liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteltu uutta kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmaa, joka julkaistaan lähiaikoina.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Kansallinen henkilöliikennetutkimus Liikenneviraston sivuilla: https://www.liikennevirasto.fi/tilastot/henkiloliikennetutkimus

Tieto on digitaalista liikenneinfraa

Kuva Tomi ParkkonenTieto on viides liikennemuoto. Liikennemuoto, joka kulkee pitkin digitaalista infrastruktuuria ja öljy, joka pitää liikenteen palvelut teillä, radoilla ja väylillä.

Olemme päässeet jo hyvään vauhtiin keskustelussa liikenneinfran kehittämisestä ja korjausvelasta. Korjausvelka on paikoin silminnähtävää. Näkeminen ei kuitenkaan yksin riitä.  Tarvitaan myös ymmärrystä, jota meille tuottaa kattava digitaalinen tieto tieverkosta ja sen ominaisuuksista.

Mitä enemmän ja mitä ajantasaisempaa data on, sen kattavampi käsitys meille maailmasta syntyy. Sen lisäksi, että voimme digitaalisesti kuvata näkyvää, data voi kertoa meille sellaista, mitä silmä tai kamera ei näytä.

Tiedon pohjalta voimme tehdä valistuneita ja ennakoivia päätöksiä kunnossapidon ja verkon kehittämisen tarpeista. Digitaalisen tiedon ja erilaisten kartta-aineistojen varaan on mahdollista suunnitella tulevaisuuden palvelut ja autonominen liikenne. Kattavat liikenteen ja lähiympäristön tiedot luovat edellytykset entistä tehokkaammalle yhdyskuntasuunnittelulle ja rakentamiselle. Näissä asioissa olemme vasta alkumetreillä tiedon hyödyntämisessä.

Tiedosta syntyy arvoa jaettaessa

Digitaalinen infrastruktuuri on vastaava perusedellytys elinkeinoillemme ja saavutettavuudelle kuin fyysinenkin. Tiedon tulee siirtyä yli sektoreiden ja toimialojen samoin kuin yli maantieteellisten ja teknologisten rajojen. Tiedosta syntyy arvoa erityisesti silloin kun sitä jaetaan ja yhdistellään.

Liikenteessä digitaalinen infrastruktuuri on paljon enemmän kuin kiinteiden rakenteiden kuvaamista digitaalisessa muodossa. Se kattaa myös muuttuvaa tietoa liikenteestä, liikkumisesta, sijainnista ja olosuhteista. Tiedot palvelevat kuljetusten optimointia ja vaiheistamista. Reaaliaikainen ja historiaan liittyvä tieto jalostuvat mallinnuksen ja analytiikan kautta oikea-aikaisuudeksi, liikenteen kapasiteetin optimoinniksi, palvelujen tarjonnan saumattomaksi kokonaisuudeksi ja paremmiksi palveluiksi.

Digitaalinen infrastruktuuri luo myös välttämättömän perustan alustataloudelle toimialasta riippumatta. Ilman sitä virtuaali- ja lisätyn todellisuuden sekä tekoälyn sovellutukset ja ratkaisut jäävät kehittymättä.

Liikenteen automaatio ja sen edellyttämä uudenlainen liikenteen ohjaus nostaa painetta parantaa digitaalisen infrastruktuurimme tasoa. Jo automaation ensimmäisissä sovelluksissa ajoneuvot kytkeytyvät verkkoon ja kommunikoivat toistensa ja ympäristönsä kanssa.

Jatkossa korostuu myös tarve reaaliaikaiselle häiriötiedolle sekä tiedon kattavuuden ja luotettavuuden varmistamiselle. Täysin autonominen liikenne edellyttää täysimittaista digitaalista tiedon infrastruktuuria ja kattavia valokuitu- ja 5G-tietoliikenneyhteyksiä.

Tieto saataville

Liikennesektorilla olemme kiihdyttäneet digitalisaation mahdollisuuksia avaamalla julkisen sektorin hallussa olevat tietoaineistot.

Myös yksityistä tietoa tarvitaan digitaalisen infrastruktuurin rakennuspuiksi. Se edellyttää yhteisiä pelisääntöjä käyttöoikeuksista ja malleja tiedon jakamiselle.  On tärkeää, että kansalaisen oikeudet omaan tietoonsa turvataan. Tiedon on oltava saatavilla kaikilla sitä tarvitsevilla.

Digitaalisen infrastruktuurin kehitysnäkymät luovat kaikkialla maailmassa merkittävän liiketoimintapotentiaalin. Kilpailu datatalouden herruudesta on jo käynnissä, eikä se katso toimialarajoja. Tulevaisuuden digitaalinen liiketoiminta rakentuu yhä enemmän datan taidokkaan hyödyntämisen varaan.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Muuttuvassa maailmassa myös hallinnon on uudistuttava

Kuva Tomi ParkkonenElämme megatrendien aikaa. Digitalisaatio, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uudistavat tapaamme toimia ja ajatella. Liikenne ja viestintä kulkevat muutoksen etujoukoissa. Edistyksellinen digitaalinen infrastruktuuri ja uudenlaiset, automatisoidut liikenteen palvelut kietoutuvat tulevaisuudessa saumattomaksi kokonaisuudeksi. Yhdessä ne muuttavat arkeamme enemmän kuin tohdimme kuvitella. Liikenteen ja viestinnän välinen raja on katoamassa, siksi myös hallinnon kehityttävä kansalaisia sekä yhteiskuntaa palvelevaksi kokonaisuudeksi.

Suurimmat muutokset ovat vielä edessä. Osa näyttäytyy vasta kunnianhimoisina visioina tulevaisuuspapereissa. Nyt on aika valita, mikä on roolimme muutoksessa. Haluammeko olla kuljettaja vai peräkärry? Jos haluamme kuskiksi kuskin paikalle, meidän on osattava tarttua muutoksen tuomiin mahdollisuuksiin. Emme saa jäädä katselemaan taustapeilistä, kuinka muut pyyhältävät ohi.

Datan, ihmisten ja tavaroiden liikkumisen solmukohta

Meidän on hylättävä ajatus Suomesta pohjoisena periferiana. Suomi on solmukohta datan, ihmisten ja tavaroiden liikkumiselle. Näissä visioissa Jäämeren rautatie yhdistää Suomen pohjoiseen ja takaa Suomelle aseman osana kehittyvää arktista aluetta. Tallinnan tunneli on linkkimme etelään. Koillisväylän kaapeliyhteys muodostaa maailman nopeimman fyysisen tietoliikennereitin Aasiasta Pohjois- ja Keski-Eurooppaan. Se vähentää merkittävästi Euroopan ja Aasian välisen tietoliikenteen viivettä. Pankit, pörssikauppa, esineiden internet, 5G ja robotisaatio kiittävät.

Visio on kuitenkin vain sanoja vailla sisältöä, ellemme rohkeasti uudista yhteiskuntamme rakenteita. Myös hallinnon on muututtava sellaiseksi, että se edistää muutoksen vauhdissa pysymistä.

Liikenne- ja viestintäministeriössä luovuttiin jo pari vuotta sitten perinteisestä jaosta liikenne- ja viestintäpolitiikkaan. Ministeriössä yhteiskuntaa tarkastellaan kolmen linssin läpi, joita ovat palvelut, tieto ja verkot. Nämä kolme teemaa yhdistävät sekä liikennettä että viestintää. Ennakkoluuloton ja eteenpäin katsova organisoituminen on osaltaan mahdollistanut sen, että olemme tämän hallituskauden aikana pystyneet viemään läpi yhteiskuntamme kannalta merkittäviä uudistuksia liikenteen- ja viestinnän palvelumarkkinoilla.

Uudistumista edellytetään kuitenkin koko hallinnonalalta. Liikenneviraston tie-, meri- ja rautatieliikenteen ohjaustoimintoja ollaan parhaillaan yhtiöittämässä valtion osakeyhtiöksi hallituksen talouspoliittisen ministeriövaliokunnan linjauksen mukaisesti. Yhtiö aloittaisi toimintansa vuoden 2019 alussa. Yhtiöittämisen tavoitteena on tukea digitaalisen ja automaattisen liikenteen ekosysteemin kehittymistä, liikenteen kokonaismarkkinoiden kasvua sekä liikenteenojauksessa kerättävän ja käytettävän tiedon hyödynnettävyyttä. Liikenteenohjaukseen liittyvistä, yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisistä tehtävistä sekä toimintavarmuudesta poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa huolehditaan säätämällä yhtiölle tietty erityistehtävä.

Liikenteenohjaus on operatiivista toimintaa. Sen organisointi liiketaloudellisen hallintomallin mukaisesti mahdollistaa hyötyjä, joita virastoperusteisen toimintamallin kautta ei saavuteta. Oppia voimme ottaa ilmailusta, josta yhtiömuotoinen toiminta lennonohjauspalveluissa on jo arkipäivää. Hyödyt eivät ole pelkästään taloudellisia. Ne tarkoittavat myös entistä asiakaslähtöisempiä palveluita, jotka hyödyttävä koko suomalaista liikennemarkkinaa uusien digitaalisten ja automatisoituvien liikennepalveluiden globaalissa kilpailussa.

Entistä parempaa palvelua, parhaat asiantuntijat töihin

Eivätkä uudistukset lopu tähän. Myös yhtiöittämisen jälkeen jäljelle jäävää virastokokonaisuutta kehitetään vastaamaan paremmin muuttuvan maailman haasteisiin ja uudenlaisiin asiakastarpeisiin. Liikenne- ja viestintäministeriö esittää, että Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Viestintävirasto sekä Liikenneviraston tietyt toiminnot yhdistettäisiin uudeksi virastoksi, Liikenne- ja viestintävirastoksi eli Traficomiksi. Tämän jälkeen liikennettä ja viestintää pystyttäisiin vihdoinkin tarkastelemaan koko hallinnonalalla yhtenä kokonaisuutena. Virasto aloittaisi liikenteenohjausyhtiön tapaan toimintansa vuoden 2019 alussa.

Jäljelle jäävä Liikennevirasto muuttuisi valtion väyläverkosta vastaavaksi Väylävirastoksi. Se keskittyisi toiminnassaan olennaiseen, eli valtion väyläomaisuudesta huolehtimiseen ja sen johdonmukaiseen kehittämiseen. Tulevaisuudessa Väylävirasto tunnettaisiin toimijana, joka rakentaa ja ylläpitää infraa suurella intohimolla ja rohkaisee myös kumppaneitaan uusiin ja entistä kustannustehokkaampiin toimintatapoihin.

Uudistuksia viedään eteenpäin alati kasvavalla kunnianhimolla. Sekä liikenteenohjausyhtiöstä että uusista virastoista halutaan tehdä alansa johtavia toimijoita, ei pelkästään Suomessa vaan myös kansainvälisesti. Haluamme luoda Suomeen innovatiivisia edelläkävijäorganisaatioita, joissa työskentelevät alansa parhaat asiantuntijat.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Liikenteenohjauksen erityistehtäväyhtiötä koskevan hallituksen esityksen lausuntoaika päättyi 7.2. Virastouudista koskevan hallituksen esityksen lausuntoaika päättyi 23.2. Lausuntoja saatiin runsaasti ja sitä arvioidaan parhaillaan. Palaute otetaan huomioon jatkovalmistelussa. Molemmat esitykset on tarkoitus saattaa eduskunnan käsiteltäväksi kevään aikana.

Dronet tuovat uusia palveluita taivaalle – sujuva lainsäädäntö viitoittamaan kehitystä

Anne Berner

Teknologian kehitys on tuonut taivaalle uuden kirjon laitteita. Useat yritykset ovat löytäneet droneista hyvän ja kustannustehokkaan tavan tuottaa palveluita. Toimintaa ei usein nähdä perinteisessä mielessä ilmailuna. Drone on vain yksi tapa tuottaa palvelu, oli se sitten kuvaamista, korkean teknologian mittaustehtäviä, paketinkuljetusta tai rakennusten kunnossapitotöitä.

Pienilmailuun perustuvat palvelut voivat tulevaisuudessa olla myös tärkeä osa matkaketjuja.  Ne voivat ratkaista sekä ihmisten että tavaroiden liikkumiseen liittyviä pulmia, niin kaupungeissa kuin maaseudun viimeisillä kilometreillä.

Säädösten on tuettava kehitystä

Pienenkin lentävän laitteen käyttämiseen liittyy sääntelyä. Tekniikka ja toimintatavat kehittyvät nopeasti. Myös sääntelyn on kehityttävä.

Lainsäätäjältä odotetaan, että kehitystä hidastavaa sääntelyä perataan uusien ilmailua hyödyntävien palvelujen tieltä. Tämä työ on liikenne- ja viestintäministeriössä jo käynnissä. Jo nyt suomalainen lainsäädäntö on drone-toiminnan osalta maailman sallivinta. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että kehitys jatkuu.

Suuri osa ilmailun säädöksistä on luotu perinteisen ilmailun tarpeisiin.  Tällainen sääntely ei välttämättä edistä pienimuotoisemman tai älykkäämmän ilmailun kehittymistä. Uudet palvelut voivat olla luonteeltaan lähellä ilmailua, tai rinnastettavissa esimerkiksi työkoneisiin. Samat säännöt eivät sovellu kaikkeen toimintaan.  Perinteistä raskasta ilmailun säädösympäristöä ei pidä soveltaa kaikkeen uudenlaiseen ilmailuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita turvallisuudesta tinkimistä.

Kansainväliset sopimukset miehittämättömän ilmailun kehyksinä

Työhömme säädösten sujuvoittamiseksi vaikuttaa se, että ilmailun normit perustuvat pitkälti kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-sääntelyyn. Vaikuttamisen paikka on kansainvälisillä foorumeilla. Tulossa olevan miehittämätöntä ilmailua koskevan EU-sääntelyn tulee olla sellaista, että siinä asetetaan turvallisen toiminnan tavoite, mutta ei esitetä yksityiskohtaisia keinoja. On selvää, että kokonaan uusi yhteiseurooppalainen sääntely tekee suomalaisesta toimintaympäristöstä nykyistä säädellympää. Se tuo tullessaan esimerkiksi rekisteröimistä koskevia vaatimuksia.

Tärkeää on vaikuttaa siihen, että kehittyvää alaa ei ylisäännellä.  Ei ainakaan erilaisten uhkakuvien pelottelemana. Sääntelyn määrällä ei ole vaikutusta niihin, jotka eivät säännöistä piittaa.

Ilmailun pelisääntöjen lisäksi asiaan liittyy myös maankäytön kysymyksiä. Tarvitaan paikkoja lentoon lähtemiseen ja laskeutumiseen, niin kaupungeissa kuin harvaan asutuilla alueilla.  Näiden paikkojen on oltava sellaisia, että niistä voi saumattomasti kytkeytyä osaksi muita ilma-, tie-, raide- ja vesiliikenteen palveluja, asiakkaiden tarpeiden mukaisina aikoina.

Automaatio ja digitalisaatio turvallisuuden ytimessä

Kaupallisen ilmailun perusedellytyksiä ovat korkea turvallisuustaso ja ympäristönäkökohtien huomioiminen. Näiden perusteiden säilyminen on välttämätöntä liikennemäärien kasvaessa. Tulevaisuudessa ilmassa saattaa olla perinteisten ilma-alusten rinnalla tuhatkertainen määrä eri kokoisia ja eri verkkoihin kytkeytyviä lentäviä laitteita. Kaikkien on voitava toimia turvallisesti.

Ilmatilan sulkeminen tai rajoittaminen droneilta ei ole kestävä ratkaisu. Tärkeämpää on löytää keinot, jotka auttavat kaikkia vastuullisia toimijoita hyödyntämään ilmatilaa. Ainoastaan näin kaupallisen ilmailun palvelut voivat kehittyä ja luoda uutta kasvunalustaa koko elinkeinoelämälle ja uusia ja parempia palveluita kuluttajille.

Kaupallisen toiminnan esteeksi ei saa muodostua se, etteivät laitteet näe tai kuule toisiaan. Fyysisen infrastruktuurin lisäksi tarvitaan digitaalista infraa varmistamaan, että kaupallisen ilmailun toimijoilla on käytettävissään digitaalinen tilannekuva muun muassa ympäröivästä liikenteestä, ilmatilavarauksista ja maanpinnan ja rakennelmien muodostamista esteistä.

Täysin automaattisesti ihmiset ja tavarat eivät taivaalla toistaiseksi vielä kulje. Matkustajakoneen ohjaamossa istuu lentäjä, joka käy sanallisia radiokeskusteluja lennonjohtajan kanssa, vaikka laitteet osaisivatkin jo porrastaa ja lentää lentokoneita.  On tarpeen pohtia, miten liikennettä voidaan jatkossa ohjata automaattisemmin. On myös tehtävä mahdolliseksi sellaisten ilmailua hyödyntävien palvelujen kehittyminen, joissa tavaroiden lisäksi myös ihmiset nousevat matkustajiksi miehittämättömiin aluksiin. Tällaisessa palvelussa vastuun matkustajasta kantaisi ilma-aluksen päällikön sijaan lentoa operoiva yritys. Perinteisten toimintamallien muokkaaminen on iso kysymys ja kynnys, mutta työ täytyy tehdä.

Palveluja on kehitettävä aitoihin asiakastarpeisiin perustuen. Liikenne- ja viestintähallinnon virastouudistus ja liikenteenohjausyhtiön perustaminen antavat tähän hyvät edellytykset; datan ja etenkin eri kulkumuotojen ammattiliikenteessä syntyvän paikannustiedon käyttöoikeuksia on tarkasteltu ja tarkastellaan osana liikennepalvelulain uudistamista.

On tärkeää, että kaupallisessa ilmailussa tarvittavaa tietoa tuotetaan, käsitellään ja jaetaan joukkoistetusti. Tiedon on palveltava yksittäisten toimijoiden lisäksi koko ilmailu- ja liikennetoimijoiden verkostoa ja palveluita käyttäviä asiakkaita.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Sustainability Sets the Stage for Arctic Connectivity

Anne Berner

The importance of the Arctic region is growing globally. Well-functioning communication networks and services are a lifeline for human activities and a prerequisite for economic development in the region. That´s why we must put more focus on finding common solutions in the Arctic connectivity.

Connectivity

Electronic communication services improve safety and quality of life for those who live in or visit the Arctic. Access to broadband facilitates e-learning, enables the development of digital health and social services, and allows access to media.

Connectivity is one of the top priorities of the Finnish Chairmanship of the Arctic Council in 2017–2019. And we do our best to ensure that our intentions codified in the strategy are turned into concrete actions.

Our aim is to bring prosperity, sustainable economic development and social progress to Arctic inhabitants and communities.

Telecommunications

Finland will continue the Arctic Council’s work on telecommunications, exploring ways to enhance the connectivity and availability of broadband services in the Arctic. This work will take into account the needs of indigenous peoples, local communities and businesses, tourism, and researchers. The potential communications technologies include satellite connections, mobile communications systems, low-bandwidth transmission and sea cables.

A concrete example Finland has put forward is the North-East Data Cable project. Building a data cable from Europe to Asia via the North-East Passage would provide an optimal solution for better connectivity.

Arctic transport and safety

In transport, while digitalisation and navigation will provide new opportunities for Arctic transport and safety, we also face a variety of challenges that are specific to the Arctic. For instance, maritime navigation requires up-to-date awareness of ice conditions and realization of autonomous transport requires functioning satellite systems and navigation in arctic latitudes.

Concrete actions have already been taken. For instance, IMO Polar Code provides safety and environmental standards for shipping in the Arctic. In February Finland will organize an international conference to enhance safe ice navigation and harmonized implementation of the Polar Code in Arctic waters.

Satellite navigation

Satellite navigation is increasingly often the pillar of various transport modes, and intelligent transport based on it is on the rise in all modes of transport. It is important that the same efficient and reliable navigation technology is available in the Arctic as at lower latitudes. Safer positioning and more reliable location data provide a basis for improving the quality of life and safety and for a new kind of environmental protection as well.

We have already joint forces to find smarter solutions for intelligent transport that take into account the characteristics of Arctic environment. We are collaborating by supporting the Aurora cross border testing area. The intelligent arctic road Aurora is part of the Aurora Borealis Corridor, which starts in Kolari, Finland and ends in Tromsø. Testers from all over the world are now welcomed to try out new technology in the fields of automated driving and infrastructure.

The Arctic railway study

Another joint project between Finland and Norway is the Arctic railway study. Finnish and Norwegian transport authorities are asked to explore the possibilities of constructing the Arctic railway and to examine its profitability. The purpose of the assignment is to examine the possible rail lines, find out what the users need and identify a possible business model and demand potential. The work should be completed by the end February 2018.

The Arctic is developing into an important hub of the twenty-first century. The economic potential of the region should be harnessed in a way that brings prosperity to, and guarantees the livelihood and social progress of, Arctic inhabitants and communities.

Finally, sustainability must always set the stage when exploring common solutions in the Arctic.

Anne Berner
Minister of Transport and Communications

 

This blog is an extract from my Op-Ed published earlier in High North News

Kokeilussa haetaan oppia ilman epäonnistumisen pelkoa

Kuva Tomi Parkkonen

Rohkeus kokeilla on muutosvoima, jota tarvitsemme. Kokeilu on ideoiden testaamista ja isosti ajattelua. Oppia voi myös toisten kokeiluista. Ja tämän vuoksi ennakkoluulottomien kokeilijoiden kannattaa tavata.

Liikennelabra on uusien liikkumisen ja liikenteen palveluiden verkosto, joka mahdollistaa kokeiluja ja yhdistää kokeilijoita. Ministeriömme aloitti Liikennelabran syksyllä 2015 ja keväällä 2016 vetovastuu siirtyi Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille.

Liikennelabra kokosi nyt toista kertaa kaikki halukkaat päivän tapahtumaan Helsinkiin. Seminaari tuli täyteen lähes heti kun kutsu oli lähtenyt, peruutuspaikkoja jonotettiin. Liikennelabrasta on muodostunut verkostojen verkosto, jonka voima syntyy yhteistyöstä. Hienoa!

Liikennelabra on alusta asti tukenut automatisaatiota ja robotisaatiota, liikkumisen palveluiden syntymistä ja esineiden internetin käyttöönottoa. Näistä toimialoista on mahdollisuus tulla suomalaisen osaamisen ja tekemisen uusia vientituotteita. Kokeilu on mahdollisuuksien havaitsemista ja niihin tarttumista.

Liikennelabran kokeiluissa ollaan tuulisilla Lapin tuntureilla tai etelän isojen kaupunkien kaduilla testaamassa autonomisia ajoneuvoja ja liikennemuotojen yhdistämistä. Arctic Challenge -hankkeessa tutkitaan automaattiautojen ja älykkään infrastruktuurin ratkaisuja kenttäkokeilla Tunturi-Lapissa. Living Lab Bus -hanke toteuttaa kokeiluympäristön uusille teknologioille ja palveluille käyttäen konkreettisena alustana kotimaisia sähköbusseja. Hankkeissa yhdistävät osaamistaan yksityiset yritykset, tutkijat ja viranomaiset.

Hallitus päätti keväällä puoliväliriihessään uusista toimenpiteistä, joista moni tukee datataloutta ja älykästä liikkumista. Uusina kokonaisuuksina digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristön rakentamisessa on liikenteen datatalouden edistäminen, logistiikan digitalisaatio, satelliittinavigoinnin hyödyntäminen, älykäs maaseutu ja digitaalisen infrastruktuurin strategia. Kaikki nämä tukevat liikenteen digitalisaatio–kehitystä.

Reilun kuukauden päästä astuu voimaan laki liikenteen palveluista tiedon jakamista koskevilta osin. Laki purkaa voimassaolevaa sääntelyä ja antaa aikaisempaa enemmän tilaa uusille toimijoille ja innovaatioille. Laki myös laittaa käytäntöön hallituksen tavoitetta tiedon avoimuudesta. Avoin tieto on ehdoton edellytys alustojen ja ekosysteemien synnylle. Olen varma, että liikennepalvelulaki edesauttaa kehittämään uusia liikkumisen palveluita niin kotimaisille kuin kansainvälisille markkinoille.

Ministeriömme julkaisi äskettäin mittavan tietokartan koko hallinnonalan datavarannoista. Siitä käy ilmi kaikki tuotetut tietoaineistot ja niiden kuvaukset aina tietolajeja ja niiden luovutustapoja myöden. Tämä datakatalogi tarjoaa kaikille hyödyntäjätahoille mahdollisuuden liikennetietojen nykyistä tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Yhteisenä haasteenamme on se, kuinka luomme paremmat edellytykset hallinnoida meitä itseämme koskevia tietoja, ja millä mekanismeilla voisimme halutessamme antaa omaa henkilötietoa tutkimuksen tai liiketoiminnan kehittämisen tarpeisiin. Vaikka liikennepalvelulailla luodaan tälle jo edellytyksiä, on Liikennelabra luonteva kehitysympäristö erilaisille Mydata-kokeiluille ja ratkaisuille.

Liikkumisen ja liikenteen ymmärtäminen palveluna luo lukemattomia mahdollisuuksia uusille startupeille. Ehkä kuulemme niistä myös Slushissa marraskuun lopulla Helsingissä!

Kokeilukulttuurin ydinajatuksen voisi tiivistää: velvollisuus oppia – lupa epäonnistua. Siinä yhdistyvät parhaimmillaan korkeatasoinen osaamisemme ja vanhoja toimintatapoja kyseenalaistava rohkea riskinotto.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

Nordiskt samarbete centralt för Arktis framtid

Anne BernerDenna vecka möttes det Nordiska rådet i Helsingfors. I egenskap av den finska regeringens samarbetsminister för nordiskt samarbete, presenterade jag Nordiska ministerrådets arktiska program för 2018–2021. ”Nordiskt partnerskap för Arktis”, är i raden det åttonde samarbetsprogram för utvecklingen i Arktis.

De nordiska länderna har många lovande områden för samarbete i nya arktiska branscher som t.ex. navigering och position i nordliga områden, rymdekonomi, meteorologiska tjänster, trådlös kommunikation och ny infrastruktur. I alla dessa områden kan vi dra klar nytta, att kombinera vårt bästa nordiska kunnande.

I programmet arbetar vi utifrån fyra engelska ”P”:  Peoples, Planet, Prosperity, Partnerships – alltså folk, planet, välfärd och partnerskap.

Första och största fokusen ligger på befolkningen, ”peoples”, det vill säga hela befolkningens välbefinnande i Arktis. De nordiskt stödda projekten har därför speciella fokus på ursprungsbefolkningen i Arktis; på familjer i Arktis; på jämställdhet och könsroller i Arktis; på hälsa och sociala förhållanden samt på utbildning och kompetensutveckling.

Den andra fokusen är ”planeten”. Vi arbetar på att skapa en god miljö, en god natur och ett gott klimat för folk att bo i. Därför ska de nordiskt stödda projekten ha fokus på utveckling av hållbara städer i Arktis; på hållbar energi i Arktis; på hållbart utnyttjande samt bevarande av havets resurser. Vi bör också fortsätta att kämpa mot klimatförändringens utmaningar i Arktis.

Ett tredje fokus är välfärden, ”prosperity”, ett arbete för tillväxt och välstånd i Arktis. Därför ska de nordiskt stödda projekten ha fokus på innovation och entreprenörskap; på utveckling av lokala affärsmöjligheter; på digitalisering och det att vara förbundna digitalt, samt på utveckling av kultur och kreativa industrier.

I det kommande nordiska arktiska samarbetsprogrammet har det lagts extra vikt vid partnerskapsdelen, ”partnerships”.  ”Nordiskt partnerskap för Arktis” stämmer på många sätt överens med Finlands ordförandeskapsprogram för Arktiska rådet och därmed den mer övergripande arktiska agendan.

I en nära framtid kommer den dåliga tillgången och kvaliteten på satellitbaserad navigering och positionsdata i de nordliga områdena att bli ett verkligt problem. Flera av de nya tjänsterna som utvecklingen av Arktis baserar på, kräver hög precision för att fungera. I arktiska områden inför jonosfären och geometrin för mottagare av satellitnavigering svårlösta utmaningar.

Genom nordiskt samarbete kan vi påverka att saken tas upp t.ex. inom EU och europeiska rymdorganisationen (ESA). Om vi förenar vårt nordiska datakommunikationskunnande med rymdteknologi får vi också lovande nya möjligheter till affärsverksamhet. Ett sådant projekt är affärsmodeller ”New Space Economy”, var små satelliter kan erbjuda nya möjligheter för de utmaningar som gäller fjärranalys och navigering i Arktis.

Navigering, telekommunikation och meteorologi är alla stora utmaningar just i Arktis och på alla tre områden finns i de nordiska länderna komplementärt spets-kunnande och därför ett genuint intresse att bilda olika partnerskap. Redan nu stöder ministerrådet meteorologiskt samarbete bland annat om förbättring av klimatdata i Arktis inom ramen för meteorologiska världsorganisationen WMO.

Inom kommunikation ska vi inte glömma infrastrukturen, var t.ex. Finland för tillfället samarbetar om en nordlig datakommunikationskabel till Asien och en järnväg till Ishavet. Arktis erbjuder många möjligheter, var nordiskt samarbete och partnerskap är en utgångspunkt för en hållbar väg framåt.

Anne Berner
Kommunikationsminister,
samarbetsminister för nordiskt samarbete