Minun tarinani

Olen Anne Berner, vuonna 1964 syntynyt yrittäjä Espoosta. Synnyin Helsingissä, sveitsiläiseen, nelilapsiseen yrittäjäperheeseen, esikoisena. Lapsuuteni vietin Helsingissä. Muistan, kuinka silloin 70-luvulla kävelin Tähtitorninmäeltä Fredrikinkatua pitkin Saksalaiseen kouluun, jota kävin 12 vuotta. Asuimme pienessä asunnossa, meitä oli neljä lasta samassa huoneessa, minä ja kolme veljeäni. Myöhemmin muutimme Lauttasaareen, jossa sain kasvaa lapsuuteni aina nuoreksi aikuiseksi saakka. Kesät vietin Espoonlahdessa isoisäni luona – tänään siellä on oma kotini, isoisäni meille rakentamassa paikassa.

AnneBerner_nuoruus2

Haaveilin nuorena lääkärin ammatista, ja pääsinkin opiskelemaan unelmieni alaa Sveitsiin. Mutta sitten elämä puuttui minun tulevaisuuteni suunnitteluun: äitini sairastui vakavasti. Se muutti elämäni suunnan. Isäni ja tuolloin vielä alaikäiset, nuoremmat veljeni tarvitsivat minua kotona, ja palasin Suomeen. Muutamaa vuotta myöhemmin äitini menehtyi ja perheemme ja perheyrityksemme oli järjestäydyttävä uudelleen.

Yrittäjyys

Opiskelin Hankenissa ja valmistuin kauppatieteen maisteriksi vuonna 1986. Koska Vallila Interior on nimenomaan perheyritys, tarkoitti äidin menehtyminen myös sitä, että minun tulisi ottaa paikkani yrityksessä. Isäni myös katsoi, että yrityksen tulisi siirtyä jälkipolvelle nuorena, aivan kuten hänen isänsä ennen häntä oli ajatellut. Niinpä minusta tuli Vallila Interiorin toimitusjohtaja vuonna 1989.

Isäni ajatusmaailmaan kuului myös kannustaa minua kokeilemaan siipiäni aivan omalla tavallani yrityksessä. Aikanaan isäni oli aloittanut painokangastoimintamme siirtyessään toimitusjohtajaksi ja nyt minä vuorostani aloin sen rinnalle kehittämään julkitilasisustusliiketoimintaa. Aloittaessani meillä oli 10 työntekijää ja liikevaihtomme 20 miljoonaa markkaa. Kovalla työllä Vallila Interior on kasvanut tänä päivänä noin 140 työntekijän yritykseksi, jonka liikevaihto on noin 40 miljoonaa euroa.

Elämäni opit

Yhden asian isäni kuitenkin teki sukupolvenvaihdoksessa toisin, kuin isoisäni – hän ei jäänyt pois yrityksestä kun johto vaihtui jälkipolvelle. Myös tällä on ollut suuri merkitys elämääni, sillä kaikki nämä 28 vuotta olen työskennellyt rinta rinnan isäni kanssa ja yhä tänäkin päivänä työskentelemme yhdessä. Isäni on varmasti kaikista ihmisistä eniten vaikuttanut minuun ja ajatteluuni ja hän on elämässäni hyvin tärkeä ihminen.

Jokainen tietää, ettei isän ja tyttären suhde ole aina kaikkein yksinkertaisin (voi niitä keskusteluita!) mutta aina hän on minua kannustanut ja antanut minun johtaa yritystä parhaaksi katsomallani tavalla. Kokemuksensa hän kuitenkin on aina antanut käyttööni. Se onkin yksi oman elämäni tärkeimpiä oppeja: nuorilla on näkemystä, he ovat fiksuja, heillä on tarmoa ja he osaavat ajatella uudella tavalla, nuorilla on paljon tietoa. Elämä puolestaan tuo mukanaan kokemusta ja kokemuksen kautta sellaista viisautta, jota nuorella ei vielä voi olla. Vanhemman tehtävä on antaa tuo viisaus nuorempien tueksi ja käyttöön. Vain siten voimme rakentaa uusia oivalluksia ja innovaatioita tukevalle maaperälle ja luoda taas uutta viisautta seuraaville sukupolville.

Omat lapseni syntyivät 90-luvulla, kolme pientä poikaa, jotka – kuten jokaisen äidin ja isän täytyy jossain vaiheessa myöntää – eivät enää ole niin kovin pieniä, vaan hienoja nuoria miehiä jokainen. En varmaan koskaan ole ollut se perinteisessä mielessä äidillinen äitihahmo – olen tehnyt paljon töitä ja jatkanut yrityksen johtamista äidiksi tultuanikin. Silti tiedän, että pojilleni on aina välittynyt minun ehdoton rakkauteni heitä kohtaan ja se, että olen aina heidän tavoitettavissaan ja heidän tukenaan. Ja läheisiä meistä on tullutkin. Rakastamisen ja välittämisen taidot ovat taidoistani tärkeimpiä.

AnneBerner_nuoruus3

Luottamustoimet, vastuunkanto ja tulevat haasteet

Yrittäjyyden ohella olen halunnut ja saanut toimia vuosien saatossa myös monissa luottamustehtävissä ja mielenkiintoisissa projekteissa. Eräs minuun eniten vaikuttaneista ajanjaksoista koskaan on ollut Uusi Lastensairaala 2017 -hanke vuodesta 2012 lähtien. Kesäkuussa 2012 sain pyynnön lähteä vetämään lastensairaalahanketta, tavoitteena saada aikaan uusi rakennus ja sitä kautta uudet toimitilat kovaa vauhtia käyttökelvottomaksi muuttuvalle vanhalle Lastenklinikalle ja Lastenlinnalle. Tuon hankkeen vaiheet ovat moninaiset, voisin niistä kertoa aivan oman tarinansa. Joitakin keskeisiä seikkoja hankkeessa kuitenkin on, jotka ovat avanneet minun silmäni. Näin, minkälaisia esteitä meillä Suomessa on osallistumisen ja vaikuttamisen tiellä. Toisaalta koin, kuinka ihmisten, yritysten, valtion ja kuntien yhteinen tahto muuttuu merkittäviksi teoiksi, kun sille luodaan mahdollisuudet.

Nyt olen ehdolla eduskuntaan, yhden kauden mittaiseen luottamustehtävään, Keskustan sitoutumattomana ehdokkaana. Monella tapaa olisi voinut olla helpompaa jatkaa asioihin vaikuttamista sieltä käsin, mistä olen sitä tähän saakka tehnyt: elinkeinoelämästä. Minut haastoi kuitenkin Juha Sipilä: “Miksi et lähtisi itse tekemään asioita?” Ja koska haluan elää sen mukaan, mitä puhun, päätin ryhtyä töihin.

Anne Berner,
Helmikuussa 2015

AnneBerner_nuoruus