Suuret infrahankkeet haastavat ajattelemaan toisin

Anne BernerUudet yhteydet synnyttävät uutta ajattelua. Sillat, tunnelit, raiteet ja kanavat ovat aina luoneet uuden yhteyden lisäksi kasvaneita kaupunkeja ja uutta liiketoimintaa.

Hankkeiden kokonaiskustannukset ovat huimaavia, mutta niiden hyödyt ja arvo realisoituvat vasta pidemmällä aikavälillä ja laajemmalla tarkasteluperspektiivillä. Suuria infrahankkeita suunniteltaessa on järkevää katsoa kauas.

Juutinrauman silta Malmön ja Kööpenhaminan välillä avattiin kesällä 2000. Saman vuoden lokakuussa The Economist kirjoitti sillan olevan taloudellinen epäonnistuminen, sen käyttäminen liian kallista ja käyttäjämäärätkin ennakoituun nähden vähäiset. Nykyään silta on menestystarina, joka on hyödyttänyt molempia sen yhdistämiä maita ja metropolialueita. Sen rakentamiseen otettu laina pystytään maksamaan suunniteltua nopeammin ja liikennemäärät ovat jatkuvassa kasvussa.

Rautatie- ja maantiesilta ei olekaan pelkkä liikenneyhteys, vaan uuden kasvun mahdollistaja. Ruotsista on kiinteä yhteys Eurooppaan, joka mahdollistaa uudenlaisen asumisen, yrittämisen ja elämisen. Yhteyden yhteiskunnalle koituvaa taloudellista hyötyä ei mitata vain kertyvien käyttömaksujen summalla.

Samanlaisia uusien yhteyksien luomista me voisimme edistää myös Suomessa, ei vain fyysisesti vaan myös ajattelussamme. Satojen tuhansien aasialaisten mielissä ja matkavarauksissa Suomi on jo pohjoinen portti ja nopein reitti saavuttaessa Eurooppaan. Voisimmeko olla sitä myös muissa liikennemuodoissa?

Tulevaisuudessa raideliikenne on keskeisessä roolissa, kun Suomi kaupungistuu ja integroituu entistä enemmän muuhun Eurooppaan. Sekä ihmiset että tavarat tarvitsevat nopeita, turvallisia, ennakoitavia ja ympäristöystävällisiä liikennemuotoja.

On Suomen ja koko Euroopan etu, että rataverkko ulottuu Pariisista Suomen kautta Jäämerelle ja Turusta Pietariin. Kansainväliset yhteydet ovat kilpailukyvyn kannalta keskeisiä ja niitä on myös suunniteltava kansainvälisesti. Lähivuosina on erityisen tärkeää pyrkiä vaikuttamaan Euroopan laajuisen TEN-T -liikenneverkon määrittelyyn, jotta merkittävien yhteyksien kehittäminen ei jäisi yksittäisten maiden harteille.

Uudet arviointimenetelmät tukemaan infrahankkeiden suunnittelua 

Suurten hankkeiden kannattavuuden arviointiin perinteinen infrarakentamisessa käytetty hyötykustannussuhdelaskenta sopii huonosti. Hyötykustannussuhde ei yksin anna riittävää kuvaa hankkeen kannattavuudesta, koska se ei huomioi laajempia kerrannais- ja heijastusvaikutuksia esimerkiksi työpaikkojen ja yritysten toimintaedellytyksiin tai kannattavuuteen. Myös maankäyttöön liittyvät vaikutukset jäävät tarkastelun ulkopuolelle.

Hankkeita valmistelevien on otettava rohkeasti käyttöön uusia arviointimenetelmiä. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnista voi ottaa oppia esimerkiksi Englannissa käytössä olevista arviointimenetelmistä. Lontoon Crossrail-hankkeessa aluetaloudellisia vaikutuksia on arvioitu hyötykustannussuhdelaskentaa laajemmin.  Lontoon joukkoliikennettä parantavan hankkeen arvioinnissa on huomioitu muun muassa vaikutukset työvoiman tarjontaan ja siirtymiseen sekä maankäyttöön.

Raideliikenne vaatii mittavia investointeja ja rahoitusta näille hankkeille on vaikea löytää valtion budjetista. Hankkeiden toteutuminen on myös hidasta. Isojen hankkeiden osalta kuluu helposti kymmenen vuotta ennen kuin suunnittelun aloittamisesta on päästy liikennöimään uudella radalla.

EU:n säädökset asettavat myös omat reunaehtonsa investointimaksujen keräämisen rautatieoperaattoreilta. Mahdolliset investointimaksut on pidettävä tasolla, jolla ne eivät aiheuta siirtymää muihin liikennemuotoihin. Toisaalta ilman merkittäviä investointeja ei ole myöskään merkittävää mahdollisuutta kasvattaa matkustaja- ja tavaramääriä raideliikenteessä.

Jotta yhteiskunnan kannalta tärkeitä investointeja voidaan nopeuttaa tai ylipäätään tehdä, niin on löydettävä uusia rahoitusmalleja. Hankkeiden toteuttaminen voidaan antaa esimerkiksi yksityisille hankeyhtiöille tai hakea mahdollisuuksia liikelaitosmallista.

Ajatteluumme on juurtunut sanonta, jonka mukaan Suomi on saari. Tämä sanonta ei kuitenkaan saisi hallita ajatteluamme ja kykyämme nähdä tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Ehkä voisimme ottaa mallia yhteyksien rakentamisesta ja uusista ajattelutavoista maalta, joka koostuu lähes pelkistä saarista. Tiedättekö mitä tanskalaiset tekevät? Suunnittelevat jo seuraavaa suurhanketta, tunnelia Saksaan.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

2 kommenttia

  1. Espoo-Lohja-Salo välillä ei ole vielä ainuttakaan raidetta joten liikenne on luonnollisesti vähäistä. Se kuuluu kuitenkin Tukholma-Helsinki-Pietari TEN-T kasvukäytävään ja olisi 40 vuoden odottelun jälkeen viimein pikaisesti rakennettava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*