Harri Koponen: Suomesta digitaalisten palvelujen edelläkävijä

Harri KoponenDigitalisoituminen tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että turha työ jätetään tekemättä, ja tarpeellinen tehdään järkevimmällä tavalla. Julkisen sektorin ICT-kehitys ja -ylläpito on erittäin tärkeä osa yhteiskuntaamme, mutta se on osoittautunut kalliiksi ja raskaaksi. On aika vapauttaa suomalainen huippuosaaminen meidän yhteiseksi hyväksemme!

Teemmekö vääriä töitä?

Julkisella sektorilla palvelujen sähköistämiseen laitetaan paljon rahaa ja resursseja. Asiakaspalvelun ja viranomaisten oman tuottavuuden luvataan sen myötä paranevan.

Kehityspaineen edessä koko julkisella sektorilla on siirretty voimavaroja tietotekniseen kehitykseen. Määrittelytyötä, suunnittelua, projektinhallintaa, ylläpitoa, operointia… lähes kaikki työtä, joka ei kuulu viranomaisten perustehtäviin, vaan tehtäviin erikoistuneet organisaatiot tekevät niitä paljon laajemmassa mitassa. Samalla viranomaislähtöinen kehittäminen rajaa väistämättä näkökulmaa ja rytmittää kehityksen vain julkisen kehittämisen tahtiin.

Suomalaiset ICT-yritykset osoittavat jatkuvasti äärimmäisen kilpailluilla kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla kykynsä palvella asiakkaitaan kokonaisvaltaisesti: ne tuottavat palveluja, joita aidosti halutaan käyttää ja niiden pariin hakeudutaan. Haluaisitko sinä hoitaa asioitasi palvelussa, jonka houkuttelevuus ja käytön helppous on Angry Birdsin tai Lupapisteen luokkaa? Vai innostaako kalkeeripaperi tai asetusteksti enemmän?

Yhdessä saavutamme enemmän

Viranomaisen tehtävä on huolehtia julkisen tehtävänsä parhaasta mahdollisesta hoidosta. Paras tapa saada aikaan asiakkaan tarpeista lähteviä, nopeasti ja parhaiden alan käytäntöjen mukaan kehittyviä sähköisiä palveluita on valjastaa palvelun kehittäjiksi parhaat osaajat – suomalaiset kehittäjäyritykset ja yksityiset huippuosaajat.

Parhaiden julkisten palveluiden kehittämiseksi:

  1. Palvelukehityksen lähtökohta on aina tasapuolisesti kaikkien toimijoiden käytettävissä olevat rajapinnat, joiden päälle palvelut rakennetaan (engl. API first).
  2. Suunnitellaan palvelut asiakkaan ja yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta, riippumatta hallinnonalojen rajoista.
  3. Hyväksytään julkiseen käyttöön kaikki viranomaisen vaatimukset täyttävät palvelut.
  4. Viranomaiset kertovat vaatimukset täyttävistä palveluista kansalaisille.

Yksittäisen asiointiprosessin digitalisointi tuottaa kymmenien miljoonien säästöt turhasta työstä, samalla kun asiointikokemuksen laatu kasvaa huikeasti. Yhdessä kansallisten palvelujen digitalisointi tuo lähivuosina miljardien hyödyt koko yhteiskunnan tuottavuuden, julkisen talouden ja suomalaisen työn hyväksi.

Menestys on meidän käsissämme

Tänä vuonna linjataan julkisen kehittämisen periaatteita osana uuden hallituksen ohjelmaa. Tartutaan yhdessä tilaisuuteen ja nostetaan Suomi oikealle paikalleen – takaisin digitalisaation kärkeen!

Harri Koponen

Puheenjohtaja, Kansallisten palvelujen kehittäjät KAPAK ry

Mikael Pentikäinen: Vahvempi luottamus nostaisi Suomen

Screen Shot 2015-03-16 at 15.29.32Kun kirjoitin vuosi sitten ilmestynyttä kirjaani Luottamus (Otava), pohdin tämän tärkeän tunnetilan merkitystä niin yksityisessä elämässä kuin kansakuntien vaiheissa.

Jokainen meistä tietää omasta elämästämme luottamuksen kantavan voiman. Kun tunnemme itse luottamusta, voimme paremmin, uskallamme enemmän ja luotamme enemmän muihin. Kun uskallamme luottaa, koemme työiloa ja saamme enemmän aikaan. Kun meihin luotetaan, saamme siitäkin voimaa.

Siksi luottamus on uusiutuva luonnonvara, jakamalla lisääntyvä voima.

Ja siksi siihen kannattaa panostaa – yksityisessä elämässä, työyhteisössä ja yhteisissä asioissa. Miten paljon parempi maailma olisi, jos meillä olisi jatkuvan epäilyn sijaan enemmän luottamusta? Moni sota jäisi sotimatta, riita riitelemättä, ja moni turha kärsimys kokematta.

Suomen kannalta erityisen tärkeää on vahvistaa luottamusta politiikkaan. Ilman luottamusta Suomi ei palaudu kasvun tielle.

Luottamus politiikkaa kohtaan on viime vuosina horjunut. Sen yksi keskeinen syy on ollut hallituksen heikko kyky saada aikaan päätöksiä. On ollut paljon puhetta ja yritystä, mutta vähän tekoja ja sen myötä tuloksia. Sen seurauksena vaaleissa on mielipidemittausten perusteella luvassa ennen kokemattoman suuria muutoksia.

On erittäin tärkeää, että Suomen uusi hallitus onnistuu palauttamaan kansalaisten luottamusta politiikkaan. Se ei tapahdu itsestään vaan vaatii rohkeita ja linjakkaita päätöksiä Suomen hyväksi. Se vaatii omat lähtökohdat tuntevaa, kuuntelevaa ja arvostavaa politiikkaa.

Erityisen tärkeää työpaikkojen ja kasvun kannalta on yrityselämän luottamuksen vahvistaminen. Jos talouselämässä ei ole luottamusta, ei ole investointeja. Jos ei ole investointeja, ei ole kasvua. Jos ei ole kasvua, ei synny uusia työpaikkoja. Jos ei ole työpaikkoja, ei ole hyvinvointia.

Tämän vuoksi on tärkeää, että politiikassa on yrityselämän lainalaisuuksia ymmärtäviä ihmisiä. Heillä on – parhaimmillaan – elämänkokemuksen tuoma taito nähdä, miten politiikan keinoin palautetaan luottamusta talouteen.

Mutta pelkkä talousymmärrys ei riitä. Pitää olla myös herkkyys ja sydämen sivistys ymmärtää, miten Suomen talous käännetään siten, että heikoimmista pidetään huolta ja jokainen saa reilun mahdollisuuden.

Mikael Pentikäinen

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja.

Liisa Hyssälä: Kela tukemaan omaishoitajia

Liisa HyssäläSuomessa omaishoito kattaa suuren osan ikäihmisten hoivasta ja sen avulla saavutetaan vuosittain miljardisäästöt palvelumenoissa. Silti Suomi ei yllä kovin korkealle EU-maiden vertailussa, kun arvioidaan omaishoitajille työstä maksettua palkkiota.

Yli 300 000 suomalaista auttaa läheistään selviytymään arjesta kotona. Heistä 60 000 tekee raskasta ja  vaativaa omaishoitotyötä. He hoitavat kotona tavallisesti ympärivuorokauden apua tarvitsevaa läheistään.  Joka kolmas heistä ei saa kunnalta omaishoidon tukea, vaikka olisi siihen oikeutettu. Kuntien vaihtelevat omaishoidon tuen käytännöt ovat johtaneet omaishoitajien epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Omaishoitajien tukeminen olisi taloudellisesti järkevää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että omaishoidolla saavutetaan vuosittain miljardisäästöt palvelumenoissa. Pelkästään ikääntyneiden pitkäaikaishoidon menot olisivat kaksinkertaiset ilman omaisten apua. Omaishoidon vaihtoehtona on usein palveluasuminen tai laitoshoito. Niiden menot ovat paljon maksettua omaishoidon tukea suuremmat.

Säästöistä huolimatta monessa kunnassa on leikattu omaishoidon tuen määrärahoja. Moni päätyykin hoitamaan omaistaan ilman omaishoidon tukea, vaikka olisi tukeen oikeutettu. Tilanne on hoitajan kannalta vaikea ja huolena on hoitajan uupuminen. Tuen piirissä oleva hoitaja voi saada jaksamista tukevia palveluja esimerkiksi terveystarkastuksia tai kotiin annettavia palveluja. Epävirallinen omaishoitaja jää yksin, ilman tarvitsemaansa tukea.

Väestön vanhetessa ja hoitoa tarvitsevien määrän noustessa omaishoitolakia on uudistettava. Tulevaisuudessa tarvitaan Kelan ja kuntien yhteistyötä omaishoidon tukemisessa. Jos omaishoidon hoitopalkkion maksaminen siirretään Kelaan, tukeen oikeutetut saavat tuen samoin kriteerein koko maassa. Kuntien tehtävänä olisi tukea omaishoitajan jaksamista. Kaikilla hoitajilla tulisi olla oikeus vapaapäiviin. Tukipalveluja tulisi kehittää vastaamaan tuleviin tarpeisiin. Nykyisin ihmisten elämäntavat ja tarpeet ovat muuttuneet ja omaishoitajatkin tarvitsisivat aikaisempaa joustavampia tukipalveluja. Hoitajilla tulisi olla asuinkunnassaan oma vastuutyöntekijä, jonka tehtävänä olisi seurata hoitajan jaksamista ja palvelutarpeiden muuttumista. Hänen voisi olla yhteydessä myös äkillisissä muutostilanteissa, jotka vaativat nopeaa reagointia, esimerkiksi hoitajan sairastuttua.

Omaishoidon taloudellinen merkitys hoidon menoihin on niin suuri, että siihen pitäisi panostaa nykyistä enemmän. Suomessa omaisten auttamishalu on tutkimuksen mukaan EU-maiden huipputasoa. Silti omaishoidon tukijärjestelmämme on jatkuvien määrärahaleikkausten kohteena ja omaishoitajat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Sote-järjestelmää uudistettaessa pitää pyrkiä varmistamaan, että omaiset jatkossakin ovat halukkaita ryhtymään hoitajiksi. Kela on valmis järjestämään hoitopalkkioiden maksamisen yhtäläisin perustein koko maassa.

Liisa Hyssälä

Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä on koulutukseltaan hammaslääketieteen tohtori ja valtiotieteen maisteri. Hyssälä on toiminut Kelan pääjohtajana vuodesta 2010. Ennen tätä hän on toiminut muun muassa Kelan johtajana, sosiaali- ja terveysministerinä (2007–2010), ministerinä työterveysministeriössä (2007), peruspalveluministerinä (2003–2007) sekä kansanedustajana (1995–2010). Ennen politiikkaan siirtymistään Hyssälä toimi kansanterveystieteen opettajana ja tutkijana vuosina 1989–1995, yksityishammaslääkärinä vuosina 1978–1995, terveyskeskushammaslääkärinä 1985–1986 ja sosiaalihoitajana 1971–1974.

Henry Ahlavuo: Työ on tekemisen arvoista, kun kokeiluille annetaan tilaa

 Henry AhlavuoTyöelämässä on jo totuttu puhumaan siitä, kuinka henkilöstö kokee esimiestensä ja yrityksen arvomaailman erityisen tärkeinä. Työnhakijan näkökulmasta pomolla voi olla suurempi merkitys arvostuksen luomisessa kuin itse firmalla. Näitä ratkaisevia arvoja on tuskin koskaan luettu vuosikertomuksista – ne paistavat tekemisestä ja ovat jokaiselle vastaanottajalle henkilökohtaisia. Arvoja punnitaan tosielämässä myös työn muutosta ja epävarmuutta vasten, joka pakottaa jokaisen miettimään omia tavoitteita elämässä koulutuksesta uravalintoihin.

Harvalla meistä on mahdollisuutta valita työnantajaa rivistä. Yrittäjäksi ryhtyminen antaisi yksilölle vapauksia, mutta vaatii ponnisteluja paperityössä ja vielä enemmän uhrauksia kuin palkatuksi tuleminen. Mutta miksemme ottaisi oppia edelläkävijöitä? Omat vahvistuvat asenteemme, vastuun ottaminen ja uskominen omaan työhön voivat hyvin olla syitä paitsi kuplivaan startup-buumiin ja nouseviin aloihin, myös perinteisten yritysten uudistuviin toimintamalleihin ja päivittäiseen työntekoon, jopa siihen miten oma esimies tulevaisuudessa kohtelee. Jo puhutaan, kuinka suuryrityksiinkin imetään ”startup-henkeä” uudistamaan pölyttyneitä rakenteita.

Olen saanut Vallilassa tehdä monia asioita itsenäisesti alusta saakka, ilman kellokortteja tai raportteja. Kuitenkin jokaiseen työpäivän valintaan liittyy odotusarvo ja tunneside, joka ohjaa päätöksiä päivien edetessä. On hienoa onnistua työssä, johon on saanut vaikuttaa itse ja surkeaa epäonnistua idealla jonka puolesta on puhunut, myöskin ihan itse. Luonnostaan ihminen haluaa pelata valintansa voitoksi, oppien virheistä tekemisen kautta.

Olen huomannut etteivät ainoastaan omat arvoni ole muuttuneet vuosien saatossa, vaan myös työnantajan, sillä joka päivä opimme jotain eilisestä, puolin ja toisin. Johtajuuden suurin haaste on saada ihmiset kulkemaan samansuuntaisesti, sillä jokainen voi valita myös toisin. Tämä on mahdollista vain jos jengi bussissa on mukana sekä tunteella että järjellä, ja uskoo työhönsä; voisi sanoa, että tuntee siitä jopa omistajuutta.

Omistajuuden tunne ei ole sen enempää kuin työn arvostamista ja sen kokemista omakseen. Sen synnyttää tekemisen ilo, mutta kestäväksi sen tekee palkitsevuus. Jos työntekijälle ja sen antajalle syntyy projektin päätteeksi voittajafiilis, on työsuhde tuottoisalla pohjalla. Työnantajan on näin ollen täytynyt kokea vastuuta työntekijöistään ja päinvastoin. Sitä suhdetta on Vallilassa ollut luomassa avoin kokeilemisen kulttuuri, jossa annamme tilaa ideoille ja hyödynnämme niistä ne, joihin uskomme. Muutosta ei näin tarvitse ajaa vastahakoisiin työntekijöihin vaan he ajavat sitä itse kehittäen samalla osaamistaan. Tästä kulttuurista uskoisin olevan hyötyä kaikissa yrityksissä, joiden omistajuus kasvollista, mutta myös suuremmassa mittakaavassa, jossa työnantaja on Suomi ja tekijänä sen kansalaiset.

Henry Ahlavuo
Brand manager, Vallila Interior

Pirjo Koivukangas: Tieteen merkitys yhteiskunnassa

Pirjo KoivukangasTieteen ja tutkimuksen tekemisen paikkojen, yliopistojen, korkeakoulujen ja tiedeinstituutioiden tulisi osoittautua helposti lähestyttävinä, avoimina ja luontevina osina yhteiskuntaa, ei omana sisäänpäin kääntyneenä saarekkeenaan. Suomalainen tieteellinen tutkimus on korkealaatuista ja osin erittäin arvostettua ja referoitua kansainvälisissä tiedejulkaisuissa.

Suomalaisia tutkijoita tulisi entistä enemmän kannustaa lähtemään niihin tiedeyhteisöihin maailmassa, joissa heidän alansa tiede on edistyksellisintä. Tutkijavaihto poikii yleensä aina osaamista Suomeen: tutkija palaa takaisin ja alkaa johtaa uusia tiedepolkuja ja opetusta. Jotta osaaminen kanavoituisi luontevasti yhteiskunnan kehityksen tueksi, ei tutkimustietoa tule pantata, vaan antaa se opiskelijoille, jotta tutkintojen tekemisestä tulisi innostavaa.

Tiede palvelee yhteiskuntaa. Voimme ajatella, että lähes kaikki, mitä meillä on, on aluksi syntynyt tieteellisestä ideasta. Olemme saaneet huomaamattamme elämyksiä, kuten valot, teknologian, kulttuurin ja suuren joukon hyödykkeitä. Olemme saaneet ajatuksiimme ja arvoihimme ulottuvuuksia. Olemme saaneet ihmisyyden kirjon. Näiden kaikkien alkuviritelmä on ollut tieteellisen tiedon läpivalaisemaa.

Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on tärkein tiedekulttuurinen tavoite. Vaikutusten arviointi tulisi olla ensisijaisesti tiedeyliopistojen oman kehittämisen ohjeistusta. Arviointi on tosin laskeutunut yliopistojen rahoituksen saatavuuteen, jolloin tutkintojen määristä on tullut taloudellinen asia. Tutkinnot nostavat kansallista inhimillistä pääomaamme, mutta mahdollista on myös tieteen arvostuksen lasku.

Oleellista on, että tutkimus on liimattuna yhteiskuntaamme. Suurin ongelma on ollut tiedon tasojen kohtaamattomuus, niin kutsuttu asymmetrinen informaatio. Kohtaamisen edistämiseksi tarvitsemme dialogia ja rakentavaa debattia. Tarvitsemme myös selkeitä kanavia tieteellisen tiedon kulkeutumiseksi osaksi yhteiskunnan toimintaa: lienee aika luoda rekisteri yhteiskunnan käyttöön muun muassa yliopistoissa syntyneistä patenteista, lisensseistä ja yliopistojen vireydestä nostaa yrittäjyyttä. Esimerkiksi Kiinassa on tänä vuonna tarkoitus lisätä massiivisesti patenttien määriä. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että patenteilla on suuri taloudellinen vaikutus ulkomaankauppaan ja näin kauppataseeseemme. Immateriaalioikeuksien sopimuskäytäntö on siten tehtävä kristallin kirkkaaksi.

Tiede saa useimmiten alkuimpulssinsa Schumpeterin oivalluksesta, joka tuntuu itsestään selvältä. Hänen mukaansa  innovaatio, uusi asia, syntyy siellä missä ihminen haluaa tehdä asioitaan paremmin. Hän kutsuu innovaattoria ”häiriköksi”, koska innovaattori haastaa totutut tavat. Tiede synnyttää työvälineitä elämän helpottamiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Tieteen, elämän ja yhteiskunnan yhteys on luja kulttuurisidonnainen menestystarina, ja sellaisena se tulisi myös säilyttää.

Pirjo Koivukangas

Pirjo Koivukangas, KTT, Terveystaloustieteen dosentti.

Kristiina Helenius: Kansainvälisyys kertoo hyvinvoinnista

Kristiina Helenius kuva

Blogihaastattelussa Kristiina Helenius

Toimitusjohtaja Kristiina Helenius vetää kansainvälistä bisnesverkosto Amcham Finlandia, jonka missiona on panna Suomi maailman kartalle. Helenius on ennen nykyistä tehtäväänsä viettänyt viisitoista vuotta Keski-Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa tarkastelemassa, mikä on Suomen paikka maailmassa. Hän toivoo, että Suomi on neljän vuoden päästä maa, jonne on tunkua.

Minkälaisena haluaisit nähdä Suomen neljän vuoden päästä?

Uteliaana, fiksuna, terveenä ja luottavaisena. Haluan nähdä Suomen, joka on luontevasti moniarvoinen ja saumattomasti sidoksissa ympäröivään maailmaan.

Kansainvälisyys on tarkka mittari kansakunnan tilasta – siitä voi päätellä yllättävän paljon. Tämä koskee kaikkea ihmisten hyvinvoinnista talouden dynamiikkaan.

Millä reseptillä Suomi lähtee nousuun?

Tunnistamalla ja hyödyntämällä ne mahdollisuudet, jotka meillä on.

Tällä hetkellä suorastaan sabotoimme itseämme. Suomesta esimerkiksi lähtee joka kuukausi ulkomaisia investoijia, jotka ovat täysin kypsyneitä siihen, miten asioita täällä hoidetaan – tai ei hoideta. Se on rahan ja maineen heittämistä Kankkulan kaivoon.

Suomella on kaikki tarvittavat ainekset pitää kansalaisistaan erinomaista huolta ja olla johtotähti maailmalla. Nousu lähtee siitä, että palikat pannaan järjestykseen. Koko ajan pitää tietysti painaa töitä.

Mitä odotat poliittisilta päättäjiltä?

Sitä, että he ottavat lusikan kauniiseen käteensä ja tekevät päätöksiä, jotka mahdollistavat kehityksen. Politiikkojen pitää ymmärtää iso kuva ja se, mikä vaikuttaa mihinkin. Oleelliset asiat pitää erottaa epäoleellisista.

Odotan, että he kuuntelevat. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Maailmalla on valtava määrä malleja, joista yhdistelemällä Suomeen saadaan meille sopiva vaihtoehto asiaan kuin asiaan.

Odotan myös sitä, että he luovat omalla esimerkillään yhteiskuntaan välittämisen ilmapiirin. Vahvoilla on varaa sietää pienuutta, heikkoutta ja erilaisuutta.

Tässä tilanteessa meitä edustamaan kelpaavat vain taitavat, työtä pelkäämättömät ja pyyteettömästi yhteistä hyvää palvelevat johtajat, jotka ymmärtävät, mihin maailma on menossa.

Mitä itse teet sen eteen, että Suomi voi neljän vuoden päästä paremmin kuin nyt?

Minun kutsumukselleni ei ole hyvää suomalaista sanaa, mutta englanniksi se on aftercare. Pidämme Amchamin jäsenyritysten ja kumppaneiden kanssa yhdessä huolta ulkomaisista investoijista, Suomessa asuvista ulkomaalaisista ja maailmalle lähtevistä yrittäjistä.

Onnistumisen näkee, jos ulkomaiset yritykset viihtyvät, työllistävät ja kehuvat Suomea kaikkialla. Sama koskee ulkomaisia työntekijöitä.

He kytkevät meidät kehitykseen ja tuovat meille hyvinvointia. He ovat tietysti Suomelle myös parhaita mahdollisia markkinamiehiä, koska heillä ei ole oma lehmä ojassa.

Mitä politiikka voisi tehdä naisten eteen?

Voimaannuttaa. Politiikan avulla pitää varmistaa naisten osaaminen ja osallistuminen.

Heidi Gutekunst: Kun työ muuttuu, johtajuudenkin on muututtava

Heidi GutekunstKurja tosiasia on, että vain 57 % työtekijöistä Euroopassa on sitoutuneita työhönsä.* Vain 57 %! Organisaatioiden näkökulmasta suuri potentiaalia jää hyödyntämättä, kun taas työtekijöille se tarkoittaa heikompaa elämänlaatua. Mistä tämä johtuu?

Työn sisältö on muuttunut. Ympäristö on muuttunut. Maailma on läpinäkyvämpi, epäkohdat nousevat pintaan. Elämme yhä kiihtyvämmässä muutoksessa. Mutta tietyt asiat eivät ole muuttuneet. Rakenteet, joita harva enää pitää onnistuneena, eivät juurikaan ole muuttuneet. Johtaminen ei (juurikaan) ole muuttunut.

Vallitseva, siiloutunut ja tiukasti mukavuusalueella pysyvä ajattelutapa, varsinkin johtajilla, ei tule viemään Suomea eteenpäin. Muutoksen johtaminen on vaikeaa. Transformaation (muodon muutos) johtaminen vielä vaikeampaa. Transformaation johtamisessa luodaan uutta, esimerkiksi toimintamalleja tai liiketoimintoja. Suomi tarvitsee lisää johtajia, jotka kykenevät tähän.

Harvardin professori Bill Torbert ja useat muut ovat tutkineet, minkälaisia johtajia tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Tarvitsemme johtajia, joilla on uskallusta toimia mukavuusalueensa ulkopuolella. Tarvitsemme avarakatseisuutta visiointiin ja kapasiteettia järkeistää kompleksit kokonaisuudet. Johtajia, jotka kykenevät rakentamaan yhteistyökuvioita ja rakentavasti ratkaisemaan konflikteja. Ihmisiä, jotka eheästi navigoivat niin tulevaisuuden näkymissä kuin nykyhetkessä, jolloin kuilua toivotun toiminnan ja todellisen toiminnan välillä kyetään pienentämään. Ei liene yllätys, että työntekijöiden sitoutuminen sellaisessa johtamiskulttuurissa on merkittävästi keskiarvoa korkeampi.

Omaa ajattelutapaa voi kehittää ja kapasiteettia voi laajentaa. Tällaista kehitystä kutsutaan vertikaaliseksi kehittämiseksi, mikä eroaa aikalailla perinteisestä johtamiskehittämisestä. Vertikaalista kehittämistä pidetään eräänä tärkeimpänä tulevaisuuden johtamistrendinä.**

Aiemmassa työssäni mainostoimiston toimitusjohtajana innostuin vertikaalisesta kehittämisestä. Sain kokea miten johtaminen vaikuttaa niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä työntekijöiden sitoutumiseen, työpanostukseen ja yksilön hyvinvointiin. Havahduin siihen, miten paljon tuhoavaa ja pelosta lähtöisin olevaa johtamista on kaikilla tasoilla. Niin Suomessa kuin koko maailmassa olemme pisteessä, jossa joko pystyään tiukasti mukavuusalueella, jarrutellaan muutosta ja kätketään epäkohdat, tai vaihtoehtoisesti kohdataan tosiasiat, katsotaan asioita laajemmin kuin pelkästään omien etujen kautta ja aletaan toimia. Ei liene tarpeen alleviivata, kummalla keinolla kehitystä tapahtuu ja kummalla ei.

En usko paremman, rohkean johtamisen olevan ainoa tärkeä asia, mutta uskon vahvasti sen olevan yksi tärkeimmistä elementeistä siihen, kuinka Suomen kurssi saadaan oikeaan suuntaan. Jo pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa organisaatioihin, yksittäisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Sillä on minulle merkitystä ja siksi itse ryhdyin yrittäjäksi.

Heidi Gutekunst

Uusmedia- ja mainosalan johtotehtävissä toiminut Heidi Gutekunst (KTM) perusti vuonna 2014 yhteiskunnallisen yrityksen, Amara Collaborationin yhdessä kolmen ulkomaalaisen, professori Bill Torbertin (USA), senior coach Jane Allenin (Englanti) ja coach Irena Pranskeviciuten (Liettua) kanssa joulukuussa 2014. Heidän tavoitteenaan on maailmanlaajuisesti tuplata sellaisten johtajien määrä, joilla on kapasiteettia menestyksekkäästi johtaa transformaatiota.

* AON Hewitt, 2014 Trends in Globlal Employee Engagement
**Center for Creative Leadership, Future Trends in Leadership Development, Nick Petrie, 2014

Sanna Rauhansalo: Yksinyrittäjät, mikroyritykset, pk-yritykset vai suuret yritykset?

rauhansalo-sannaPk-yrityksillä on vaalien alla paljon ystäviä. Pienten ja keskisuurten yritysten asiat ovat ottaneet omakseen lähes kaikki. Hyvä niin, sillä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on parhaat edellytykset kansainvälistyä, kasvaa ja työllistää. Ja kun yhteiskuntamme kannattelijoita löytyy jatkossa enemmän ja monilla eri toimialoilla, ei rakennemuutos runtele meitä yhtä kaltoin kuin nyt on kohdellut.

Valopilkuiksi ja itsetuntomme pönkittäjiksi ovat löytäneet menestyneet startupit, peliteollisuus ja terveysteknologia. Erinomainen asia, että näin on. Ne ovat kasvava osa teollisuutta.

Minusta keskustelu lähtee väärille urille, jos asetamme vastakkain teollisuuden ja palvelut, josta valita kumpaan panostamme. Tai jos haluamme luoda ristivetoa yksinyrittäjien, mikroyritysten, pk-yritysten ja suurten yritysten välille, olkoon ne sitten kotimaisia yrityksiä tai kansainvälisessä omistuksessa olevia yrityksiä. Jotta Suomen tulevaisuus olisi yhtä menestyksekäs, kuin se on ollut, mahtuu Suomeen niin vanhaa kuin uuttakin teollisuutta, startuppeja ja isoja yrityksiä sekä laaja kirjo toimialoja. Kansainvälinen kilpailu sitten ratkaisee, ketkä ja mitkä menestyvät.

Usein on myös niin, että isot yritykset synnyttävät ympärilleen pk-yrityksiä. Startupit päätyvät osaksi isoa yritystä. Yritysten toimiva ekosysteemi synnyttää uutta, ruokkii toinen toistaan ja työntää eteenpäin.

Toivottavasti seuraavalla hallituksella ja eduskunnalla on valmius ja ymmärrys tukea kaikenlaista yrittäjyyttä. Annamme mahdollisuuden kokeiluille ja onnistumisille sekä tuemme epäonnistuneita. Toisin sanoen tuetaan uutta ja edesautetaan uudistumista!

Sanna Rauhansalo
johtaja
Teknologiateollisuus

Esko Aho: SUOMI KUNTOON

Esko AhoKaikki hyvä johtaminen – niin yksityinen kuin julkinenkin – vaatii neljä elementtiä: tarkan arvion toimintaympäristöstä, suunnan valinnan, ripeät päätökset sekä tehokkaan toteutuksen. Suomalainen yhteiskunta on ajautunut vakaviin ongelmiin siksi, että etenkin yhteiskunnan puolella on yhtä aikaa ongelmia kaikissa neljässä.

Olemme arvioineet väärin oman tilanteemme. Suomi ei ole kehnojen kansainvälisten taloussuhdanteiden ajopuu. Merkittävä osa ongelmista johtuu omista rakenteellisista heikkouksistamme. Liian nopeasti kohonnut kustannustaso, tuottavuuden heikko kehitys sekä osaamisen puutteet ovat jo pitkään nakertaneet hyvinvointimme perustaa.

Seuraava vaalikausi muodostuu tulevaisuuden kannalta kohtalokkaaksi. Parempien suhdanteiden odottelun eväät on nyt syöty. On aika käydä toden teolla käsiksi rakenneongelmiin.

Tärkeintä on valita oikea suunta, strategia, jonka pohjalta kaikki yksittäiset ratkaisut tehdään. Seuraavassa muutamia ajatuksia siitä, mitä nämä kansakunnan perusvalinnat voisivat olla.

Suurin tulevaisuuden haasteemme on teknologinen. Meillä ei ole varsinkaan yhteiskunnan puolella ymmärretty, miten valtavan murroksen digitalisaatio synnyttää. Edessä on maan teollistamiseen verrattavissa oleva haaste. Olisi hyvä palauttaa mieliin millaisen syvän rakennemuutoksen se sai etenkin 1960-luvulla aikaan.

Digitalisaatio on Suomelle se suuri mahdollisuus, jolla voimme korvata monia viime vuosina menettämiämme suhteellisia kilpailuetuja. Väestömme on hyvin koulutettu. Teknologisen osaamisen perusta on kohtuullisen hyvä. Pieni ja hyvin toimiva yhteiskunta antaa niin ikään edun.

Toistaiseksi mahdollisuudet ovat jääneet suurelta osin käyttämättä. Olemme edistyneet sekä yrityksissä että julkisella puolella digitaaliratkaisujen kehittämisessä että hyödyntämisessä tuskastuttavan hitaasti.

Valtion hitauden suurin syy on johtamisessa. Teknologian tehokas soveltaminen vaatii selkeää omistajuutta ja hallinnon siilojen rikkomista. On myös turha odottaa, että kaikki muutokset syntyisivät riskittömästi ja sopuisasti. Vanhoja rakenteita täytyy uskaltaa purkaa, toimintatapoja uudistaa ja virheiden riski täyttyy hyväksyä.

Digitaaliteknologia auttaa ratkaisevasti myös toisen strategisen tavoitteen saavuttamisessa. Julkisen sektorin tuottavuus täytyy saada nousuun. Verojärjestelmämme uudistukset viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana todistavat, että julkisia palveluja voi kehittää ja niiden laatua parantaa ja samaan aikaan jopa vähentää rahan ja ihmistyön käyttöä.

Tuottavuuden nosto ei lähde leikkauksista vaan toimintatapojen uudistamisesta ja niiden vaatimien teknologisten ratkaisujen tehokkaasta toteuttamisesta. Jälleen tullaan samaan haasteeseen: hyvään johtamiseen.

Kolmas strateginen tehtävä on huolehtiminen teollisesta perustastamme. Suomi ei voi pysyä hyvinvointiyhteiskuntana ilman vahvaa teollista rakennetta. Sen säilyttäminen vaatii järjestelmällistä panostamista koulutukseen ja osaamiseen, infrastruktuuriin ja logistiikkaan tai kustannuskilpailukykyyn. Meillä on viime vuosina ollut tapana herätä puolustamaan sulkemisuhan alla olevia tehtaita tai hiipuvia teollisuudenaloja. Jatkossa painopiste pitää siirtää tulevaisuuden vaatimuksiin.

Neljäs haaste on yksityisen ja julkisen yhteistyön parantaminen. Siihen tarvitaan asennemuutosta aidan molemmin puolin.

Globalisaatio sai monet elinkeinoelämän puolella kuvittelemaan, että valtio ja sen suorituskyky eivät enää ole niin tärkeitä. Teknologinen kehitys ajaa toiseen suuntaan. Hyvin hoidettu, nopeisiin päätöksiin kykenevä ja luotettava yhteiskunta on yritykselle suunnattoman suuri kilpailuetu. Toisaalta monilla aloilla valtion rooli teknologisten alustojen tai osaamisen tuottajana on kriittinen.

Mutta kenties vielä kriittisempää on julkisen puolen asenteiden muuttuminen. Palvelujen laadun parantaminen, niiden tehokas tuottaminen ja teknologian laaja hyödyntäminen edellyttävät, että yhteiskunta pystyy valjastamaan palvelukseensa yksityisen sektorin parhaat resurssit ja osaamisen. Yrittäjyys ja siihen liittyvä voiton tavoittelu eivät ole ristiriidassa julkisen hyvän kanssa, kunhan julkinen toimija hallitsee tilaajan ja ostajan roolin. Siinä on valitettavan paljon parantamisen varaa. Ja taas palaamme samaan kriittiseen asiaan: hyvää julkiseen johtamiseen.

Se onkin viides vaatimukseni. Poliittinen päätöksentekojärjestelmä elää valitettavasti yhä menneen vuosisadan rakenteilla ja säännöillä. Ongelmamme ja haasteemme vaatisivat toisenlaista otetta. Onneksi muutokseen ei välttämättä tarvita paljon aikaa. Uusi hallitus voi käydä käsiksi asioihin heti. Uudenlainen hallitusohjelman rakenne ja sisältö, talouspoliittisen ministerivaliokunnan muuntaminen sen sisältämien strategisten tavoitteiden omistajaksi, poliittisten valtiosihteerien järjestelmän romuttaminen sekä sen korvaaminen strategian toteuttamista tukevalla neuvonantoryhmällä voisivat nopeasti toteutettuna radikaalisti parantaa päätöksenteon laatua ja tehoa.

Esko Aho

Anne Berner: Moninaisuus on voimavara ihmisille ja yrityksille

Bio_photo_AnneKansainvälistyneessä maailmassa työvoima, palvelut ja tuotteet liikkuvat maiden ja mantereiden välillä. Suomesta muuttaa osaavia ihmisiä töihin ulkomaille joko määräaikaisesti tai loppuelämäkseen. Yhtä lailla Suomeen muuttaa muualta oman alansa ammattilaisia.

Työvoiman kasvava liikkuvuus ja maailman kasvava globalisoituminen ovat tätä päivää. Tämän kehityksen suuntaan meidän mahdollista vaikuttaa omilla valinnoillamme. Voimme tehdä kansainvälisestä liikkuvuudesta ja eri kulttuureista voimavaran. Voimme hyödyntää ihmisten erilaiset taustat, näkökulmat ja osaamisen niin sosiaalisesti kuin liiketoiminnallisesti. Suomea rakentamaan tarvitaan osaajia sukupuolesta, kulttuurista ja kansalaisuudesta riippumatta.

Kokenut sarjayrittäjä Micke Paqvalén on rakentanut yrityksiä useissa maissa ja työllistänyt ihmisiä kymmenistä eri kansallisuuksista. Hänen viimeisin yrityksensä Kiosked toimii kuudessa maassa ja työllistää 24 kansallisuutta. Hän uskoo, että erityisesti naiset ovat liike-elämälle vielä hyödyntämätön voimavara.

Perheyrityksellemme Vallila Interiorille moninaisuus on ollut valtava voimavara, jonka juuret juontavat omaan perhehistoriaani Sveitsissä. Vuonna 1968 saimme Vallilaan töihin amerikkalaisen Howard Smithin, joka loi perustan Vallilan kuosisuunnittelulle. Tämä perusta on edelleen osa yrityksemme vankkaa identiteettiä.