Marjo Huhtala: Parempaa laatua poliittiseen johtamiseen

MarjoHuhtalaPoliitikon tehtävä on toimia kansalaisten myöntämässä luottamustehtävässä. Poliittinen vaikuttaminen on monelle päättäjälle se ainoa ammatti, työ ja ura. Uraansa politiikassa tekevällä saattaa olla houkutus taktikoida poliittisessa järjestelmässä ja päätöksenteon kustannuksella: kun ura rakentuu uudelleenvalituksi tulemisen varaan, saattaa uran ja tehtävän jatkumisen varmistuminen asettua rohkean päätöksenteon ja lupausten lunastamisen tielle. Ei ole yhteiskunnan kannalta kestävää, jos kansalaisten asioihin vaikuttamisen sijaan tärkeimmäksi nousee oman aseman varmistaminen tai pönkittäminen.

Uusiutumista ei tapahdu, kun omaa poliittista asemaa saatetaan suojella annettujen vaalilupausten toimeenpanon kustannuksella. Jos poliittinen urakehitys menee lupausten lunastamisen ja päätösten tekemisen edelle, ei asioiden hälytystilaa silloin ymmärretä – vastuu ja vaikuttaminen muuttuvat itsensä irvikuvaksi. Ohjaavatko poliittista päättäjää enemmän poliittinen ideologia vai arvot? Mikäli arvojen merkitys ja vaikeidenkin päätösten tekeminen muuttuu toissijaiseksi, ei ole ihme, että yhteiskuntamme on vaarassa luhistua.

Suomessa julkinen sektori on paisunut, työttömyystilastoja ei saa kaunistelemallakaan enää kauniiksi, keskiluokka turhautuu ostovoiman heiketessä, omistajat karkaavat ulkomaille ja yrittäjyyttä ei tueta riittävästi. Työttömyys ja syrjäytyminen idättävät poliittisen levottomuuden siemeniä.

Poliittisesti falskaavassa tilanteessa ei ole syntynyt tervettä suhdetta työhön. Työn tekeminen, vastaanottaminen ja antaminen ovat tällä hetkellä epäselvä ja epäkannustava systeemi. Jokainen kansalainen ansaitsee yhteiskunnan, jossa voi kokea merkityksellisyyttä elämässään ja työssään. Eliniän ennusteen noustessa asia muodostuu entistä tärkeämmäksi. Miten organisoimme työtä ja sen erilaisia muotoja kuten palkkatyö, yrittäjyys tai hybridi? Työn luonne on pysyvästi muuttunut ja työurien näkökulmasta se on enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Suomalaisen kilpailukyvyn ratkaisevaksi tekijäksi nousee ihmisen kyky kontribuoida omaan työhön. Tämä on kiinni myös johtajuudesta. Aivan kuten yritystoimintaan, myös poliittiseen toimintaan tarvitaan laatuvaatimuksia sen suhteen, ketkä meitä johtavat. Tulevaisuudessa poliittisiin luottamustehtäviin tarvitaan monipuolisemmin erilaisia ammatinharjoittajia. Kokemusperäisen tiedon kautta kristallisoitunut syvempi yhteys ja ymmärrys yhteiskuntamme rakentamiseen takaavat sekä kiinnostuksen että tahtotilan asioiden aikaansaamiseksi.

Maamme poliittisten johtajien laatua on parannettava. Heidän on kyettävä ottamaan kantaa isoihin otsikoihin kuten työ, pääoma ja tuottavuus. On vaadittava enemmän pitkäjänteisyyttä, enemmän läpinäkyvyyttä. Lyhytjänteisten poliittisten tavoitteiden aika on ohi.

Murros on mahdollisuus.

Marjo Huhtala

Marjo on pitkän linjan ammattilainen koulutus- ja valmennusalalla. Hän toimii yrittäjänä, projektimentorina ja hän on asennevalmennuksen pioneeri Suomessa.

Mika Mäkeläinen: Euroopan luulosairas mies

MikaMakelainenTalouskasvun juuret alkavat yksilöiden tekemistä päätöksistä ja heidän valinnoistaan. Yksilöistä, jotka uskovat tulevaisuuteen ja luottavat toimintaympäristön vakauteen, yhteiskuntaan ja sen päättäjiin. Ihmisillä on usein sisäänrakennettu tarve suojella menneisyyttä ylläpitämällä vanhoja rakenteita, jolloin syntyy helposti halu etsiä ongelmia muualta kuin omasta itsestä. Omalla urallani isoimmat epäonnistumiset ja suurimmat onnistumiset ovat molemmat olleet kiinni yhdestä asiasta: ihmisistä. Kaikki on kiinni ihmisistä.

Kokemukseni perusteella osaamisen, intohimon ja kyseenalaistamisen puute tuhoaa start-upin vuodessa ja korporaation vuosikymmenessä. Yhteiskunnan osalta on vaikea sanoa vievätkö samat puutteet valtion perikatoon edes ajan saatossa. Olen kuitenkin varma, että kyvyttömyys tehdä kipeitä päätöksiä tilannekuva muistaen on kohtalokas yhdistelmä.

Maailman muutos on ollut niin nopeaa, että omille äänestäjille on ollut helpompi kertoa muunneltua totuutta – kaikille kaikkea, mutta juuri omille joukoille aina enemmän kuin muille. Tällä tyylillä yhteisten asioiden hoito vaikuttaa juuri siltä, että tehdään samoja asioita ja odotetaan erilaisia lopputuloksia, jolloin mikään ei muutu ennen kuin pakon edessä.

Tästä kaikesta on seurannut se, että hallituksesta toiseen on toteutettu samaa pelikirjaa (hallitusohjelma). Ohjelmassa olevat alkuolettamukset olivat erilaisten keräilyerien summa, sillä kirjaukset on tehty kuuntelemalla erilaisia etujärjestöjä, lobbareita ja vaikuttajia, jotka kaikki ovat halunneet oman pienen kirjauksensa ohjelman sisään. Tämän päälle lainanottoa on perusteltu tulevalla talouskasvulla, jollaista ei ollut alun perinkään tulossa, eikä sitä valitettavasti ole odotettavissa vielä lähivuosina. Laskelmat tehtiin vanhaan todellisuuteen nojaten – toivottiin, että tuleva talouskasvu peittää jäljet. Ei peittänyt.

Toivottavasti tällä kertaa emme toimi samalla tavoin, sillä Suomi on nyt hyvin vaikeassa tilanteessa. Olemme tänään se surullisen kuuluisa ”Euroopan sairas mies”. Aikanaan se oli Saksa, joka jälleen yhdistymisen jälkeen kärsi aikansa tai viime vuosina maa etelämpänä, jota olemme osoittaneet sormella. Suomi mallioppilaan rintaäänellä torui ja ajoi samaan aikaan itse ykkösluokassa pimeään tunneliin, jossa olemme edelleen.

Yrityksien ongelmien taustalla on usein se, että muutoksen nopeus yrityksen ulkopuolella on ollut nopeampi kuin muutosnopeus yrityksessä sisällä. Näin on käynyt myös Suomelle, eikä yhteistä tilannekuvaa muodostettu riittävän ajoissa. Joko siihen ei ole kyetty tai olemme olleet liian haluttomia tunnustamaan tosiasiat.

Tarvitsisimme hallituskausien ylimeneviä konkreettisia toimenpiteitä, jotka olisivat osa laajempaa suunnitelmaa yhteisestä tulevaisuudesta. Vain pitkäjänteisillä ja konkreettisilla toimenpiteillä voidaan luoda kestävää talouskasvua. Talouskasvun alkemia koostuu toimivasta toimintaympäristöstä, kannustavasta verotuksesta, työn paremmasta tuottavuudesta ja uusista innovaatioista.

Meidän täytyy sopia asioita uudelta pohjalta, jolloin yhteisen suunnitelman lisäksi tarvitsemme ketteriä kokeiluja. Kokeiluja, joilla pyritään löytämään todellisten ongelmien ratkaisuun avaimia. Yhteisten asioiden hoitoon tarvitaan myös enemmän “evidence-based” politiikkaa, jolloin hallituksen olisi hyvä pureutua ongelmien syihin ja ratkaisuihin, eikä vain seurauksiin ja selittää seurauksia viikosta toiseen eri medioissa. Seurauksista puhutaan yleensäkin aivan liian paljon, jolloin todellista keskustelua syistä ja megatrendeistä, jotka ovat todellinen voima maailman voimakkaalle muutokselle, ei synny.

Vaikka tuleva hallitus saisi muodostettua strategisen hallitusohjelman, voi sen orjallisesta noudattamisesta syntyä myös ongelmia. Nimittäin yritysmaailmassa pelkän suunnitelman noudattaminen voi usein johtaa onnistuneeseen epäonnistumiseen. Tälle on englannin kielessä oma termikin: “achieved failure”. Se tarkoittaa sitä, että noudattaa onnistuneesti liiketoimintasuunnitelmaa, joka olikin virheellinen. Sama pätee myös strategiseen hallitusohjelmaan, joka ennen tunnettiin hallitusohjelmana. Strategia-sanan lisääminen ei tee mistään ohjelmasta parempaa. Ohjelmaa parantaa ainoastaan parempi sisältö sekä sisältöä todeksi tekevät toimenpiteet ja niiden takana olevat kyvykkäät ihmiset.

Menestyäksemme tarvitsemme ennen kaikkea kyvykkäitä, intohimoisia ihmisiä, jotka kykenevät riippumattomasti tekemään arvion nykytilanteesta. Näiden ihmisten tulee myös kyetä tunnistamaan väärät olettamukset, ja kuuntelemaan asiantuntijoita. heidän täytyy myös pystyä tekemään päätöksiä, jotka saattavat viedä meiltä tänään jotain, mutta vain, jotta meillä kaikilla voisi olla enemmän huomenna.

Toivoisin kaikkia ehdokkaita olemaan ennen kaikkea rehellisiä itselleen ennen ja jälkeen vaalien, sillä ketään ei voi pettää niin pahasti kuin itseään.

Mika Mäkeläinen

“Mika Mäkeläinen (s. 1976) on Taivas+Helvetti -kirjojen kustantaja, pitkän linjan sarjayrittäjä ja yhteiskunnallisesti aktiivinen vaikuttaja. Hänet valittiin 40 lupaavimman eurooppalaisen nuoren johtajan joukkoon vuonna 2012, ja vuonna 2011 hän sai Suomessa Young Entrepreneur of the Year -tunnustuksen.”

Ehdokkaaksi asettuminen ei ole ollut minulle helppo päätös

AnneBerner

Syksyn Nordic Business Forumissa kuuntelin suurella mielenkiinnolla Dambisa Moyon puheenvuoroa. Sambiasta kotoisin oleva ekonomisti puhui rauhallisesti ja vakuuttavasti maailman talouden haasteista. Hän varoitti aikamme merkittävästä vaarasta: demokratian heikkenemisestä läntisessä maailmassa. Hän varoitti vääränlaisesta luottamuksesta globaalin talouden mahdollisuuksiin toimia rauhaa rakentavana voimana. Moyon mukaan tarvitsemme ensisijaisesti toimivan ja uskottavan demokratian, jotta voimme varmistaa taloudellisen kasvun.

Tämän päivän demokraattisen päätöksenteon ja siten demokratian toimivuuden ja uskottavuuden suurimpana haasteena – ja sitä kautta taloudellisen kasvun suurimpana haasteena – Moyo piti hallitusten lyhytnäköisiä toimenpide-ohjelmia sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotka todellisuudessa vaatisivat pitkäjänteisiä toimenpiteitä. Hän pahoitteli sitä että poliittiset päättäjät ovat ammattikunta, joka on riippuvainen seuraavista vaaleista ja ehdotti, että poliittinen toimikausi saisi olla vain yhden kauden mittainen.

Dambisa Moyon puheenvuoro jäi mieleeni.

Kuten monet muut yrittäjät sekä elinkeinoelämän edunvalvontajärjestöissä vaikuttavat luottamushenkilöt, en koskaan nähnyt itselleni mahdolliseksi ajatukseksi asettua ehdolle ja sitä kautta mahdollisesti ryhtyä poliittiseksi päättäjäksi. Suomessa poliittinen kulttuuri on kaukana yrittäjän arjesta; toimintamallit näyttäytyvät erilaisina ja päätöksenteko hitaana. Kynnys siirtyä kaudeksi politiikkaan on korkea. Sinun odotetaan vaihtavan ammattia.

Omalla ehdokkuudellani haluan osaltani olla tekemässä politiikan kulttuuriin muutosta. En näe politiikkaan osallistumista ammatinvaihtona vaan ennen kaikkea luottamustehtävänä, joka on määräaikainen. Voidakseni aikanaan palata yrittäjäksi ja muihin luottamustehtäviini, tulee minun huolehtia myös tästä mahdollisesta luottamustehtävästä rehellisellä, avoimella, tavoitteellisella ja tuloksellisella tekemisellä, joka vaatii pitkäjänteisyyttä ja määrätietoista johtajuutta. Sitoutumattomana ehdokkaana voin käyttää kaiken ajan ja energian Suomea palveleviin tehtäviin, noudattaen arvojani ja osaamistani.

Dambisa Moyon käyttämän puheenvuoron lisäksi minuun teki vaikutuksen filosofi ja kirjailija Jari Ehrnroothin haastattelu Helsingin Sanomissa 10.1.2015. Haastattelussa Ehrnrooth toteaa suurten unelmien ja aatteiden puuttuvan ajastamme: ”Emme kulttuurina enää usko sivistyksen ja moraalin korkeaan tavoitteeseen. Ennen kouluissa opetettiin, että palvelemme totuutta, kauneutta, hyvyyttä, oikeamielisyyttä. Sitä ei voi paeta, että ihminen tarvitsee suuremmat arvot, joita hän palvelee. Silloin hän kokee itsensä tarkoitukselliseksi.”

Suomi tarvitsee vahvan, dynaamisen ja osaavan julkisen sektorin, jonka vahvuudet ovat koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Suomi tarvitsee myös vahvan markkinatalouden, joka luo asiakasnäkökulman ja asettaa oikean hinnan kilpailun kautta. Lisäksi Suomi tarvitsee innovatiivisen kolmannen sektorin, jonka vahva perusta on kansalaisten arvoissa ja vapaaehtoisessa työssä, joka luo kokeilevan kulttuurin koko yhteiskuntaan. Kaikki muutos lähtee yksilöstä ja yksilön tahdosta.

Haluan osallistua vastuunkantoon Suomen laittamiseksi kuntoon. Tie ei ole helppo. Tarvitsemme kaikkien osaamista käyttöömme. Tarvitsemme yhteistä tahtoa. Tarvitsemme yhteiset arvot, joiden kautta määrittelemme yhteiset tavoitteet. Niistä syntyy meidän tehtävälistamme ja noista tehtävistä syntyvät meidän yhteiset onnistumisen mittarimme. Johtajuutta syntyy kun yhdessä kuljemme kohti samaa päämäärää, vaikka jokainen meistä voisi valita toisinkin.

Ehdokkaaksi asettuminen ei ole ollut minulle helppo päätös. Kyse on ollut valinnasta. Valinnasta, että haluan osallistua tekemiseen. Jos olisin valinnut toisin, olisin voinut olla tekemässä listaa tuleville hallitusohjelmaneuvotteluille nykyisistä elinkeinoelämän järjestöjen luottamustehtävistäni käsin, ja luulen, että se olisi ollut helpompi tie. Yhteisen vastuun kannossa ja pitkäjänteisten, eteenpäin vievien päätösten tekemisessä ei kuitenkaan ole kyse helppojen valintojen tekemisestä. Jokainen meistä on valintojensa summa. Valinnoistamme vastaamme itse. Aina.

Kutsun teidät mukaan laatimaan meille kaikille yhteiset tavoitteet sekä yhteinen strategia niiden toteuttamiseksi. Kirjoita minulle ajatuksesi.

Anne