Cristina Andersson: AiRolla Suomi nousuun!

cristinaEduskuntavaalit lähestyvät ja ehdokkaiden teemat alkavat tulla näkyville. Hallitus on ottanut kantaa digitalisaatioon ja sama teema näkyy myös joidenkin ehdokkaiden agendalla. Harvalla kuitenkaan on teemana robotisaatio. Kuitenkin juuri moderni robotiikka, johon kuuluu keinoäly, sensorit ja internetyhteys, muuttaa maailmaa ehkä enemmän kuin internet konsanaan (US Roadmap to Robotics 2013).

Robotisaatio jatkaa etenemistään. Vuonna 2013 robottipopulaatio kasvoi globaalisti 13 % ja pelkästään Kiinassa markkina kasvoi lähes 40 %. Robotit ja niiden sovellutukset kehittyvät vauhdilla. Robotit tulevat päivä päivältä paremmiksi niin kognitiivisilta kyvyiltään, fyysisiltä ominaisuuksiltaan kuin kyvyiltään tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Konsulttitoimisto McKinsey arvioi, että robotisaation taloudelliset vaikutukset saattavat olla kymmenen vuoden sisällä jopa 6,4 triljoonaan dollaria. Vaikutukset syntyvät paremmasta terveydestä, uusista tuotteista sekä uusista tavoista tehdä tuotteita.

Modernia robotiikkaa kuvastaa myös lisääntyvä kyvykkyys autonomisuuteen. Palvelurobottien kehittyessä roboteilla on yhä enemmän tunneälyä, jonka ansiosta niistä tulee erinomaisia työntekijöitä myös palveluympäristöihin, kuten sairaaloihin ja koteihin. Autojen autonomisuudesta on puhuttu jo pitkään.

Robotisaatio-osaamisesta Suomen kansainvälinen vahvuus

Suomella on nyt se kuuluisa tuhannen taalan paikka tarttua robotisaation haasteisiin ja nousta nopeastikin trendiaallon harjalle. Onhan meillä paljon osaamista, joka olisi nopeasti täydennettävissä automaation ja robotiikan tarpeita palvelemaan. Täydennyskoulutusta kuitenkin tarvitaan. Esimerkiksi MetalliPro-lehti välitti konepajojen viestin: osaamisen puute ehkäisee robottivallankumouksen toteutumista alan yrityksissä. Robotiikka ja automaatio ovat tuottavuuden ja kasvun elinehtoja. Konepajoille haaste on tiukasti tätä päivää. Merkittävä osa suomalaisen työn tulevaisuudesta voi riippua robotisaatio-osaamisestamme.

Mutta robotisaatio on myös laajempi asia. Se tulee koskettamaan jokaista yritystä, laitosta ja ihmistä. Konepajoista robotit levittäytyvät jo kovaa vauhtia palvelusektorille. Robottien virtualisoituessa ne siirtyvät verkkoon – siinä tapahtuu se suurin vallankumous, kuten professori Tony Dyson totesi vuoden 2013 robottiviikolla – silloin keinoäly ottaa ison askeleen ja voimme vain kuvitella mitä se tarkoittaa. Tulemme näkemään täysin robotisoituneita yrityksiä, myös tietoaloilla.

Suomi tarvitsee strategian robotisaatioon

Monet maat, muun muassa Iso-Britannia ja Tanska, ovat tehneet itselleen strategian, jossa ne määrittelevät miten ne aikovat hyötyä robotisaatiosta. Muun muassa Hollanti ja Etelä-Korea tekivät omat strategiansa jo vuosia sitten. Japani on edelläkävijänä sisäistänyt robotisaation osaksi hyvinvointistrategiaansa.

Iso-Britannian strategian ytimessä on rakentaa saarivaltiosta paikka, jossa kaikki maailman robottihankkeet voivat pilotoida tuotteitaan – nerokasta, sillä missäpä olisi helpompaa kaupallistaa tuote, kuin siellä, missä se on pilotoitu! Saarivaltion strategiasta on valmistunut jo osa 2, jossa on mukana mm. reshoring mahdollisuutena. Useat englantilaiset yritykset kuten Rolls Royce ja McLaren harkitsevatkin tuotannon ja toiminnan palauttamista kotisaarelleen.

Suomi tarvitsee robotisaatiostrategian – kutsuttakoon sitä AiRo-strategiaksi, sillä keinoäly (AI) on perustana robottien (RO) vallankumoukselle. Voittavaa strategiaa on lähdettävä rakentamaan rivakasti ja päättäväisesti. Strategian tulisi perustua kolmelle kysymykselle:

  1. Missä meidän on pakko voittaa?
  2. Missä haluamme voittaa?
  3. Mistä saamme helposti nopeita voittoja?

Missä meidän on pakko voittaa?

Meidän on pakko voittaa SoTe -sektorilla, jossa ongelmat kasautuvat yhä pahemmiksi päivä päivältä. Saamme lukea vanhuksista, joiden hoito on epäinhimillistä. Hoitajista, jotka voimiensa äärirajoilla eivät jaksa olla ystävällisiä. Jokainen tällainen uutinen on tappio hyvinvointiyhteiskunnalle, jota olemme rakentaneet ja vaalineet vuosikymmeniä. Yksinelävien vanhusten määrä lisääntyy samalla kun resurssit hoitaa heitä kodeissaan vähentyvät. Tätä yhtälöä ei ratkaista ilman hyvinvointirobotteja. Robotit, jotka monet ovat vielä kehitysvaiheessa, vapauttavat ihmisen tekemään sitä, mistä hoivatyössä on kyse: hoivaamaan inhimillisesti välittäen – samalla kustannustehokkuus paranee.

Soten ongelmiin tarttuminen robotiikan avulla voi tuoda mukanaan myös innostavan sivujuonteen. Ratkaisuja pohdittaessa saatamme keksiä innovatiivisia tuotteita, joista syntyy uusia suomalaisia kasvuyrityksiä. Hyvinvointivaltio 2.0 ei toteudu ilman huipputasoista robotisaatio-osaamista.

Robotisaatio on eräs paljon puhutun kokeilukulttuurin testausalue. Hyvinvointirobottien kokeiluja ja pilotointeja voidaan tehdä vaikkapa uudessa Robottilaaksossa.

Missä haluamme voittaa?

Lue lisää »

Pekka A. Viljakainen: Mikä on kun ei taidot riitä

Pekka_A_ViljakainenSuomelle on tärkeintä lisätä niiden ihmisten määrää ja laatua, jotka tekevät kauppaa maailmalla. Kukaan ei osaamistamme ja tuotteitamme tule täältä repimään käsistä. Kansainvälinen kilpailu kiristyy rajusti, kun täysin uudet maat, maanosat ja sukupolvet tulevat kisaan mukaan.

Nykypäivänä kaupantekijät eivät ole vain myyntimiehiä, jotka powerpoint esitysten kanssa käyvät asiakkaissa, kylillä, kaukaisissa maissa. Asia on huomattavan paljon moninaisempi.

Liike-elämässä monet asiat lähtevät yhtiöiden omistajista, ja omistajien valitsemista yhtiöiden hallituksista. Niin kauan kuin yhtiöiden hallituksissa ei ole kansainvälisen kaupan tekijöitä, ei myöskään voi olla sellaista kylmää harkintaa ja päätöksiä joita tarvitaan. Onnistuneisiin päätöksiin taas tarvitaan todellista markkinatuntemusta ja kansainvälistä verkostoa – luottosuhteita.

Hyvä, kansainvälisen markkinan osaava hallitus puolestaan valitsee sellaisen toimivan johdon, joka toimeenpanee tuon harkinnan uudeksi liiketoiminnaksi. Viimeiset 5 vuotta, ovat useat suomalaiset firmat, niin kuin koko Suomi, hyökkäyksen sijaan todellisuudessa käpertyneet kuoreensa.  Lyhyellä tähtäimellä jokaisen on helppo ymmärtää tämä strateginen valinta. Mutta jos joku aikoo vielä maksaa eläkkeitä 2030 tai esim. 2042 jolloin itse jään kansaneläkkeelle – suuntaa on pakko muuttaa.

Minulle yhtiöiden hallitukset, ylinjohto, tuotekehitys, myynti eli siis koko organisaatio pitää virittää kansainväliseen kauppaan. Ne yritykset ja yritysjohtajat jotka eivät sitä halua, tai eivät siihen pysty, tulevat väistämättä näivettymään. Suomi kun on mielestäni maana ehdottomasti maailman kaunein ja rakkain, mutta markkina-alueena yksi maailman vähäpätöisimmistä.

Mitä sitten Oy Suomi Ab:n omistajien (kansalaisten), sen yhtiökokouksen (eduskunnan) ja hallituksen tulisi tehdä?

  1. 1) Kaikki esteet ja byrokratia työperäisen maahanmuuton tieltä pitää poistaa.
  2. 2) Kaikkien yli 10 000€ /kk tienaavien Suomeen muuttavien johtajien/hallitusammattilaisten / asiantuntijoiden tulovero pitää säätää kiinteäksi 30% vaikka ensimmäisen 5 vuoden ajaksi
  3. 3) Kansainväliseen opiskelijoiden ja tutkijoiden vaihtoon maanrajojen yli pitää satsata sekä energiaa että rahaa. Erityisesti niiden maiden osalta, jotka ovat Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisiä: Venäjä, Saksa, Kiina, USA, Intia
  4. 4) Eduskuntaan (yhtiökokoukseen), hallitukseen tai yhtiöiden hallituksiin ei pidä valita ketään sellaisia, joiden mielestä Suomelle riittää pelkästään puuhastella täällä Suomessa, suomen kielellä keskenämme. Sama koskee niitä, joiden mielestä ei oikeasti ole väliä mitä täällä Suomessa tapahtuu 5 vuoden päästä – koska silloin ollaan jo ”turvallisesti” eläkkeellä.

Lopuksi kaksi pointtia, lisätäksemme energiaa ja andrenaliinia:

  1. 1) Ruotsalaiset ovat Suomalaisia huomattavasti kansainvälisempiä kaupan tekijöitä. Meidän pitää päihittää svedut tulevaisuudessa tässä! Se on jääkiekon MM-turnaus menestystä paljon, paljon tärkeämpää.
  2. 2) Martti Servo & Napander: Mikä on kun ei taidot riitä

Etulinjasta Suomea ja Annen kampanjaa lämmöllä tervehtien,

Pekka A. Viljakainen

Joroinen / Sipoo / Moskova

Anne Berner: Yhdenvertainen ja yhdenkertainen osinkoverotus tukisi kasvua

Bio_photo_AnneSuomi tarvitsee kestävää talouskasvua. Se voi syntyä vain yritysten kasvun avulla. Yritysten kasvu on myös ainoa tapa saavuttaa parempi työllisyys.

Yritysten on finanssikriisin jälkeen vaikeampaa saada vierasta pääomaa. Rahaa kyllä on, mutta sitä saadakseen yrityksen taseen on oltava kunnossa. Pankit vaativat lainanhakijoilta entistä suurempaa omarahoitusosuutta. Tarve oman pääoman aseman vahvistamiseen korostuu.

Ilman omaa pääomaa ei saa lainarahoitusta. Ilman rahoitusta ei ole investointeja. Ilman investointeja ei ole kasvua ja työllisyyttä.

Omaa pääomaa yritykset saavat omistajilta. Sitoutunut, pitkäjänteinen ja näkemyksellinen omistaja huolehtii, että yrityksellä on sen kasvuun tarvittava rahoitus. Siksi sekä yrityksen että omistajan verotus on kasvun kannalta tärkeää.

Hyvä verojärjestelmä ohjaa pääomia työllisyyttä ja investointeja tukevaan yritystoimintaan. Niinpä verotusta on kehitettävä kasvuun kannustavaan suuntaan.

Suomen nykyisessä verojärjestelmässä vieraan pääoman tuottoa eli korkoa verotetaan yhdenkertaisesti.

Samoin esimerkiksi vuokratulojen verotus on yhdenkertaista.

Oman pääoman tuoton eli osingon verotus puolestaan on osittain kahdenkertaista. Siihen kohdistuu verotus sekä yrityksen että omistajan tasolla.

Koska osinkoja verotetaan muita pääomatuloja ankarammin, se vähentää pääomien ohjautumista kasvua, työllisyyttä ja investointeja tuottavaan yritystoimintaan. Verotus ohjaa kotitalouksien säästöjä passiivisiin sijoituksiin kuten talletuksiin tai kiinteistöihin. Miksi omistaja sijoittaisi rahansa yritykseen, jos hän tietää saavansa kevyemmin verotetun tuoton muista, passiivisista sijoituksista?

Osingon kahdenkertainen verotus ohjaa myös rahoittamaan yritystoimintaa velalla oman pääoman sijasta. Se heikentää yritysten taseita ja niiden kestävyyttä talouden laskusuhdanteissa.

Suomalainen omistajuus ja talouskasvu tarvitsevat yhdenkertaisen ja yhdenvertaisen osinkoverotuksen. Toisin kuin nykyinen veromalli, se ei ohjaisi pääomia pois yritystoiminnasta. Verotus kannustaisi kotitalouksia ryhtymään omistajiksi ja omistajia sijoittamaan lisää pääomia yritysten kasvuun. Se kannustaisi myös vahvistamaan yritysten taseita.

Kasvaakseen yritykset tarvitsevat rohkeita ja pitkäjänteisiä omistajia. Omistajuutta tukeva pääomatuloverotus on kolmella tavalla yhdenvertainen: eri omistajien välillä, eri pääomatulolajien välillä sekä oman ja vieraan pääoman välillä. Tällaisen kasvusysäyksen voivat Suomelle antaa rohkeat päättäjät.

Anne Berner

Juha Kokkila: Journalismilla pitäisi olla kutsumus kansan sivistämiseen

Juha_KokkilaInternet on muuttanut maailmamme pysyvästi. Tiedon lähteiden määrä on muuttunut lähes rajattomaksi ja luotettavuus epävarmemmaksi. Ammattimaisen journalismin merkitys ei katoa. Päinvastoin. Journalismilla pitäisi olla kutsumus kansan sivistämiseen ja henkisen ilmapiirin vahvistamiseen. Nopeuden ja kaupallisen menestymisen paine tuottaa epämiellyttäviä piirteitä. Jos laatujournalismi suostuu olemaan toisiaan kopioivan, tirkistelevän, kadehtivan ja vahingoniloisen juorujournalismin seassa, se ei onnistu sivistämään eikä elvyttämään henkisesti.

Julkisuutta saaneessa selvityksessään tohtori Pekka Himanen toteaa (vapaasti lainattuna) epämiellyttävän kehityksen: ”Toimivalle demokratialle välttämätön julkisen rationaalisen keskustelun kannalta henkilöhyökkäävä tyyli tarkoittaa sisältökeskustelun sijaan yhä enemmän “smearing campaign” -tyylistä eli mustamaalaavaa mediaa…”. Sananvapauden pahimpia vihollisia ovat sananvapauden väärinkäyttäjät, jos he eivät oivalla sananvapauden arvoja.

Näin parlamenttivaalien alla on velvollisuus vaatia kotimaiselta journalismilta laatua ja kansan sivistämistä. Journalismilla on merkittävä vaikutus vaalien tulokseen ja neljän seuraavan vuoden lainsäätäjiemme tasoon. Hienon työkalun poliittista populismia arvioitaessa antoi Helsingin Sanomat avatessaan perinteisesti riittävän perusteellisesti valtion tulo- ja menoarvion 11.01.2015. Sen avulla voi arvioida jatkossa ehdokkaiden mikro- ja makroajattelukykyä eli sortumista populistiseen näpertelyyn talouspolitiikassa.

Edessä olevat vastuulliset päätökset eivät lyhyellä tähtäimellä varmasti lisää kansansuosiota, mutta niillä rakennetaan kestävä tiekartta tulevaisuudelle, jonka ilkeämme jättää lapsillemme. Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe kannattaa lukea uudelleen ja varsinkin sen kohta, jossa hän siteeraa Euroopan komission nykyistä puheenjohtajaa. Presidentti Niinistö uskalsi ennakoida, että äänestäjät alkavat olla kyllästyneitä päättämättömyyteen ja alkavat arvostaa tosiasioita tunnustavia vaikeita, mutta mahdollisimman viisaina pitämiään päätöksiä tekeviä edustajiaan.

Nyt on aika valmistautua etsimään oma ehdokas parlamenttiin. Haluan henkilön, jolla on paitsi oikealta tuntuva aate- ja arvomaailma, myös vastuullisuus ja selkärankaa tehdä kaikkensa oikeana pitämiensä kestävien ja kauaskantoisten päätösten eteen. Tätä valmistautumista pystyy laatujournalismi edesauttamaan suuresti.

Juha Kokkila (58),
DI, Espoo Naimisissa,
kahden aikuisen pojan isä.
Yrittäjä, hallitusammattilainen.

Marjo Huhtala: Parempaa laatua poliittiseen johtamiseen

MarjoHuhtalaPoliitikon tehtävä on toimia kansalaisten myöntämässä luottamustehtävässä. Poliittinen vaikuttaminen on monelle päättäjälle se ainoa ammatti, työ ja ura. Uraansa politiikassa tekevällä saattaa olla houkutus taktikoida poliittisessa järjestelmässä ja päätöksenteon kustannuksella: kun ura rakentuu uudelleenvalituksi tulemisen varaan, saattaa uran ja tehtävän jatkumisen varmistuminen asettua rohkean päätöksenteon ja lupausten lunastamisen tielle. Ei ole yhteiskunnan kannalta kestävää, jos kansalaisten asioihin vaikuttamisen sijaan tärkeimmäksi nousee oman aseman varmistaminen tai pönkittäminen.

Uusiutumista ei tapahdu, kun omaa poliittista asemaa saatetaan suojella annettujen vaalilupausten toimeenpanon kustannuksella. Jos poliittinen urakehitys menee lupausten lunastamisen ja päätösten tekemisen edelle, ei asioiden hälytystilaa silloin ymmärretä – vastuu ja vaikuttaminen muuttuvat itsensä irvikuvaksi. Ohjaavatko poliittista päättäjää enemmän poliittinen ideologia vai arvot? Mikäli arvojen merkitys ja vaikeidenkin päätösten tekeminen muuttuu toissijaiseksi, ei ole ihme, että yhteiskuntamme on vaarassa luhistua.

Suomessa julkinen sektori on paisunut, työttömyystilastoja ei saa kaunistelemallakaan enää kauniiksi, keskiluokka turhautuu ostovoiman heiketessä, omistajat karkaavat ulkomaille ja yrittäjyyttä ei tueta riittävästi. Työttömyys ja syrjäytyminen idättävät poliittisen levottomuuden siemeniä.

Poliittisesti falskaavassa tilanteessa ei ole syntynyt tervettä suhdetta työhön. Työn tekeminen, vastaanottaminen ja antaminen ovat tällä hetkellä epäselvä ja epäkannustava systeemi. Jokainen kansalainen ansaitsee yhteiskunnan, jossa voi kokea merkityksellisyyttä elämässään ja työssään. Eliniän ennusteen noustessa asia muodostuu entistä tärkeämmäksi. Miten organisoimme työtä ja sen erilaisia muotoja kuten palkkatyö, yrittäjyys tai hybridi? Työn luonne on pysyvästi muuttunut ja työurien näkökulmasta se on enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Suomalaisen kilpailukyvyn ratkaisevaksi tekijäksi nousee ihmisen kyky kontribuoida omaan työhön. Tämä on kiinni myös johtajuudesta. Aivan kuten yritystoimintaan, myös poliittiseen toimintaan tarvitaan laatuvaatimuksia sen suhteen, ketkä meitä johtavat. Tulevaisuudessa poliittisiin luottamustehtäviin tarvitaan monipuolisemmin erilaisia ammatinharjoittajia. Kokemusperäisen tiedon kautta kristallisoitunut syvempi yhteys ja ymmärrys yhteiskuntamme rakentamiseen takaavat sekä kiinnostuksen että tahtotilan asioiden aikaansaamiseksi.

Maamme poliittisten johtajien laatua on parannettava. Heidän on kyettävä ottamaan kantaa isoihin otsikoihin kuten työ, pääoma ja tuottavuus. On vaadittava enemmän pitkäjänteisyyttä, enemmän läpinäkyvyyttä. Lyhytjänteisten poliittisten tavoitteiden aika on ohi.

Murros on mahdollisuus.

Marjo Huhtala

Marjo on pitkän linjan ammattilainen koulutus- ja valmennusalalla. Hän toimii yrittäjänä, projektimentorina ja hän on asennevalmennuksen pioneeri Suomessa.

Mika Mäkeläinen: Euroopan luulosairas mies

MikaMakelainenTalouskasvun juuret alkavat yksilöiden tekemistä päätöksistä ja heidän valinnoistaan. Yksilöistä, jotka uskovat tulevaisuuteen ja luottavat toimintaympäristön vakauteen, yhteiskuntaan ja sen päättäjiin. Ihmisillä on usein sisäänrakennettu tarve suojella menneisyyttä ylläpitämällä vanhoja rakenteita, jolloin syntyy helposti halu etsiä ongelmia muualta kuin omasta itsestä. Omalla urallani isoimmat epäonnistumiset ja suurimmat onnistumiset ovat molemmat olleet kiinni yhdestä asiasta: ihmisistä. Kaikki on kiinni ihmisistä.

Kokemukseni perusteella osaamisen, intohimon ja kyseenalaistamisen puute tuhoaa start-upin vuodessa ja korporaation vuosikymmenessä. Yhteiskunnan osalta on vaikea sanoa vievätkö samat puutteet valtion perikatoon edes ajan saatossa. Olen kuitenkin varma, että kyvyttömyys tehdä kipeitä päätöksiä tilannekuva muistaen on kohtalokas yhdistelmä.

Maailman muutos on ollut niin nopeaa, että omille äänestäjille on ollut helpompi kertoa muunneltua totuutta – kaikille kaikkea, mutta juuri omille joukoille aina enemmän kuin muille. Tällä tyylillä yhteisten asioiden hoito vaikuttaa juuri siltä, että tehdään samoja asioita ja odotetaan erilaisia lopputuloksia, jolloin mikään ei muutu ennen kuin pakon edessä.

Tästä kaikesta on seurannut se, että hallituksesta toiseen on toteutettu samaa pelikirjaa (hallitusohjelma). Ohjelmassa olevat alkuolettamukset olivat erilaisten keräilyerien summa, sillä kirjaukset on tehty kuuntelemalla erilaisia etujärjestöjä, lobbareita ja vaikuttajia, jotka kaikki ovat halunneet oman pienen kirjauksensa ohjelman sisään. Tämän päälle lainanottoa on perusteltu tulevalla talouskasvulla, jollaista ei ollut alun perinkään tulossa, eikä sitä valitettavasti ole odotettavissa vielä lähivuosina. Laskelmat tehtiin vanhaan todellisuuteen nojaten – toivottiin, että tuleva talouskasvu peittää jäljet. Ei peittänyt.

Toivottavasti tällä kertaa emme toimi samalla tavoin, sillä Suomi on nyt hyvin vaikeassa tilanteessa. Olemme tänään se surullisen kuuluisa ”Euroopan sairas mies”. Aikanaan se oli Saksa, joka jälleen yhdistymisen jälkeen kärsi aikansa tai viime vuosina maa etelämpänä, jota olemme osoittaneet sormella. Suomi mallioppilaan rintaäänellä torui ja ajoi samaan aikaan itse ykkösluokassa pimeään tunneliin, jossa olemme edelleen.

Yrityksien ongelmien taustalla on usein se, että muutoksen nopeus yrityksen ulkopuolella on ollut nopeampi kuin muutosnopeus yrityksessä sisällä. Näin on käynyt myös Suomelle, eikä yhteistä tilannekuvaa muodostettu riittävän ajoissa. Joko siihen ei ole kyetty tai olemme olleet liian haluttomia tunnustamaan tosiasiat.

Tarvitsisimme hallituskausien ylimeneviä konkreettisia toimenpiteitä, jotka olisivat osa laajempaa suunnitelmaa yhteisestä tulevaisuudesta. Vain pitkäjänteisillä ja konkreettisilla toimenpiteillä voidaan luoda kestävää talouskasvua. Talouskasvun alkemia koostuu toimivasta toimintaympäristöstä, kannustavasta verotuksesta, työn paremmasta tuottavuudesta ja uusista innovaatioista.

Meidän täytyy sopia asioita uudelta pohjalta, jolloin yhteisen suunnitelman lisäksi tarvitsemme ketteriä kokeiluja. Kokeiluja, joilla pyritään löytämään todellisten ongelmien ratkaisuun avaimia. Yhteisten asioiden hoitoon tarvitaan myös enemmän “evidence-based” politiikkaa, jolloin hallituksen olisi hyvä pureutua ongelmien syihin ja ratkaisuihin, eikä vain seurauksiin ja selittää seurauksia viikosta toiseen eri medioissa. Seurauksista puhutaan yleensäkin aivan liian paljon, jolloin todellista keskustelua syistä ja megatrendeistä, jotka ovat todellinen voima maailman voimakkaalle muutokselle, ei synny.

Vaikka tuleva hallitus saisi muodostettua strategisen hallitusohjelman, voi sen orjallisesta noudattamisesta syntyä myös ongelmia. Nimittäin yritysmaailmassa pelkän suunnitelman noudattaminen voi usein johtaa onnistuneeseen epäonnistumiseen. Tälle on englannin kielessä oma termikin: “achieved failure”. Se tarkoittaa sitä, että noudattaa onnistuneesti liiketoimintasuunnitelmaa, joka olikin virheellinen. Sama pätee myös strategiseen hallitusohjelmaan, joka ennen tunnettiin hallitusohjelmana. Strategia-sanan lisääminen ei tee mistään ohjelmasta parempaa. Ohjelmaa parantaa ainoastaan parempi sisältö sekä sisältöä todeksi tekevät toimenpiteet ja niiden takana olevat kyvykkäät ihmiset.

Menestyäksemme tarvitsemme ennen kaikkea kyvykkäitä, intohimoisia ihmisiä, jotka kykenevät riippumattomasti tekemään arvion nykytilanteesta. Näiden ihmisten tulee myös kyetä tunnistamaan väärät olettamukset, ja kuuntelemaan asiantuntijoita. heidän täytyy myös pystyä tekemään päätöksiä, jotka saattavat viedä meiltä tänään jotain, mutta vain, jotta meillä kaikilla voisi olla enemmän huomenna.

Toivoisin kaikkia ehdokkaita olemaan ennen kaikkea rehellisiä itselleen ennen ja jälkeen vaalien, sillä ketään ei voi pettää niin pahasti kuin itseään.

Mika Mäkeläinen

“Mika Mäkeläinen (s. 1976) on Taivas+Helvetti -kirjojen kustantaja, pitkän linjan sarjayrittäjä ja yhteiskunnallisesti aktiivinen vaikuttaja. Hänet valittiin 40 lupaavimman eurooppalaisen nuoren johtajan joukkoon vuonna 2012, ja vuonna 2011 hän sai Suomessa Young Entrepreneur of the Year -tunnustuksen.”

Ehdokkaaksi asettuminen ei ole ollut minulle helppo päätös

AnneBerner

Syksyn Nordic Business Forumissa kuuntelin suurella mielenkiinnolla Dambisa Moyon puheenvuoroa. Sambiasta kotoisin oleva ekonomisti puhui rauhallisesti ja vakuuttavasti maailman talouden haasteista. Hän varoitti aikamme merkittävästä vaarasta: demokratian heikkenemisestä läntisessä maailmassa. Hän varoitti vääränlaisesta luottamuksesta globaalin talouden mahdollisuuksiin toimia rauhaa rakentavana voimana. Moyon mukaan tarvitsemme ensisijaisesti toimivan ja uskottavan demokratian, jotta voimme varmistaa taloudellisen kasvun.

Tämän päivän demokraattisen päätöksenteon ja siten demokratian toimivuuden ja uskottavuuden suurimpana haasteena – ja sitä kautta taloudellisen kasvun suurimpana haasteena – Moyo piti hallitusten lyhytnäköisiä toimenpide-ohjelmia sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotka todellisuudessa vaatisivat pitkäjänteisiä toimenpiteitä. Hän pahoitteli sitä että poliittiset päättäjät ovat ammattikunta, joka on riippuvainen seuraavista vaaleista ja ehdotti, että poliittinen toimikausi saisi olla vain yhden kauden mittainen.

Dambisa Moyon puheenvuoro jäi mieleeni.

Kuten monet muut yrittäjät sekä elinkeinoelämän edunvalvontajärjestöissä vaikuttavat luottamushenkilöt, en koskaan nähnyt itselleni mahdolliseksi ajatukseksi asettua ehdolle ja sitä kautta mahdollisesti ryhtyä poliittiseksi päättäjäksi. Suomessa poliittinen kulttuuri on kaukana yrittäjän arjesta; toimintamallit näyttäytyvät erilaisina ja päätöksenteko hitaana. Kynnys siirtyä kaudeksi politiikkaan on korkea. Sinun odotetaan vaihtavan ammattia.

Omalla ehdokkuudellani haluan osaltani olla tekemässä politiikan kulttuuriin muutosta. En näe politiikkaan osallistumista ammatinvaihtona vaan ennen kaikkea luottamustehtävänä, joka on määräaikainen. Voidakseni aikanaan palata yrittäjäksi ja muihin luottamustehtäviini, tulee minun huolehtia myös tästä mahdollisesta luottamustehtävästä rehellisellä, avoimella, tavoitteellisella ja tuloksellisella tekemisellä, joka vaatii pitkäjänteisyyttä ja määrätietoista johtajuutta. Sitoutumattomana ehdokkaana voin käyttää kaiken ajan ja energian Suomea palveleviin tehtäviin, noudattaen arvojani ja osaamistani.

Dambisa Moyon käyttämän puheenvuoron lisäksi minuun teki vaikutuksen filosofi ja kirjailija Jari Ehrnroothin haastattelu Helsingin Sanomissa 10.1.2015. Haastattelussa Ehrnrooth toteaa suurten unelmien ja aatteiden puuttuvan ajastamme: ”Emme kulttuurina enää usko sivistyksen ja moraalin korkeaan tavoitteeseen. Ennen kouluissa opetettiin, että palvelemme totuutta, kauneutta, hyvyyttä, oikeamielisyyttä. Sitä ei voi paeta, että ihminen tarvitsee suuremmat arvot, joita hän palvelee. Silloin hän kokee itsensä tarkoitukselliseksi.”

Suomi tarvitsee vahvan, dynaamisen ja osaavan julkisen sektorin, jonka vahvuudet ovat koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Suomi tarvitsee myös vahvan markkinatalouden, joka luo asiakasnäkökulman ja asettaa oikean hinnan kilpailun kautta. Lisäksi Suomi tarvitsee innovatiivisen kolmannen sektorin, jonka vahva perusta on kansalaisten arvoissa ja vapaaehtoisessa työssä, joka luo kokeilevan kulttuurin koko yhteiskuntaan. Kaikki muutos lähtee yksilöstä ja yksilön tahdosta.

Haluan osallistua vastuunkantoon Suomen laittamiseksi kuntoon. Tie ei ole helppo. Tarvitsemme kaikkien osaamista käyttöömme. Tarvitsemme yhteistä tahtoa. Tarvitsemme yhteiset arvot, joiden kautta määrittelemme yhteiset tavoitteet. Niistä syntyy meidän tehtävälistamme ja noista tehtävistä syntyvät meidän yhteiset onnistumisen mittarimme. Johtajuutta syntyy kun yhdessä kuljemme kohti samaa päämäärää, vaikka jokainen meistä voisi valita toisinkin.

Ehdokkaaksi asettuminen ei ole ollut minulle helppo päätös. Kyse on ollut valinnasta. Valinnasta, että haluan osallistua tekemiseen. Jos olisin valinnut toisin, olisin voinut olla tekemässä listaa tuleville hallitusohjelmaneuvotteluille nykyisistä elinkeinoelämän järjestöjen luottamustehtävistäni käsin, ja luulen, että se olisi ollut helpompi tie. Yhteisen vastuun kannossa ja pitkäjänteisten, eteenpäin vievien päätösten tekemisessä ei kuitenkaan ole kyse helppojen valintojen tekemisestä. Jokainen meistä on valintojensa summa. Valinnoistamme vastaamme itse. Aina.

Kutsun teidät mukaan laatimaan meille kaikille yhteiset tavoitteet sekä yhteinen strategia niiden toteuttamiseksi. Kirjoita minulle ajatuksesi.

Anne