Liisa Hyssälä: Kela tukemaan omaishoitajia

Liisa HyssäläSuomessa omaishoito kattaa suuren osan ikäihmisten hoivasta ja sen avulla saavutetaan vuosittain miljardisäästöt palvelumenoissa. Silti Suomi ei yllä kovin korkealle EU-maiden vertailussa, kun arvioidaan omaishoitajille työstä maksettua palkkiota.

Yli 300 000 suomalaista auttaa läheistään selviytymään arjesta kotona. Heistä 60 000 tekee raskasta ja  vaativaa omaishoitotyötä. He hoitavat kotona tavallisesti ympärivuorokauden apua tarvitsevaa läheistään.  Joka kolmas heistä ei saa kunnalta omaishoidon tukea, vaikka olisi siihen oikeutettu. Kuntien vaihtelevat omaishoidon tuen käytännöt ovat johtaneet omaishoitajien epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Omaishoitajien tukeminen olisi taloudellisesti järkevää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että omaishoidolla saavutetaan vuosittain miljardisäästöt palvelumenoissa. Pelkästään ikääntyneiden pitkäaikaishoidon menot olisivat kaksinkertaiset ilman omaisten apua. Omaishoidon vaihtoehtona on usein palveluasuminen tai laitoshoito. Niiden menot ovat paljon maksettua omaishoidon tukea suuremmat.

Säästöistä huolimatta monessa kunnassa on leikattu omaishoidon tuen määrärahoja. Moni päätyykin hoitamaan omaistaan ilman omaishoidon tukea, vaikka olisi tukeen oikeutettu. Tilanne on hoitajan kannalta vaikea ja huolena on hoitajan uupuminen. Tuen piirissä oleva hoitaja voi saada jaksamista tukevia palveluja esimerkiksi terveystarkastuksia tai kotiin annettavia palveluja. Epävirallinen omaishoitaja jää yksin, ilman tarvitsemaansa tukea.

Väestön vanhetessa ja hoitoa tarvitsevien määrän noustessa omaishoitolakia on uudistettava. Tulevaisuudessa tarvitaan Kelan ja kuntien yhteistyötä omaishoidon tukemisessa. Jos omaishoidon hoitopalkkion maksaminen siirretään Kelaan, tukeen oikeutetut saavat tuen samoin kriteerein koko maassa. Kuntien tehtävänä olisi tukea omaishoitajan jaksamista. Kaikilla hoitajilla tulisi olla oikeus vapaapäiviin. Tukipalveluja tulisi kehittää vastaamaan tuleviin tarpeisiin. Nykyisin ihmisten elämäntavat ja tarpeet ovat muuttuneet ja omaishoitajatkin tarvitsisivat aikaisempaa joustavampia tukipalveluja. Hoitajilla tulisi olla asuinkunnassaan oma vastuutyöntekijä, jonka tehtävänä olisi seurata hoitajan jaksamista ja palvelutarpeiden muuttumista. Hänen voisi olla yhteydessä myös äkillisissä muutostilanteissa, jotka vaativat nopeaa reagointia, esimerkiksi hoitajan sairastuttua.

Omaishoidon taloudellinen merkitys hoidon menoihin on niin suuri, että siihen pitäisi panostaa nykyistä enemmän. Suomessa omaisten auttamishalu on tutkimuksen mukaan EU-maiden huipputasoa. Silti omaishoidon tukijärjestelmämme on jatkuvien määrärahaleikkausten kohteena ja omaishoitajat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Sote-järjestelmää uudistettaessa pitää pyrkiä varmistamaan, että omaiset jatkossakin ovat halukkaita ryhtymään hoitajiksi. Kela on valmis järjestämään hoitopalkkioiden maksamisen yhtäläisin perustein koko maassa.

Liisa Hyssälä

Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä on koulutukseltaan hammaslääketieteen tohtori ja valtiotieteen maisteri. Hyssälä on toiminut Kelan pääjohtajana vuodesta 2010. Ennen tätä hän on toiminut muun muassa Kelan johtajana, sosiaali- ja terveysministerinä (2007–2010), ministerinä työterveysministeriössä (2007), peruspalveluministerinä (2003–2007) sekä kansanedustajana (1995–2010). Ennen politiikkaan siirtymistään Hyssälä toimi kansanterveystieteen opettajana ja tutkijana vuosina 1989–1995, yksityishammaslääkärinä vuosina 1978–1995, terveyskeskushammaslääkärinä 1985–1986 ja sosiaalihoitajana 1971–1974.

Henry Ahlavuo: Työ on tekemisen arvoista, kun kokeiluille annetaan tilaa

 Henry AhlavuoTyöelämässä on jo totuttu puhumaan siitä, kuinka henkilöstö kokee esimiestensä ja yrityksen arvomaailman erityisen tärkeinä. Työnhakijan näkökulmasta pomolla voi olla suurempi merkitys arvostuksen luomisessa kuin itse firmalla. Näitä ratkaisevia arvoja on tuskin koskaan luettu vuosikertomuksista – ne paistavat tekemisestä ja ovat jokaiselle vastaanottajalle henkilökohtaisia. Arvoja punnitaan tosielämässä myös työn muutosta ja epävarmuutta vasten, joka pakottaa jokaisen miettimään omia tavoitteita elämässä koulutuksesta uravalintoihin.

Harvalla meistä on mahdollisuutta valita työnantajaa rivistä. Yrittäjäksi ryhtyminen antaisi yksilölle vapauksia, mutta vaatii ponnisteluja paperityössä ja vielä enemmän uhrauksia kuin palkatuksi tuleminen. Mutta miksemme ottaisi oppia edelläkävijöitä? Omat vahvistuvat asenteemme, vastuun ottaminen ja uskominen omaan työhön voivat hyvin olla syitä paitsi kuplivaan startup-buumiin ja nouseviin aloihin, myös perinteisten yritysten uudistuviin toimintamalleihin ja päivittäiseen työntekoon, jopa siihen miten oma esimies tulevaisuudessa kohtelee. Jo puhutaan, kuinka suuryrityksiinkin imetään ”startup-henkeä” uudistamaan pölyttyneitä rakenteita.

Olen saanut Vallilassa tehdä monia asioita itsenäisesti alusta saakka, ilman kellokortteja tai raportteja. Kuitenkin jokaiseen työpäivän valintaan liittyy odotusarvo ja tunneside, joka ohjaa päätöksiä päivien edetessä. On hienoa onnistua työssä, johon on saanut vaikuttaa itse ja surkeaa epäonnistua idealla jonka puolesta on puhunut, myöskin ihan itse. Luonnostaan ihminen haluaa pelata valintansa voitoksi, oppien virheistä tekemisen kautta.

Olen huomannut etteivät ainoastaan omat arvoni ole muuttuneet vuosien saatossa, vaan myös työnantajan, sillä joka päivä opimme jotain eilisestä, puolin ja toisin. Johtajuuden suurin haaste on saada ihmiset kulkemaan samansuuntaisesti, sillä jokainen voi valita myös toisin. Tämä on mahdollista vain jos jengi bussissa on mukana sekä tunteella että järjellä, ja uskoo työhönsä; voisi sanoa, että tuntee siitä jopa omistajuutta.

Omistajuuden tunne ei ole sen enempää kuin työn arvostamista ja sen kokemista omakseen. Sen synnyttää tekemisen ilo, mutta kestäväksi sen tekee palkitsevuus. Jos työntekijälle ja sen antajalle syntyy projektin päätteeksi voittajafiilis, on työsuhde tuottoisalla pohjalla. Työnantajan on näin ollen täytynyt kokea vastuuta työntekijöistään ja päinvastoin. Sitä suhdetta on Vallilassa ollut luomassa avoin kokeilemisen kulttuuri, jossa annamme tilaa ideoille ja hyödynnämme niistä ne, joihin uskomme. Muutosta ei näin tarvitse ajaa vastahakoisiin työntekijöihin vaan he ajavat sitä itse kehittäen samalla osaamistaan. Tästä kulttuurista uskoisin olevan hyötyä kaikissa yrityksissä, joiden omistajuus kasvollista, mutta myös suuremmassa mittakaavassa, jossa työnantaja on Suomi ja tekijänä sen kansalaiset.

Henry Ahlavuo
Brand manager, Vallila Interior

Pirjo Koivukangas: Tieteen merkitys yhteiskunnassa

Pirjo KoivukangasTieteen ja tutkimuksen tekemisen paikkojen, yliopistojen, korkeakoulujen ja tiedeinstituutioiden tulisi osoittautua helposti lähestyttävinä, avoimina ja luontevina osina yhteiskuntaa, ei omana sisäänpäin kääntyneenä saarekkeenaan. Suomalainen tieteellinen tutkimus on korkealaatuista ja osin erittäin arvostettua ja referoitua kansainvälisissä tiedejulkaisuissa.

Suomalaisia tutkijoita tulisi entistä enemmän kannustaa lähtemään niihin tiedeyhteisöihin maailmassa, joissa heidän alansa tiede on edistyksellisintä. Tutkijavaihto poikii yleensä aina osaamista Suomeen: tutkija palaa takaisin ja alkaa johtaa uusia tiedepolkuja ja opetusta. Jotta osaaminen kanavoituisi luontevasti yhteiskunnan kehityksen tueksi, ei tutkimustietoa tule pantata, vaan antaa se opiskelijoille, jotta tutkintojen tekemisestä tulisi innostavaa.

Tiede palvelee yhteiskuntaa. Voimme ajatella, että lähes kaikki, mitä meillä on, on aluksi syntynyt tieteellisestä ideasta. Olemme saaneet huomaamattamme elämyksiä, kuten valot, teknologian, kulttuurin ja suuren joukon hyödykkeitä. Olemme saaneet ajatuksiimme ja arvoihimme ulottuvuuksia. Olemme saaneet ihmisyyden kirjon. Näiden kaikkien alkuviritelmä on ollut tieteellisen tiedon läpivalaisemaa.

Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on tärkein tiedekulttuurinen tavoite. Vaikutusten arviointi tulisi olla ensisijaisesti tiedeyliopistojen oman kehittämisen ohjeistusta. Arviointi on tosin laskeutunut yliopistojen rahoituksen saatavuuteen, jolloin tutkintojen määristä on tullut taloudellinen asia. Tutkinnot nostavat kansallista inhimillistä pääomaamme, mutta mahdollista on myös tieteen arvostuksen lasku.

Oleellista on, että tutkimus on liimattuna yhteiskuntaamme. Suurin ongelma on ollut tiedon tasojen kohtaamattomuus, niin kutsuttu asymmetrinen informaatio. Kohtaamisen edistämiseksi tarvitsemme dialogia ja rakentavaa debattia. Tarvitsemme myös selkeitä kanavia tieteellisen tiedon kulkeutumiseksi osaksi yhteiskunnan toimintaa: lienee aika luoda rekisteri yhteiskunnan käyttöön muun muassa yliopistoissa syntyneistä patenteista, lisensseistä ja yliopistojen vireydestä nostaa yrittäjyyttä. Esimerkiksi Kiinassa on tänä vuonna tarkoitus lisätä massiivisesti patenttien määriä. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että patenteilla on suuri taloudellinen vaikutus ulkomaankauppaan ja näin kauppataseeseemme. Immateriaalioikeuksien sopimuskäytäntö on siten tehtävä kristallin kirkkaaksi.

Tiede saa useimmiten alkuimpulssinsa Schumpeterin oivalluksesta, joka tuntuu itsestään selvältä. Hänen mukaansa  innovaatio, uusi asia, syntyy siellä missä ihminen haluaa tehdä asioitaan paremmin. Hän kutsuu innovaattoria ”häiriköksi”, koska innovaattori haastaa totutut tavat. Tiede synnyttää työvälineitä elämän helpottamiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Tieteen, elämän ja yhteiskunnan yhteys on luja kulttuurisidonnainen menestystarina, ja sellaisena se tulisi myös säilyttää.

Pirjo Koivukangas

Pirjo Koivukangas, KTT, Terveystaloustieteen dosentti.

Kristiina Helenius: Kansainvälisyys kertoo hyvinvoinnista

Kristiina Helenius kuva

Blogihaastattelussa Kristiina Helenius

Toimitusjohtaja Kristiina Helenius vetää kansainvälistä bisnesverkosto Amcham Finlandia, jonka missiona on panna Suomi maailman kartalle. Helenius on ennen nykyistä tehtäväänsä viettänyt viisitoista vuotta Keski-Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa tarkastelemassa, mikä on Suomen paikka maailmassa. Hän toivoo, että Suomi on neljän vuoden päästä maa, jonne on tunkua.

Minkälaisena haluaisit nähdä Suomen neljän vuoden päästä?

Uteliaana, fiksuna, terveenä ja luottavaisena. Haluan nähdä Suomen, joka on luontevasti moniarvoinen ja saumattomasti sidoksissa ympäröivään maailmaan.

Kansainvälisyys on tarkka mittari kansakunnan tilasta – siitä voi päätellä yllättävän paljon. Tämä koskee kaikkea ihmisten hyvinvoinnista talouden dynamiikkaan.

Millä reseptillä Suomi lähtee nousuun?

Tunnistamalla ja hyödyntämällä ne mahdollisuudet, jotka meillä on.

Tällä hetkellä suorastaan sabotoimme itseämme. Suomesta esimerkiksi lähtee joka kuukausi ulkomaisia investoijia, jotka ovat täysin kypsyneitä siihen, miten asioita täällä hoidetaan – tai ei hoideta. Se on rahan ja maineen heittämistä Kankkulan kaivoon.

Suomella on kaikki tarvittavat ainekset pitää kansalaisistaan erinomaista huolta ja olla johtotähti maailmalla. Nousu lähtee siitä, että palikat pannaan järjestykseen. Koko ajan pitää tietysti painaa töitä.

Mitä odotat poliittisilta päättäjiltä?

Sitä, että he ottavat lusikan kauniiseen käteensä ja tekevät päätöksiä, jotka mahdollistavat kehityksen. Politiikkojen pitää ymmärtää iso kuva ja se, mikä vaikuttaa mihinkin. Oleelliset asiat pitää erottaa epäoleellisista.

Odotan, että he kuuntelevat. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Maailmalla on valtava määrä malleja, joista yhdistelemällä Suomeen saadaan meille sopiva vaihtoehto asiaan kuin asiaan.

Odotan myös sitä, että he luovat omalla esimerkillään yhteiskuntaan välittämisen ilmapiirin. Vahvoilla on varaa sietää pienuutta, heikkoutta ja erilaisuutta.

Tässä tilanteessa meitä edustamaan kelpaavat vain taitavat, työtä pelkäämättömät ja pyyteettömästi yhteistä hyvää palvelevat johtajat, jotka ymmärtävät, mihin maailma on menossa.

Mitä itse teet sen eteen, että Suomi voi neljän vuoden päästä paremmin kuin nyt?

Minun kutsumukselleni ei ole hyvää suomalaista sanaa, mutta englanniksi se on aftercare. Pidämme Amchamin jäsenyritysten ja kumppaneiden kanssa yhdessä huolta ulkomaisista investoijista, Suomessa asuvista ulkomaalaisista ja maailmalle lähtevistä yrittäjistä.

Onnistumisen näkee, jos ulkomaiset yritykset viihtyvät, työllistävät ja kehuvat Suomea kaikkialla. Sama koskee ulkomaisia työntekijöitä.

He kytkevät meidät kehitykseen ja tuovat meille hyvinvointia. He ovat tietysti Suomelle myös parhaita mahdollisia markkinamiehiä, koska heillä ei ole oma lehmä ojassa.

Mitä politiikka voisi tehdä naisten eteen?

Voimaannuttaa. Politiikan avulla pitää varmistaa naisten osaaminen ja osallistuminen.

Heidi Gutekunst: Kun työ muuttuu, johtajuudenkin on muututtava

Heidi GutekunstKurja tosiasia on, että vain 57 % työtekijöistä Euroopassa on sitoutuneita työhönsä.* Vain 57 %! Organisaatioiden näkökulmasta suuri potentiaalia jää hyödyntämättä, kun taas työtekijöille se tarkoittaa heikompaa elämänlaatua. Mistä tämä johtuu?

Työn sisältö on muuttunut. Ympäristö on muuttunut. Maailma on läpinäkyvämpi, epäkohdat nousevat pintaan. Elämme yhä kiihtyvämmässä muutoksessa. Mutta tietyt asiat eivät ole muuttuneet. Rakenteet, joita harva enää pitää onnistuneena, eivät juurikaan ole muuttuneet. Johtaminen ei (juurikaan) ole muuttunut.

Vallitseva, siiloutunut ja tiukasti mukavuusalueella pysyvä ajattelutapa, varsinkin johtajilla, ei tule viemään Suomea eteenpäin. Muutoksen johtaminen on vaikeaa. Transformaation (muodon muutos) johtaminen vielä vaikeampaa. Transformaation johtamisessa luodaan uutta, esimerkiksi toimintamalleja tai liiketoimintoja. Suomi tarvitsee lisää johtajia, jotka kykenevät tähän.

Harvardin professori Bill Torbert ja useat muut ovat tutkineet, minkälaisia johtajia tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Tarvitsemme johtajia, joilla on uskallusta toimia mukavuusalueensa ulkopuolella. Tarvitsemme avarakatseisuutta visiointiin ja kapasiteettia järkeistää kompleksit kokonaisuudet. Johtajia, jotka kykenevät rakentamaan yhteistyökuvioita ja rakentavasti ratkaisemaan konflikteja. Ihmisiä, jotka eheästi navigoivat niin tulevaisuuden näkymissä kuin nykyhetkessä, jolloin kuilua toivotun toiminnan ja todellisen toiminnan välillä kyetään pienentämään. Ei liene yllätys, että työntekijöiden sitoutuminen sellaisessa johtamiskulttuurissa on merkittävästi keskiarvoa korkeampi.

Omaa ajattelutapaa voi kehittää ja kapasiteettia voi laajentaa. Tällaista kehitystä kutsutaan vertikaaliseksi kehittämiseksi, mikä eroaa aikalailla perinteisestä johtamiskehittämisestä. Vertikaalista kehittämistä pidetään eräänä tärkeimpänä tulevaisuuden johtamistrendinä.**

Aiemmassa työssäni mainostoimiston toimitusjohtajana innostuin vertikaalisesta kehittämisestä. Sain kokea miten johtaminen vaikuttaa niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä työntekijöiden sitoutumiseen, työpanostukseen ja yksilön hyvinvointiin. Havahduin siihen, miten paljon tuhoavaa ja pelosta lähtöisin olevaa johtamista on kaikilla tasoilla. Niin Suomessa kuin koko maailmassa olemme pisteessä, jossa joko pystyään tiukasti mukavuusalueella, jarrutellaan muutosta ja kätketään epäkohdat, tai vaihtoehtoisesti kohdataan tosiasiat, katsotaan asioita laajemmin kuin pelkästään omien etujen kautta ja aletaan toimia. Ei liene tarpeen alleviivata, kummalla keinolla kehitystä tapahtuu ja kummalla ei.

En usko paremman, rohkean johtamisen olevan ainoa tärkeä asia, mutta uskon vahvasti sen olevan yksi tärkeimmistä elementeistä siihen, kuinka Suomen kurssi saadaan oikeaan suuntaan. Jo pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa organisaatioihin, yksittäisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Sillä on minulle merkitystä ja siksi itse ryhdyin yrittäjäksi.

Heidi Gutekunst

Uusmedia- ja mainosalan johtotehtävissä toiminut Heidi Gutekunst (KTM) perusti vuonna 2014 yhteiskunnallisen yrityksen, Amara Collaborationin yhdessä kolmen ulkomaalaisen, professori Bill Torbertin (USA), senior coach Jane Allenin (Englanti) ja coach Irena Pranskeviciuten (Liettua) kanssa joulukuussa 2014. Heidän tavoitteenaan on maailmanlaajuisesti tuplata sellaisten johtajien määrä, joilla on kapasiteettia menestyksekkäästi johtaa transformaatiota.

* AON Hewitt, 2014 Trends in Globlal Employee Engagement
**Center for Creative Leadership, Future Trends in Leadership Development, Nick Petrie, 2014

Sanna Rauhansalo: Yksinyrittäjät, mikroyritykset, pk-yritykset vai suuret yritykset?

rauhansalo-sannaPk-yrityksillä on vaalien alla paljon ystäviä. Pienten ja keskisuurten yritysten asiat ovat ottaneet omakseen lähes kaikki. Hyvä niin, sillä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on parhaat edellytykset kansainvälistyä, kasvaa ja työllistää. Ja kun yhteiskuntamme kannattelijoita löytyy jatkossa enemmän ja monilla eri toimialoilla, ei rakennemuutos runtele meitä yhtä kaltoin kuin nyt on kohdellut.

Valopilkuiksi ja itsetuntomme pönkittäjiksi ovat löytäneet menestyneet startupit, peliteollisuus ja terveysteknologia. Erinomainen asia, että näin on. Ne ovat kasvava osa teollisuutta.

Minusta keskustelu lähtee väärille urille, jos asetamme vastakkain teollisuuden ja palvelut, josta valita kumpaan panostamme. Tai jos haluamme luoda ristivetoa yksinyrittäjien, mikroyritysten, pk-yritysten ja suurten yritysten välille, olkoon ne sitten kotimaisia yrityksiä tai kansainvälisessä omistuksessa olevia yrityksiä. Jotta Suomen tulevaisuus olisi yhtä menestyksekäs, kuin se on ollut, mahtuu Suomeen niin vanhaa kuin uuttakin teollisuutta, startuppeja ja isoja yrityksiä sekä laaja kirjo toimialoja. Kansainvälinen kilpailu sitten ratkaisee, ketkä ja mitkä menestyvät.

Usein on myös niin, että isot yritykset synnyttävät ympärilleen pk-yrityksiä. Startupit päätyvät osaksi isoa yritystä. Yritysten toimiva ekosysteemi synnyttää uutta, ruokkii toinen toistaan ja työntää eteenpäin.

Toivottavasti seuraavalla hallituksella ja eduskunnalla on valmius ja ymmärrys tukea kaikenlaista yrittäjyyttä. Annamme mahdollisuuden kokeiluille ja onnistumisille sekä tuemme epäonnistuneita. Toisin sanoen tuetaan uutta ja edesautetaan uudistumista!

Sanna Rauhansalo
johtaja
Teknologiateollisuus

Esko Aho: SUOMI KUNTOON

Esko AhoKaikki hyvä johtaminen – niin yksityinen kuin julkinenkin – vaatii neljä elementtiä: tarkan arvion toimintaympäristöstä, suunnan valinnan, ripeät päätökset sekä tehokkaan toteutuksen. Suomalainen yhteiskunta on ajautunut vakaviin ongelmiin siksi, että etenkin yhteiskunnan puolella on yhtä aikaa ongelmia kaikissa neljässä.

Olemme arvioineet väärin oman tilanteemme. Suomi ei ole kehnojen kansainvälisten taloussuhdanteiden ajopuu. Merkittävä osa ongelmista johtuu omista rakenteellisista heikkouksistamme. Liian nopeasti kohonnut kustannustaso, tuottavuuden heikko kehitys sekä osaamisen puutteet ovat jo pitkään nakertaneet hyvinvointimme perustaa.

Seuraava vaalikausi muodostuu tulevaisuuden kannalta kohtalokkaaksi. Parempien suhdanteiden odottelun eväät on nyt syöty. On aika käydä toden teolla käsiksi rakenneongelmiin.

Tärkeintä on valita oikea suunta, strategia, jonka pohjalta kaikki yksittäiset ratkaisut tehdään. Seuraavassa muutamia ajatuksia siitä, mitä nämä kansakunnan perusvalinnat voisivat olla.

Suurin tulevaisuuden haasteemme on teknologinen. Meillä ei ole varsinkaan yhteiskunnan puolella ymmärretty, miten valtavan murroksen digitalisaatio synnyttää. Edessä on maan teollistamiseen verrattavissa oleva haaste. Olisi hyvä palauttaa mieliin millaisen syvän rakennemuutoksen se sai etenkin 1960-luvulla aikaan.

Digitalisaatio on Suomelle se suuri mahdollisuus, jolla voimme korvata monia viime vuosina menettämiämme suhteellisia kilpailuetuja. Väestömme on hyvin koulutettu. Teknologisen osaamisen perusta on kohtuullisen hyvä. Pieni ja hyvin toimiva yhteiskunta antaa niin ikään edun.

Toistaiseksi mahdollisuudet ovat jääneet suurelta osin käyttämättä. Olemme edistyneet sekä yrityksissä että julkisella puolella digitaaliratkaisujen kehittämisessä että hyödyntämisessä tuskastuttavan hitaasti.

Valtion hitauden suurin syy on johtamisessa. Teknologian tehokas soveltaminen vaatii selkeää omistajuutta ja hallinnon siilojen rikkomista. On myös turha odottaa, että kaikki muutokset syntyisivät riskittömästi ja sopuisasti. Vanhoja rakenteita täytyy uskaltaa purkaa, toimintatapoja uudistaa ja virheiden riski täyttyy hyväksyä.

Digitaaliteknologia auttaa ratkaisevasti myös toisen strategisen tavoitteen saavuttamisessa. Julkisen sektorin tuottavuus täytyy saada nousuun. Verojärjestelmämme uudistukset viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana todistavat, että julkisia palveluja voi kehittää ja niiden laatua parantaa ja samaan aikaan jopa vähentää rahan ja ihmistyön käyttöä.

Tuottavuuden nosto ei lähde leikkauksista vaan toimintatapojen uudistamisesta ja niiden vaatimien teknologisten ratkaisujen tehokkaasta toteuttamisesta. Jälleen tullaan samaan haasteeseen: hyvään johtamiseen.

Kolmas strateginen tehtävä on huolehtiminen teollisesta perustastamme. Suomi ei voi pysyä hyvinvointiyhteiskuntana ilman vahvaa teollista rakennetta. Sen säilyttäminen vaatii järjestelmällistä panostamista koulutukseen ja osaamiseen, infrastruktuuriin ja logistiikkaan tai kustannuskilpailukykyyn. Meillä on viime vuosina ollut tapana herätä puolustamaan sulkemisuhan alla olevia tehtaita tai hiipuvia teollisuudenaloja. Jatkossa painopiste pitää siirtää tulevaisuuden vaatimuksiin.

Neljäs haaste on yksityisen ja julkisen yhteistyön parantaminen. Siihen tarvitaan asennemuutosta aidan molemmin puolin.

Globalisaatio sai monet elinkeinoelämän puolella kuvittelemaan, että valtio ja sen suorituskyky eivät enää ole niin tärkeitä. Teknologinen kehitys ajaa toiseen suuntaan. Hyvin hoidettu, nopeisiin päätöksiin kykenevä ja luotettava yhteiskunta on yritykselle suunnattoman suuri kilpailuetu. Toisaalta monilla aloilla valtion rooli teknologisten alustojen tai osaamisen tuottajana on kriittinen.

Mutta kenties vielä kriittisempää on julkisen puolen asenteiden muuttuminen. Palvelujen laadun parantaminen, niiden tehokas tuottaminen ja teknologian laaja hyödyntäminen edellyttävät, että yhteiskunta pystyy valjastamaan palvelukseensa yksityisen sektorin parhaat resurssit ja osaamisen. Yrittäjyys ja siihen liittyvä voiton tavoittelu eivät ole ristiriidassa julkisen hyvän kanssa, kunhan julkinen toimija hallitsee tilaajan ja ostajan roolin. Siinä on valitettavan paljon parantamisen varaa. Ja taas palaamme samaan kriittiseen asiaan: hyvää julkiseen johtamiseen.

Se onkin viides vaatimukseni. Poliittinen päätöksentekojärjestelmä elää valitettavasti yhä menneen vuosisadan rakenteilla ja säännöillä. Ongelmamme ja haasteemme vaatisivat toisenlaista otetta. Onneksi muutokseen ei välttämättä tarvita paljon aikaa. Uusi hallitus voi käydä käsiksi asioihin heti. Uudenlainen hallitusohjelman rakenne ja sisältö, talouspoliittisen ministerivaliokunnan muuntaminen sen sisältämien strategisten tavoitteiden omistajaksi, poliittisten valtiosihteerien järjestelmän romuttaminen sekä sen korvaaminen strategian toteuttamista tukevalla neuvonantoryhmällä voisivat nopeasti toteutettuna radikaalisti parantaa päätöksenteon laatua ja tehoa.

Esko Aho

Anne Berner: Moninaisuus on voimavara ihmisille ja yrityksille

Bio_photo_AnneKansainvälistyneessä maailmassa työvoima, palvelut ja tuotteet liikkuvat maiden ja mantereiden välillä. Suomesta muuttaa osaavia ihmisiä töihin ulkomaille joko määräaikaisesti tai loppuelämäkseen. Yhtä lailla Suomeen muuttaa muualta oman alansa ammattilaisia.

Työvoiman kasvava liikkuvuus ja maailman kasvava globalisoituminen ovat tätä päivää. Tämän kehityksen suuntaan meidän mahdollista vaikuttaa omilla valinnoillamme. Voimme tehdä kansainvälisestä liikkuvuudesta ja eri kulttuureista voimavaran. Voimme hyödyntää ihmisten erilaiset taustat, näkökulmat ja osaamisen niin sosiaalisesti kuin liiketoiminnallisesti. Suomea rakentamaan tarvitaan osaajia sukupuolesta, kulttuurista ja kansalaisuudesta riippumatta.

Kokenut sarjayrittäjä Micke Paqvalén on rakentanut yrityksiä useissa maissa ja työllistänyt ihmisiä kymmenistä eri kansallisuuksista. Hänen viimeisin yrityksensä Kiosked toimii kuudessa maassa ja työllistää 24 kansallisuutta. Hän uskoo, että erityisesti naiset ovat liike-elämälle vielä hyödyntämätön voimavara.

Perheyrityksellemme Vallila Interiorille moninaisuus on ollut valtava voimavara, jonka juuret juontavat omaan perhehistoriaani Sveitsissä. Vuonna 1968 saimme Vallilaan töihin amerikkalaisen Howard Smithin, joka loi perustan Vallilan kuosisuunnittelulle. Tämä perusta on edelleen osa yrityksemme vankkaa identiteettiä.

Cristina Andersson: AiRolla Suomi nousuun!

cristinaEduskuntavaalit lähestyvät ja ehdokkaiden teemat alkavat tulla näkyville. Hallitus on ottanut kantaa digitalisaatioon ja sama teema näkyy myös joidenkin ehdokkaiden agendalla. Harvalla kuitenkaan on teemana robotisaatio. Kuitenkin juuri moderni robotiikka, johon kuuluu keinoäly, sensorit ja internetyhteys, muuttaa maailmaa ehkä enemmän kuin internet konsanaan (US Roadmap to Robotics 2013).

Robotisaatio jatkaa etenemistään. Vuonna 2013 robottipopulaatio kasvoi globaalisti 13 % ja pelkästään Kiinassa markkina kasvoi lähes 40 %. Robotit ja niiden sovellutukset kehittyvät vauhdilla. Robotit tulevat päivä päivältä paremmiksi niin kognitiivisilta kyvyiltään, fyysisiltä ominaisuuksiltaan kuin kyvyiltään tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Konsulttitoimisto McKinsey arvioi, että robotisaation taloudelliset vaikutukset saattavat olla kymmenen vuoden sisällä jopa 6,4 triljoonaan dollaria. Vaikutukset syntyvät paremmasta terveydestä, uusista tuotteista sekä uusista tavoista tehdä tuotteita.

Modernia robotiikkaa kuvastaa myös lisääntyvä kyvykkyys autonomisuuteen. Palvelurobottien kehittyessä roboteilla on yhä enemmän tunneälyä, jonka ansiosta niistä tulee erinomaisia työntekijöitä myös palveluympäristöihin, kuten sairaaloihin ja koteihin. Autojen autonomisuudesta on puhuttu jo pitkään.

Robotisaatio-osaamisesta Suomen kansainvälinen vahvuus

Suomella on nyt se kuuluisa tuhannen taalan paikka tarttua robotisaation haasteisiin ja nousta nopeastikin trendiaallon harjalle. Onhan meillä paljon osaamista, joka olisi nopeasti täydennettävissä automaation ja robotiikan tarpeita palvelemaan. Täydennyskoulutusta kuitenkin tarvitaan. Esimerkiksi MetalliPro-lehti välitti konepajojen viestin: osaamisen puute ehkäisee robottivallankumouksen toteutumista alan yrityksissä. Robotiikka ja automaatio ovat tuottavuuden ja kasvun elinehtoja. Konepajoille haaste on tiukasti tätä päivää. Merkittävä osa suomalaisen työn tulevaisuudesta voi riippua robotisaatio-osaamisestamme.

Mutta robotisaatio on myös laajempi asia. Se tulee koskettamaan jokaista yritystä, laitosta ja ihmistä. Konepajoista robotit levittäytyvät jo kovaa vauhtia palvelusektorille. Robottien virtualisoituessa ne siirtyvät verkkoon – siinä tapahtuu se suurin vallankumous, kuten professori Tony Dyson totesi vuoden 2013 robottiviikolla – silloin keinoäly ottaa ison askeleen ja voimme vain kuvitella mitä se tarkoittaa. Tulemme näkemään täysin robotisoituneita yrityksiä, myös tietoaloilla.

Suomi tarvitsee strategian robotisaatioon

Monet maat, muun muassa Iso-Britannia ja Tanska, ovat tehneet itselleen strategian, jossa ne määrittelevät miten ne aikovat hyötyä robotisaatiosta. Muun muassa Hollanti ja Etelä-Korea tekivät omat strategiansa jo vuosia sitten. Japani on edelläkävijänä sisäistänyt robotisaation osaksi hyvinvointistrategiaansa.

Iso-Britannian strategian ytimessä on rakentaa saarivaltiosta paikka, jossa kaikki maailman robottihankkeet voivat pilotoida tuotteitaan – nerokasta, sillä missäpä olisi helpompaa kaupallistaa tuote, kuin siellä, missä se on pilotoitu! Saarivaltion strategiasta on valmistunut jo osa 2, jossa on mukana mm. reshoring mahdollisuutena. Useat englantilaiset yritykset kuten Rolls Royce ja McLaren harkitsevatkin tuotannon ja toiminnan palauttamista kotisaarelleen.

Suomi tarvitsee robotisaatiostrategian – kutsuttakoon sitä AiRo-strategiaksi, sillä keinoäly (AI) on perustana robottien (RO) vallankumoukselle. Voittavaa strategiaa on lähdettävä rakentamaan rivakasti ja päättäväisesti. Strategian tulisi perustua kolmelle kysymykselle:

  1. Missä meidän on pakko voittaa?
  2. Missä haluamme voittaa?
  3. Mistä saamme helposti nopeita voittoja?

Missä meidän on pakko voittaa?

Meidän on pakko voittaa SoTe -sektorilla, jossa ongelmat kasautuvat yhä pahemmiksi päivä päivältä. Saamme lukea vanhuksista, joiden hoito on epäinhimillistä. Hoitajista, jotka voimiensa äärirajoilla eivät jaksa olla ystävällisiä. Jokainen tällainen uutinen on tappio hyvinvointiyhteiskunnalle, jota olemme rakentaneet ja vaalineet vuosikymmeniä. Yksinelävien vanhusten määrä lisääntyy samalla kun resurssit hoitaa heitä kodeissaan vähentyvät. Tätä yhtälöä ei ratkaista ilman hyvinvointirobotteja. Robotit, jotka monet ovat vielä kehitysvaiheessa, vapauttavat ihmisen tekemään sitä, mistä hoivatyössä on kyse: hoivaamaan inhimillisesti välittäen – samalla kustannustehokkuus paranee.

Soten ongelmiin tarttuminen robotiikan avulla voi tuoda mukanaan myös innostavan sivujuonteen. Ratkaisuja pohdittaessa saatamme keksiä innovatiivisia tuotteita, joista syntyy uusia suomalaisia kasvuyrityksiä. Hyvinvointivaltio 2.0 ei toteudu ilman huipputasoista robotisaatio-osaamista.

Robotisaatio on eräs paljon puhutun kokeilukulttuurin testausalue. Hyvinvointirobottien kokeiluja ja pilotointeja voidaan tehdä vaikkapa uudessa Robottilaaksossa.

Missä haluamme voittaa?

Lue lisää »

Pekka A. Viljakainen: Mikä on kun ei taidot riitä

Pekka_A_ViljakainenSuomelle on tärkeintä lisätä niiden ihmisten määrää ja laatua, jotka tekevät kauppaa maailmalla. Kukaan ei osaamistamme ja tuotteitamme tule täältä repimään käsistä. Kansainvälinen kilpailu kiristyy rajusti, kun täysin uudet maat, maanosat ja sukupolvet tulevat kisaan mukaan.

Nykypäivänä kaupantekijät eivät ole vain myyntimiehiä, jotka powerpoint esitysten kanssa käyvät asiakkaissa, kylillä, kaukaisissa maissa. Asia on huomattavan paljon moninaisempi.

Liike-elämässä monet asiat lähtevät yhtiöiden omistajista, ja omistajien valitsemista yhtiöiden hallituksista. Niin kauan kuin yhtiöiden hallituksissa ei ole kansainvälisen kaupan tekijöitä, ei myöskään voi olla sellaista kylmää harkintaa ja päätöksiä joita tarvitaan. Onnistuneisiin päätöksiin taas tarvitaan todellista markkinatuntemusta ja kansainvälistä verkostoa – luottosuhteita.

Hyvä, kansainvälisen markkinan osaava hallitus puolestaan valitsee sellaisen toimivan johdon, joka toimeenpanee tuon harkinnan uudeksi liiketoiminnaksi. Viimeiset 5 vuotta, ovat useat suomalaiset firmat, niin kuin koko Suomi, hyökkäyksen sijaan todellisuudessa käpertyneet kuoreensa.  Lyhyellä tähtäimellä jokaisen on helppo ymmärtää tämä strateginen valinta. Mutta jos joku aikoo vielä maksaa eläkkeitä 2030 tai esim. 2042 jolloin itse jään kansaneläkkeelle – suuntaa on pakko muuttaa.

Minulle yhtiöiden hallitukset, ylinjohto, tuotekehitys, myynti eli siis koko organisaatio pitää virittää kansainväliseen kauppaan. Ne yritykset ja yritysjohtajat jotka eivät sitä halua, tai eivät siihen pysty, tulevat väistämättä näivettymään. Suomi kun on mielestäni maana ehdottomasti maailman kaunein ja rakkain, mutta markkina-alueena yksi maailman vähäpätöisimmistä.

Mitä sitten Oy Suomi Ab:n omistajien (kansalaisten), sen yhtiökokouksen (eduskunnan) ja hallituksen tulisi tehdä?

  1. 1) Kaikki esteet ja byrokratia työperäisen maahanmuuton tieltä pitää poistaa.
  2. 2) Kaikkien yli 10 000€ /kk tienaavien Suomeen muuttavien johtajien/hallitusammattilaisten / asiantuntijoiden tulovero pitää säätää kiinteäksi 30% vaikka ensimmäisen 5 vuoden ajaksi
  3. 3) Kansainväliseen opiskelijoiden ja tutkijoiden vaihtoon maanrajojen yli pitää satsata sekä energiaa että rahaa. Erityisesti niiden maiden osalta, jotka ovat Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisiä: Venäjä, Saksa, Kiina, USA, Intia
  4. 4) Eduskuntaan (yhtiökokoukseen), hallitukseen tai yhtiöiden hallituksiin ei pidä valita ketään sellaisia, joiden mielestä Suomelle riittää pelkästään puuhastella täällä Suomessa, suomen kielellä keskenämme. Sama koskee niitä, joiden mielestä ei oikeasti ole väliä mitä täällä Suomessa tapahtuu 5 vuoden päästä – koska silloin ollaan jo ”turvallisesti” eläkkeellä.

Lopuksi kaksi pointtia, lisätäksemme energiaa ja andrenaliinia:

  1. 1) Ruotsalaiset ovat Suomalaisia huomattavasti kansainvälisempiä kaupan tekijöitä. Meidän pitää päihittää svedut tulevaisuudessa tässä! Se on jääkiekon MM-turnaus menestystä paljon, paljon tärkeämpää.
  2. 2) Martti Servo & Napander: Mikä on kun ei taidot riitä

Etulinjasta Suomea ja Annen kampanjaa lämmöllä tervehtien,

Pekka A. Viljakainen

Joroinen / Sipoo / Moskova